Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Vierailija

Jo heti herättyään aloittaa sen kiroamisen ja on jatkuvasti kuin peehen ammuttu karhu. Ihan sama mitä tehdään tai ollaan tekemättä, mies kiukuttelee. Kavereilleen kyllä hymyssäsuin ja nauraen kehuu miten perheen kanssa grillattin ja käytiin pyörälenkillä, vaikka molemmissa mies kirosi lapsia, säätä, minua ja ihan kaikkea kokoajan siten, ettei kenelläkään ollut kivaa.

Meillä on ollut talo rakenteilla pitkään ja nyt vihdoin alkaa olla loppusilausta vaille. Eilen taas oltiin siellä laittelemassa. Minkään ei tarvitse edes mennä pieleen, kun mies kiukutteli koko päivän. Yritin pitää yllä hyvää fiilistä, mutta pakostikin omakin tunnelma laski moisesta. Ärsyttää! Niin kivaa päivää ei olekaan, että mies pysyisi hyvällä tuulella. Nykyään olen vaan iloinen jos hän on työmatkalla ja saadaan lasten kanssa viettää kiva päivä.

  • ylös 15
  • alas 0

Kommentit (6)

Vierailija

Sama. Meillä tosin mies ei edes rakenna taloa.

Lasten kanssa sillä on koko ajan hermot kireällä. Ja syyttää minua lasten touhuista, ei suoraan välttämättä mutta esim jos olen ostanut jonkun ärsyttävän lelun niille niin motkottaa pitikö tuommonenkin hankkia. Mitkään kotihommat ja perhejutut ei kiinnosta, eikä oikeastaan edes minun kanssa ajanvietto.

Kavereiden kanssa kyllä jaksaisi sitten bilettää koko yön. Käydä kahvilla, pelaamassa, harrastuksissa jne. Ja sen jälkeen on kotona vielä rasittavampi, kun ei ole nukkunut kunnolla ja lapset aloittaa mekastuksen aamu kuudelta...

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija

Tuttua. Aina on joku huonosti ja mennyt tai menee pieleen. Välillä syyttää itseäänkin, mutta monesti tuppaa jossakin kohtaa kuitenkin kääntymään jonkun muun syyksi.
Mikään ei yleensä kelpaa, aina joku tekee sen mielestä jotain väärin. Rasittavaa.

Vierailija

Meillä on ongelmana miehen aikuiset edellisestä avioliitosta olevat lapset. Kun mentiin yksiin sovittiin, että mies hoitaa lastensa tapaamiset ja mahdollisten tulevien lastenlapsien ristiäiset jne. ja että minun ei tarvitse osallistua mihinkään heidän juttuihinsa ellen halua. En halua, mutta silti aina mies ilmoittaa meidän tulevan ja kun sitten kysyn miksi hän sopi asiasta minunkin puolestani, mies tiuskii, että totta kai minun on lähdettävä mukaan, kun on kyse hänen lapsenlapsensa ristiäisistä tms. turhista juhlista. En kuulu kirkkoon, eikä miehen suvussa olevan papin lätinät voisi yhtään vähempää kiinnostaa. Minun juttuihini mies ei tietenkään halua lähteä mukaan, nehän ovat aivan turhia ja tyhjänpäiväisiä.

Vierailija

Meillä oli tismalleen sama ongelma, eikä se korjaantunut minkään muutosten myötä. Niinpä tein palveluksen itselleni ja lapsellemme, ja erosin miehestä. On ihanan kevyt olla ja lapsellakin huomattavasti valoisampi kasvuympäristö, kun ei tarvitse enää sietää yhtä raivopäätä. On kuin valtava taakka olisi pudonnut harteilta. :)

Vierailija

Pettää ja kiukuttelee sulle et jättäisit ja saisi nuorikkonsa uutteen kotiin. FAKTA

Sisältö jatkuu mainoksen alla