Kiusattuja arvostellaan ja syyllistetään

Aina jaksan järkyttyä kuinka monet silti hyväksyvät kiusaamisen.
Itse olin syrjitty, haukuttiin, eristettiin muista, heiteltiin mua päin milloin mitäkin objekteja, kumeja, lumipalloja jne. ystäviä oli nolla koko kouluajan vaikka yritin tehdä ystäviä käännettiin mieluummin selkä. Olin hiljainen ja hyväntahtoinen joten minua oli helppo kiusata yläasteen ajan. (Olin ulkonäöllisesti myös ihan normaalin näköinen nuori tyttö)
Monet silti ovat sellaisia whitetrash oppimattomia ihmisiä jotka edelleen hyväksyvät kiusaamisen. Aikuiset eritoten jatkavat ihmetyttää minua kuinka heidän oma empatia ja mentaliteetti on jäänyt sille tasolle että he ajattelevat "jos se ei ollut enimmäkseen fyysistä niin miksi valittaa kiusaamisesta". Jokaisen pitäisi ymmärtää että kiusaamista on eritasoista. On primitiivisempää ajatella että se on vain fyysistä.
Itselleni kehittyi masennus ja sosiaalinen kammo. Voisiko syyttää ihmisten oppimattomuutta ettei tajuta henkisen kiusaamisen vaikutuksia? No itse sanon ainakin että opiskellut tai älykäs henkilö on enemmän oikeudentajuinen eikä empatiakyky ole retuperällä sekä ymmärtää sen että kaikella on seuraukset/vaikutukset mitä sanoo ja tekee muille, verrattuna ihmisiin jotka nauttivat muiden tuskasta ovat mielestäni tyhmiä siis oikeasti jälkeenjääneitä jollain tasolla (Näitä jälkimmäisiä on aika paljon maailmassa harmin paikka!)

ps. Jos olet ihminen jonkamielestä kiusaaminen on vain fyysistä ja suoraa haukkumista niin et ole tarpeeksi kehittynyt että voisit antaa mielipiteesi asiaan.