No harmistuinko nyt ihan turhaan :(

Olimme tekemässä remonttia illan ja miehellä tietysti kova nälkä kotiin tullessa. Jääkaapissa oli eilen tehtyä kanakeittoa. Mies kysyi että olisiko jotain muuta kun ei kelvannut enää. Ostin eilen kaupasta hampurilaisaineita,kun muistin että mies pohti että voisi tehdä joku päivä hamppareita. No, ehdotin että teen hampurilaisia ja sämpylät itse kun aiemmat valmissämpylät on olleet muka hirveitä. Päästiin kotiin ja otin ja sämpylätaikinaan aineet esille ja mies sanoi että hae kaupasta niin tulee nopeammin. Lähdin sitten kauppaan hakemaan sämpylöitä ja matkalla mies soittaa, että haetko sittenkin hesestä jonkun aterian ja isompana ja mitä juomaa ja ota paprikamajoneesiakin jne jne jne. Auto ympäri ja lähimpään heseen. Hesessä hirveä häslinki ja jouduin jonottamaan aika kauan. Unohdin sitten kassalla sen paprikamajoneesin. Äkkiä kotiin ja miehelle ruokaa. Sitten alkaakin huuto että etkö sitten ottanu sitä paprikamajoneesia, pyysin kahta asiaa etkä voinu niitä molempia muistaa! Ei kiitosta, ei mitään. Pelkkä moittimista ja sättimistä kun yksi vitun majoneesi unohtui enkä edes ketsuppia pyytänyt. Mulle tuli kerta kaikkiaan niin surkea olo ja paha mieli että menin yläkertaan itkemään. Mies tuli hetken päästä katsomaan että mitä sä täällä nyt nyhjötät, ei tollasesta voi itkee. No minäpä itkin. Vieläkin harmittaa, ei ole edes anteeksi pyytänyt, sanoi vaan että älä nyt tommosesta vollota. Raskaushormoonit varmaan vaikuttaa myös mutta kyllä tosta nyt mielensä pahottaa, vai pahoittaako? Tuntuu ihan typerältä itkeä tollaisesta pikku asiasta, niinkuin mieskin sanoi sen jälkeen kun huusi ja haukkui pää punaisena tuosta. Harmittaa. Anteeksi avautuminen