Jaksatteko sellaista ystävää, joka ei koskaan vastaa puheluihin. Soittaa takaisin pitkällä viiveellä, vaikka hänelle laittaisi viestin että on tärkeää asiaa.

Eikö ole aika itsekästä vaatia omien asioiden vuoksi ystävää puhumaan puhelimessa, kun se selvästi on hänelle vastenmielistä?

Oletko kenties ihmistyyppiä, joka jaarittelee niitänäitä vaikka ei ole edes asiaa eikä osaa lopettaa puhelua? Sellainen on todella puuduttavaa.

Itse olen puhelimessa puhumista vastaan viimeiseen asti ja mieluiten hoidan kaiken kommunikoinnin viestitse. Höpöttely sitoo aivan liikaa siihen hetkeen eikä mikään oheistoiminta ole mahdollista.

Vierailija kirjoitti:

Eikö tällainen käytös ole aika itsekästä? Soittaa ainoastaan silloin kun hänelle sopii. Jättää siis vastaamatta puhelimeen tarkoituksella, ei siksi että hänellä olisi joku este. Alan olla kurkkuani myöten tätä käytöstä. Omasta mielestäni on kohteliasta vastata viesteihin, jos joku kysyy jotain. Jokainen ihminen tajuaa, että silloin se ihminen odottaa vastausta. Onko vastaamattomuus tahallista? Kaikki tapaamiset on myös erittäin vaikea sopia. Jaksaisitteko tällaista ystävää?

Itse olen juuri tälläinen, että vastaan tasan silloin kun itseä huvittaa puhua. Jos ei huvita, en vastaa. Yleensä jätän vastaamatta sellaisille, joista tiedän että heillä ei ole kuitenkaan mitään oikeaa asiaa, soittelevat omaa tylsyyttään. Eli ymmärrän hyvin ja jaksan tällaisia ystäviä paremmin kuin niitä, jotka jatkuvasti puhelinhäiriköivät. Onneksi nykyään näkee kuka soittaa.

Ei kenenkään tarvitse olla puhelinterapeuttina 24/7

Minäkään en voi sietää puhelimessa jauhamista. Olen siitä suoraan sanonut. Mutta eräänkin tutun kanssa oli vain pakko katkaista välit. Aina, jos koitin laittaa viestinä jonkun asian niin hän soitti. Ja se puhelu jatkui ja jatkui tuntikausia. Ei sellaista jaksa. Kokeile olla soittamatta ja laita asiasi viestinä.

Riippuu vähän. Joskus vika on siinä kyselijässäkin. Kun lähetät viidettä kertaa samalla viikolla viestin "ota heti yhteyttä, tosi tärkeää asiaa!!" ja kun hän soittaa ja käy ilmi, että asiasi oli se, että "voitko kuvitella, se rinnakkaisluokan Pera on nyt vihdoin mennyt naimisiin vaikka se oli aina sellainen luuseri, ja sen vaimolla on tummaihoinen lapsi!!" Ja toinen ei muista koko hemmetin Peraa eikä Peran rakkauselämällä ole hänelle mitään merkitystä, niin pikkuhiljaahan sitä alkaa väsyä vastailemaan näihin "kiireviesteihin".

Ei ole kyse höpöttelystä tai puhelinterapeuttina olosta. Kyse on normaaleista puheluista, joissa esim. sovitaan tapaaminen tai tapaamisen paikka. Hän jättää puhelut vastaamatta, ja myös viestit vastaamatta. Silti itse ehdottelee tapaamista, joten haluaa kuitenkin ilmeisesti olla tekemisissä. Kaikki pitää mennä vain hänen ehdoillaan. Hän ei siis välitä, jos toinen soittaa ja toisella on asiaa.

Jos hän ei pidä sinua ystävänään. Vaan hyvänpäivän tuttuna.

Ap jatkaa vielä. En minä itsekään vastaa aina puhelimeen, jos ei huvita puhua. Mutta tässä tapauksessa tarkoitan nyt henkilöä, joka ei vastaa puhelimeen koskaan. Häntä ei siis voi saada puhelimitse kiinni. Viestien vastaamiseen menee niin pitkä aika, että asia on jo mennyt ohi. Hän ilmeisesti kokee, että hänen viesteihinsä ja ehdotuksiin täytyy vastata, mutta toisen ihmiset ajatuksilla ja tunteilla ei ole mitään väliä.

Jaksan koska tällaiset ihmiset ovat aidosti läsnä tavatessa, eivätkä räpellä puhelinta kahvipöydässä. Arvostan enemmän kasvotusten näkemistä kuin puhelimessa läyryämistä. Tosin en ole 20 v

Minulla yksi ystävä, joka ei viitsi käyttää googlea ja pitää minua jonakin Maamiehen tietolaarina. Eli jos tarttee vaikka bussiaikatauluja, soittaa minulle, ei googleta. Kaikki pitäisi pureskella valmiiksi. Siksi jätän vastaamatta. Jos on kiireellistä asiaa, laittakoot viestin.

Miten selitätte tällaisen käytöksen?

Luultavasti olet liian takertuva

Vierailija kirjoitti:

Luultavasti olet liian takertuva

En ole soittanut,  enkä ole tavannut tätä tuttavaa yli puoleen vuoteen. Hän on itse viestitellyt minulle. Ystäväksi en voi häntä enää kutsua. Ilmeisesti kukaan ei ole sitä mieltä että hän käyttäytyisi itsekkäästi. Ehkä en osannut selittää tarpeeksi hyvin. Kyseessä on ilmeisesti ystävyys, joka on yksipuolista. Hän ottaa yhteyttä vain silloin, kun hänellä on tarve tavata. Minun viesteilläni ei ole mitään merkitystä. Onko teidän mielestänne tällainen normaalia ystävyyttä? Minun mielestäni ei.

No itse en varmaan yrittäisi edes sopia mitään tapaamisia tuollaisen ihmisen kanssa enää. Mulla oli kaveri joka vastasi viesteihin päivien viiveellä ja tapaamisten sopiminen oli aina hankalaa, otin sen vinkkinä että seura ei enää kiinnosta enkä pitänyt yhteyttä enää. Jos on kiinnostunut pitämään yhteyttä niin jossain vaiheessa ottaa itse.

Itse en joskus jaksa vastata puhelimeen, koska en voi sietää tuntikausien turhaa paskanjauhantaa. Itselläni siis yksi tuttu joka ei lopeta puhumista edes sen vertaa, että saisin sanottua että pitää lopettaa. Puhuu siis yhtenä solkena turhia asioita ja usein en edes enää kuuntele. Usein jos en vastaa pistän myöhemmin viestiä perään, että en muka ole kuullut ja oliko jotain asiaa ja usein saan tuntien puhelun sijaan viestin takaisin, onneksi.

Kyllähän hyviin tapoihin kuuluu vastata viesteihin/ soittoihin esim."olit soittanut, olen tänään liikkeellä mutta tekstaa jos jotain tärkeää". Oma tätini tekee tätä että ei vastaa koskaan puheluihini. Muiden sukulaisten puheluihin vastaa ja jopa mun anopin puheluihin. Ja hänestä kuuluu seuraavaksi joskus kuukauden kuluttua. Olen muka hänelle mitä rakkain ja aina hehkuttaa suhdettamme. Siltä ei kuitenkaan näytä kun ei viitsi reagoida kun soitan. En enää soita enkä luota häneen.

Vierailija kirjoitti:

Ap jatkaa vielä. En minä itsekään vastaa aina puhelimeen, jos ei huvita puhua. Mutta tässä tapauksessa tarkoitan nyt henkilöä, joka ei vastaa puhelimeen koskaan. Häntä ei siis voi saada puhelimitse kiinni. Viestien vastaamiseen menee niin pitkä aika, että asia on jo mennyt ohi. Hän ilmeisesti kokee, että hänen viesteihinsä ja ehdotuksiin täytyy vastata, mutta toisen ihmiset ajatuksilla ja tunteilla ei ole mitään väliä.

Älä sinäkään enää vastaa hänelle.

Erittäin ylimielistä olla vastaamatta tai viivytellä vastauksen kanssa.

ei ole normaalia. Hän voi olla väsynyt tai ei muuten jaksa pitää puhelinta koko ajan kädessä, ehkkä jätttää sen lojumaan makkariin ja menee hoitamaan asioita vaikka ulos. Olin itse aiemmin vähän tuollainen hidas vastaaja, kyse oli siitä silloin että mulla oli aika vähän ystäviä muutenkaan, ja jos joku etäisempi laittoi viestiä, saatoin vastata tekstarila vasta seuraavana päivänä. Hän asui toisella puolella suomea, eikä muutenkaan olla nähty vuosiin, niin en pitänyt niitä viestejä niin kiireellisinä.

Mut ei tuo ole normaalia, ota asia puheeksi että miksi et vastaa ja kysy eikö hän oiekesti halua olla tekemisissä sitten ? Kllä sen vastaus pitäätohon antaa sulle rehellisesti. Sano ett äjos et vastaa soittoon tai viestiin niin et sitten enä äota yhteyttä eli se on ystävyyden loppu sitten, sano et halua häiritä häntä enempää.

Mulla on ystävä tsi oli kerran ystävä, nyt ihan kohta entinen, joka haluaa viestitellä ja soitella pohtiakseen kanssani omia asioitaan. Jopa lomamatkalleni tuli näitä viestejä joissa puhui loputtomiin asioistaan, luin, vastasin moneen, mutten ihan kaikkiin vastannut, kun pohdinnat vaan jatkuivat. Kerroin sitten muutamalla sanalla matkastani ja laitoin yhden kuvan - ei vastausta häneltä. Matkaltani saavuttuani hänen asioistaan puhuminen jatkui vielä lentokentällä ollessani. Totesin itsekseni, että minua tarvitaan vain hänen elämäänsä peilaamaan ja hänen asioistaan puhumaan. Hän ei vaivaudu edes muodon vuoksi sanomaan minun asioistani paria lausetta enää, koko ajan on vähentänyt, kunnes on kokonaan lopettanut moisen täysin tarpeettomana.

Mulla on tuollainen kaveri. Saattaa soittaa monta kertaa päivässä ja jauhaa omia ongelmiaan. Sitten kun hänellä on asiat hyvin, ei edes vastaa viesteihin, jos yritän ottaa yhteyttä. Itsekkyyttä se on. Toisaalta kuuntelen mielelläni hänen edesottamuksistaan, ne viihdyttävät minua. Omia murheitani en hänelle kerro. Kannattaa ottaa ihmiset sellaisina kuin he ovat eikä dramatisoida niin kauheasti. Ainakin minulle kaverit ovat vain kavereita ja perhe on tärkeämpi.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on tuollainen kaveri. Saattaa soittaa monta kertaa päivässä ja jauhaa omia ongelmiaan. Sitten kun hänellä on asiat hyvin, ei edes vastaa viesteihin, jos yritän ottaa yhteyttä. Itsekkyyttä se on. Toisaalta kuuntelen mielelläni hänen edesottamuksistaan, ne viihdyttävät minua. Omia murheitani en hänelle kerro. Kannattaa ottaa ihmiset sellaisina kuin he ovat eikä dramatisoida niin kauheasti. Ainakin minulle kaverit ovat vain kavereita ja perhe on tärkeämpi.

surullista ettei sinulla ja muilla kaltaisillasi ole oikeita ystäviä. Mikä ystävyyden merkitys sitten mielestännne on jos ei ole jutella ja pitää seuraa toisilleen? Sitähän se hyvä ystävyys juuri on. Vaatisi moraalista selkärankaa sinultakin sitten sanoa tuolle kaverillesi että et ole hänen oikea ystävä, niin hän voi olla ystävä jonkun muun kanssa. Mulla oli ennen sun kaltainen "paras ystävä". Totuus paljastui mulle ikävällä tavalla vasta vuosien jälkeen, oli pimittänyt multa salaisuuksia elämästään. Siihen loppui se hyötysuhde. Hän vain hyödynsi minun ystäyyttäni silloin kun sai siitä mitä halusi, mutta ei itse ottanutkaan minua oikeasti läheisekseen, se kävi ilmi. Sai minulta niin paljon aikaani, ja esim. lahjoja ja kortteja, niin ei itse tuntenut oloaan yksinäiseksi tai erakoksi, kun edes joku muisti häntä synttäreinään ja jouluisin ym. Lopetin tuon valheystävyyden. Hän vain hyötyi minusta, muttei todellisuudessa sydämestään ollut  ystäväni. 

Sinä teet väärin kun kerran avoimesti noin sanot hänestä täällä, mutta et uskalla sanoa hänelle päin naamaa, tai lopettaa ottamasta vastaan niitä asioita joita hän antaa sinulle silloin kun sinä haluatkin ystävyyttä muilta! Säälittävä olet sinä, ei hän!