Lääkärit varoittavat "myrkkycocktailista": Epäterveellinen elämä kostautuu eläkeiässä

Kuinkahan vanhaksi pystyy elämään "normaalia elämää", sellaista että voisi käydä töissä ja harrastaa hikiliikuntaa (ehkä secksiäkin)?

Asioilla on monta puolta. Teen hoitotyötä ja esimerkiksi muistisairaus vie monelta kyvyn puhua, liikkua ja mitenkään ilmaista itseään. Koska vartalo on kuitenkin terve, kituutetaan sängyssä jopa vuosikymmen.

Ongelma on siinä, että ne viimeiset vuodet tulee JOKA TAPAUKSESSA olemaan kipeitä ja kalliita. Me emme kuole terveinä - emme ole koskaan kuolleet, emmekä tule koskaan kuolemaan. Kuolemiseen on ainajoku syy. Kyse on vain siitä, tuleeko se syy ja sen myötä raihnaisuus ja se viimeinen yhteiskunnalle niin kovin kallis vuosi ennemmin vai myöhemmin.

Ennustan että henki lähtee ennemmin tai myöhemmiin

Mulla on tarkoituskin etten elä pitkään. Mieluummin makeasti ja lyhyesti. Sitten kun kunto alkaa olemaan tukalan huono, lopetan kitumisen lyhyeen kovalla ryyppäämisellä.

Vierailija kirjoitti:

Asioilla on monta puolta. Teen hoitotyötä ja esimerkiksi muistisairaus vie monelta kyvyn puhua, liikkua ja mitenkään ilmaista itseään. Koska vartalo on kuitenkin terve, kituutetaan sängyssä jopa vuosikymmen.

Hirveä kohtalo. Kannattaisi olla oma palkattu hoitaja ja edunvalvontamekanismit valmiina ettei joudu julkiselle tai asiat muiden päätettäväkis heidän oman edun mukaan...

Jos miettii omia tuttuja, jotka ovat kuolleet ennen 60v ikää, niin enemmän noita terveellisesti eläneitä on lähtenyt. Liikunnallisia, tupakoimattomia ja alkoholia maltillisesti käyttäneitä

Vierailija kirjoitti:

Asioilla on monta puolta. Teen hoitotyötä ja esimerkiksi muistisairaus vie monelta kyvyn puhua, liikkua ja mitenkään ilmaista itseään. Koska vartalo on kuitenkin terve, kituutetaan sängyssä jopa vuosikymmen.

Samaa mieltä, myös vanhusten hoitotyötä 15 vuotta tehneenä. Joskus sitä on oikein tuskaillut, että miten vaikeasti se elimistö suostuu luovuttamaan, vaikka ihminen itse jo kituu ja toivoisi päästä pois. On kipuja, elämä ei tunnu elämisen arvoiselta rajoitusten takia, mutta peruselintoiminnot on vahvat ja elossa pysyy. Ja nämä dementia- yms. tapaukset on oma juttunsa, niissä aika usein se hyvä sentään että ihminen itse ei tajua tilaansa eikä niin kovasti kärsi. Tosin ei aina, esim. otsalohkodementikoissa on hyvinkin ahdistuneita ja kärsiviä ihmisiä joita sitten lääkkein rauhoitetaan.

Oma näkemykseni on, että vaikka varmasti tilastollisesti on näin että terveet elämäntavat nuorempana lisäävät todennäköisyyttä pidempään elämään, ja jopa pidempään hyvän elämän vuosimäärään, niin sen verran epävarmaa se on, että itse en tästä syystä eläisi terveellisesti. Näissä töissä sitä näkee niin usein sitä, miten hyvin terveellisesti eläneet sairastuvat ja kuolevat nuorena ja toisaalta taas joku tupakoinut juoppolalli porskuttaa 85-vuotiaana täysillä. Ne viimeiset vuodet, osalla jopa viimeinen vuosikymmen, taas hyvin harvoin ovat kaunista katseltavaa. Rappeutuminen ja kuoleminen vaan ei ole kaunista eikä mukavaa, ei vaikka kuinka olisi pitäneet kunnostaan huolen. Itse jos uskoisin johonkin Jumalaan, rukoilisin nopeaa äkkikuolemaa. Vaikka sitten vähän nuorempanakin, mutta kauhistus olisi 10 vuotta vanhainkodin kroonikko-osaston pedissä, kykenemättä enää muuhun kuin hengittämiseen ja ruoan nielemiseen (ei voi puhua, ei liikkua), mutta sydän vaan lyö ja fyysinen elämä jatkuu...

Nämä ovat hämmentäviä. Edesmennyt Eiran Arska kuoli alkoholismiin 48-vuotiaana ja samanikäisenä kuoli eräs uutista kommentoineen ystävä, joka ei ollut elämässään alkoholiin koskenut. Mutta poikkeukset vahvistavat säännön, niinhän sitä kai sanotaan.

Vierailija kirjoitti:

Jos miettii omia tuttuja, jotka ovat kuolleet ennen 60v ikää, niin enemmän noita terveellisesti eläneitä on lähtenyt. Liikunnallisia, tupakoimattomia ja alkoholia maltillisesti käyttäneitä

Tätä minäkin olen viime vuosina ihmetellyt, ja ajatellut että ehkä mulle vaan on sattunut tuntemiini ihmisiin hyvin erikoisia tapauksia. Itse olen ollut alkoholin suurkuluttaja 20 vuotta, elänyt pelkällä roskaruoalla ja viis veisannut terveydestä. Mulla on samankaltaisia baareilu- yms tuttuja, ja kellään meistä nyt 40-45 iässä ei ole edes mitään perussairauksia joihin lääkitys.

Sen sijaan on tapahtunut viimeisen viiden vuoden aikana kummallisia tapauksia terveellisesti eläville. Töissä eräs nainen joka oli tosi tarkka ruokavaliostaan ja liikunnasta, sai kotonaan aivoverenvuodon ja ei kuollut, mutta aivot vaurioitui sen verran että työkykyistä hänestä ei tule. Serkku, joka on ollut kolmekymppisen jälkeen erittäin tarkka ruokavaliosta, liikunnasta ja kehonsa ulkonäöstä ja hyvinvoinnista, sairastui syöpään joka teki nopeasti etäpesäkkeitä joka puolelle. Kuoli vuoden taistelun jälkeen. Sitten on näitä onneksi lievempiä tapauksia, mutta tuntuu että juuri ne terveellisesti elävät ja liikkujat töissä valittaa koko ajan vaivoistaan: on kilpirauhasvaivaa, reumaa, väsymysoireyhtymää, fibromyalgiaa, epämääräisiä vatsavaivoja joita tutkitaan ja tutkitaan mutta mitään ei löydy, selkäkipuja ja niskakipuja. Jollekin olen joskus sanonutkin että kannattaisi sunkin lihottaa itsesi tankiksi ja alkaa juoda kaljaa, kun tällä dieetillä ei näköjään mikään vaivaa :D

Vierailija kirjoitti:

Ongelma on siinä, että ne viimeiset vuodet tulee JOKA TAPAUKSESSA olemaan kipeitä ja kalliita. Me emme kuole terveinä - emme ole koskaan kuolleet, emmekä tule koskaan kuolemaan. Kuolemiseen on ainajoku syy. Kyse on vain siitä, tuleeko se syy ja sen myötä raihnaisuus ja se viimeinen yhteiskunnalle niin kovin kallis vuosi ennemmin vai myöhemmin.

Itse asiassa vielä sata vuotta sitten oli hyvinkin yleistä kuolla synnytykseen tai sodassa nuorena. Jos oli siis selvinnyt kaikista lapsuuden taudeista.

Vanhuksia oli suhteutettuna paljon vähemmän.

Mullakin on yksi tuttu ukkeli tuttavapiirissä joka on vetänyt viinaa helvetisti koko ikänsä. On nyt 69v ja joutui rullatuoliin ihan juomisen takia. Pää toimii hyvin mutta jalat ei.  Tämä mies ei tule ikinä lopettamaan alkoholin käyttöä kuten on itse sanonut.  Veijari on Hemmetin fiksu ja hyvä luontoinen, eli ei koskaan rähise mutta itsestä huolehtiminen alkaa olla niin ja näin.  Eläkeikään päästyään tämä alkoholismi riistäytyi käsistä. Hyvä eläke, joten on rahaa juoda. Olisi pultsari jos ei olisi omaa kämppää.  Tarinan opetus on että kaikki eivät alkoholiin kuole, ainakaan nuorina ,mutta kyllä se raju ryyppäys silti kovat jäljet jättää.   (juon itsekin liikaa ja tiedostan sen.)

Vierailija kirjoitti:

Mulla on tarkoituskin etten elä pitkään. Mieluummin makeasti ja lyhyesti. Sitten kun kunto alkaa olemaan tukalan huono, lopetan kitumisen lyhyeen kovalla ryyppäämisellä.

Sun pitää kyllä ryypätä aika HELVETIN kovaa jos sillä meinaat itsesi tapattaa!

en tunne ketään joka ois kuollu alle 75v vanhana... kuulu joitai kuten joku mummun serkku 30-luvulla joka kuoli ampiaiseen lapsena tai koulukaverin iskä joka hukkui.. mutten tuntenu kumpaakaan.

Ehkä oon vain elelly suojeltua elämää.

Sama juttu nämä syvästi vammaiset lapset. Heidän elämänsä ylläpitäminen keinotekoisesti vuosikymmenien ajan avustajineen ja muineen, se se vasta kalliiksi yhteiskunnalle tuleekin!

Vanhukset sentään ovat tehneet työtä ja maksaneet veroja, mutta nämä eivät ole tuottaneet yhtään mitään.

Vierailija kirjoitti:

Ongelma on siinä, että ne viimeiset vuodet tulee JOKA TAPAUKSESSA olemaan kipeitä ja kalliita. Me emme kuole terveinä - emme ole koskaan kuolleet, emmekä tule koskaan kuolemaan. Kuolemiseen on ainajoku syy. Kyse on vain siitä, tuleeko se syy ja sen myötä raihnaisuus ja se viimeinen yhteiskunnalle niin kovin kallis vuosi ennemmin vai myöhemmin.

Hyvillä elintavoilla on todennäköisempää, että vanhusvuodet ovat miellyttävämpiä. 😁

Ei tässä ole kyse mistään parin vuoden heitosta. Esimerkiksi ylipainoinen joka päivä pullaa mussuttava n. 60-vuotias sukulaiseni kärsii kaiken maailman reumasta, verenpaineongelmista ja ei voi matkustaa tai olla olla kovin aktiivinen, koska selkä rikki ja nivelet huonot ym. ym.

On myös toinen, hädin tuskin 50 v ja ei viiti edes yhtä bussipysäkin väliä kävellä. Selkä rikki, syö päin helvettiä ja juo alkoholia.

Arvaa reissaako aktiivisesti tai juokseeko lastenlastenperässä 10 vuoden päästä? Tuskin. Pidän tässä vaan peukkuja, että edes jotenkuten tämä rakas henkilö pysyisi terveenä.

Vaikea se on sanoa kuka elää ja kuka kuolee ihan elintavoista riippumatta.

Parikin kaukaisempaa sukulaista jotka eivät polttaneet ja harrastivat mm. maratoneja ja muita kuntourheilulajeja ja söivät terveellisesti kuoli yllättävän nuorena (50 ja vähän yli) äkilliseen sydänkohtaukseen. Sitten pari muuta jotka molemmat ketjupolttavat ja toinen juo paljon, toinen vielä enemmän, elelee suht hyväkuntoisina siinä 75v molemmin puolin.

En tiedä miten vanhusten huollosta tietävät tämän näkevät, mutta tiedossani on muutama n. 95-vuotiaana kuollut, jotka vain kuolivat päiväunilleen. Sitä ennen sekä pää että jalat pelasi. Lääkkeitä oli useita ja kremppaa kyllä. Joko tämä tai nopea äkkikuolema nuorempana olisi toiveena.

Tämäkin ketju oikein paistaa välinpitämättömyyttä. Jotenkin tätä näkee niiiin paljon.

Miksi ette edes vanhemmalla iällä vaali terveyttä? Haluatteko 60-70-vuotiaana vaan istua kotona?

Suorittajien logiikkaa. Kun olen tunnollinen ja noudatan ohjeita, minut palkitaan. Tässä tapauksessa palkintona ilmeisesti odottaa terve ja pitkä vanhuus? No, aina elämä ei mene niin kuin haluaisi,vaan usein se elämä serkkunsa karman kanssa on aika bitch.

Esim. minun molemmat mummit eli vanhaksi. Toinen eli hyvin tunnollista, varakkaan keskiluokan elämää: ei viinaa, ei tupakkaa, ei roskaruokaa. Eli 89-vuotiaaksi, mutta dementia iski vähän päälle 70-vuotiaana. Toinen mummini oli puhdasta wt-sakkia: viina maistui, piippu oli usein huulilla ja ruoka oli mitä oli. Eli 99-vuotiaaksi, mutta liikkuminen loppui n. 90-vuotiaana, pää sen sijaan pelasi virkeänä ihan loppuun asti. Ja ne jalkavaivat taisivat johtua liian nuorena liian rankkoihin töihin joutumisesta (metsätöitä 11-12 vuotiaana palopakkasissa mm.), ei niinkään huonoista elintavoista.