Aion kieltäytyä isäni perinnöstä, mutta miten saan minulta varastetut tavarat takaisin ilman, että se katsottaisiin perintöön ryhtymiseksi?
Ensin muutama fakta: isäni on elossa. Meillä on ollut välit poikki jo 11 vuotta. Olen parin viime vuoden aikana selvittänyt, että perinnöstä ja lakiosasta voi kieltäytyä perittävän vielä eläessä. Asia tapahtuu ilmoituksella maistraattiin, joka maksaa n. 30€.
Matkassa on yksi mutka - kun vanhempani erosivat, olin vielä alaikäinen ja isäni kieltäytyi antamasta äidilleni tavaroita, jotka kuuluivat minulle. Isä yritti tavaroiden avulla kiristää minua tapaamaan häntä. No, en todellakaan mennyt tapaamaan ja tässä ollaan nyt tuo 11 vuotta oltu tapaamatta. Haluaisin silti nuo tavarat takaisin. Poliisi ei aikoinaan asialle tehnyt mitään, koska tavaroiden arvo ei ole rahallinen eikä tavaroiden menetys tuottanut suurta vahinkoa. Kyse on siis muutamasta kirjasta, valokuva-albumista, vinyylilevystä ja korusta.
Kun isäni sitten vihdoinkin jonain päivänä potkaisee tyhjää, en vastaanota hänen perintöään, enkä lakiosaa. Haluaisin silti nuo tavarat takaisin, mutta minulle on kerrottu että se voidaan katsoa perintöön ryhtymiseksi. Menee siis aika hankalaksi. Vastaavia tuotteita ei saa enää kaupasta ja esim. nuo vinyylilevyt ovat keräilyharvinaisuuksia.
Osaisiko joku neuvoa asiassa? Kiitos jo etukäteen!
Kommentit (16)
Tuskin niitä tavaroita edes on enää isälläsi.
En hosuisi millään ilmoituksilla. Jos ei ole muita rintaperillisiä katsot läpi sen perinnön ja päätät mitä sille tehdä. Siinä voi sitten helposti poistaa haluttuja esineitä. Eteenkin kun arvo on mitätön ja tänä vuonna muistaakseni alle 20.000e perinnöt ovat verottomia.
Muutenkin huonekalut yms irtaimisto tupataan arvotella muotoon: "irtaimisto, erinäistä, 50e", verottaja ei kuitenkaan pääse tarkastamaan ja ovat muutenkin enemmänkin kiinnostuneita asunnoista ja osakkeista, metsästä jne.
No tee maistraatti-ilmoituksen yhteydessä muutama virke, jossa kuvailet tavarasi. Äitisi voi toimia todistajana. Tai sisaruksesi jos sellaisia on. Jos rahallinen arvo ei ole merkittävä, tuskin ketään juuri kiinnostaa. Täytyy vain pystyä todistamaan, että tavarat ovat sinun eivätkä isäsi.
Mulla on avain taloon ja aion hakea sieltä sen minkä katson kuuluvan mulle. Avaimen jätän sinne ja kieltäydyn perinnöstä. Muita perillisiä ei ole.
Vierailija kirjoitti:
Mulla on avain taloon ja aion hakea sieltä sen minkä katson kuuluvan mulle. Avaimen jätän sinne ja kieltäydyn perinnöstä. Muita perillisiä ei ole.
Miksi et eron tultua hakenut niitä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on avain taloon ja aion hakea sieltä sen minkä katson kuuluvan mulle. Avaimen jätän sinne ja kieltäydyn perinnöstä. Muita perillisiä ei ole.
Miksi et eron tultua hakenut niitä?
En ole ap.
Mieti nyt vielä, jos perinnöllä on jotain arvoa. Voisit saada "kipurahat".
Vierailija kirjoitti:
Mieti nyt vielä, jos perinnöllä on jotain arvoa. Voisit saada "kipurahat".
Olen kuullut parista tuollaisesta tapauksesta, joissa välit menneet. Kyse on ollut siitä, että ei ole haluttu olla missään tekemisissä vainajan ja tämän suvun kanssa, ei edes haluttu että saataisiin mitään apua vainajalta. Välit menneet niin pahasti, että haluttu unohtaa ihan kaikki. Toisaalta 11 v. erossa omasta tahdosta on jo niin pitkä aika, että harva vastaavassa tilanteessa oleva edes mitään isoja perintöjä odottelisi.
"Onko tuosta kuitenkin tehty rikosilmoitus, jossa tavarat kuvaillaan tarkasti?"
On tehty, mutta asia ei edennyt syyttäjälle.
"Tuskin niitä tavaroita edes on enää isälläsi."
Jos ei ole, niin sitten hän on syyllistynyt varkauden lisäksi vahingontekoon.
"Mieti nyt vielä, jos perinnöllä on jotain arvoa. Voisit saada "kipurahat"."
En halua mitään muuta kuin sen mikä minulta on varastettu. Isäni omaisuutta en huoli, koska en halua hänen olevan millään tavalla osallinen elämääni - oli se osallisuus sitten vaikka materiassa.
Ilmeisesti isäsi on tehnyt kamalia asioita ansaitakseen sen, ettet suostu tapaamaan häntä...
Voisit kuitenkin luoda pahastakin jotain hyvää: ota perintö vastaan ja lahjoita johonkin hyvään tarkoitukseen, jota arvostat.
Vierailija kirjoitti:
"Onko tuosta kuitenkin tehty rikosilmoitus, jossa tavarat kuvaillaan tarkasti?"
On tehty, mutta asia ei edennyt syyttäjälle.
"Tuskin niitä tavaroita edes on enää isälläsi."
Jos ei ole, niin sitten hän on syyllistynyt varkauden lisäksi vahingontekoon.
"Mieti nyt vielä, jos perinnöllä on jotain arvoa. Voisit saada "kipurahat"."
En halua mitään muuta kuin sen mikä minulta on varastettu. Isäni omaisuutta en huoli, koska en halua hänen olevan millään tavalla osallinen elämääni - oli se osallisuus sitten vaikka materiassa.
Tämä siis ap.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mieti nyt vielä, jos perinnöllä on jotain arvoa. Voisit saada "kipurahat".
Olen kuullut parista tuollaisesta tapauksesta, joissa välit menneet. Kyse on ollut siitä, että ei ole haluttu olla missään tekemisissä vainajan ja tämän suvun kanssa, ei edes haluttu että saataisiin mitään apua vainajalta. Välit menneet niin pahasti, että haluttu unohtaa ihan kaikki. Toisaalta 11 v. erossa omasta tahdosta on jo niin pitkä aika, että harva vastaavassa tilanteessa oleva edes mitään isoja perintöjä odottelisi.
Oma isäni on katkaissut välit parikymmentä vuotta sitten. Koko vuosia kestänyt episodi on aiheuttanut minulle paljon henkisiä ongelmia mm. paniikkihäiriötä ja näin ongelmia myös työelämässä jaksamisessa.
Kun olin parikymppinen, ajattelin kuten ap, en halua perintöä, en yhtään mitään. Nyt keski-ikäisenä ajattelen pikemmin, että todellakin haluan perinnön. Sen avulla voisin elää joltain osin kevyempää ja stressittömämpää elämää, ikään kuin hyvitystä kärsimyksistäni.
Sitähän en tokikaan tiedä, onko perintöä tulossa nolla euroa vai satoja tuhansia, aika näyttää. Ja voihan tässä kupsahtaa itsekin ennen vanhempaansa.
Onko nuo tavarat listattu esim. avioeron osituksessa tai teittekö rikosilmoituksen? Silloin ne ovat todistettavasti joko sinun tai äitisi, jolloin ne eivät kuulu perintöön.
Jos kieltäydyt perinnöstä, niin osuutesi menee lapsillesi. Isäsi voi elää vielä kymmeniä vuosia ja vaikka nyt mahdollisesti olet lapseton, voi tilanne olla toinen perinnönjaon hetkellä.
Olen itse kieltäynyt isäni perinnöstä ja koko perintö meni kahdelle alaikäiselle lapselleni. Tämä tarkoittaa, että teen vuosittain selvityksen lapsieni omaisuudesta maistraatille, jouduin hankkimaan maistraatin luvan tiettyihin asioihin jne. Joten omaa elämääni vaikeutin tällä mutta tarkoitus olikin lähinnä näpäyttää isäni leskeä, joka jaksoi alusta asti ulista kun ei saanut mitään ja minä kiittämättönämä lapsena sain kaiken. Isä oli siis (onneksi) tehnyt avioehdon ja minä taas en pitänyt isääni enää yhteyttä kun meni naimisiin tämän naikkosen kanssa. Vain asuintalon kohdalla tuli hankaluuksia koska leski saa jäädä sinne asumaan, mutta maistraatin luvalla myin talon niin halvalla kuin voin leskelle. Ja taloon jäi paljon irtaimistoa, joka olisi kuulunut minulle (tai tässä tapauksessa nyt lapsilleni), mutta en halunnut taistella mummin tavaroista, pitäkööt, kunhan pysyy poissa mun elämästä.
niijoo ja huoltajuuslainsäädännön mukaan vanhempi tekee rikoksen ja vahinkoa lapselle jos kieötäytyy tämän puolesta perinnöstä.. eli JOS on lapsia on näiden saatava se perintö tai korvaat rahat muilla tavoin lapsille. Ja mahdollisesti jotain muita seuraamuksia päälle.
Onko tuosta kuitenkin tehty rikosilmoitus, jossa tavarat kuvaillaan tarkasti? Luulisin että moinen auttaa huomattavasti.