Pitkään yh:na, en enää osaa aloittaa parisuhdetta tai olla siinä! Help!

Jäätiin vaavin kanssa kahdestaan jo varhaisilla kuukausilla. Isä ei ole omista syistään halunnut kuulua elämäämme, joten käytännössä satunnaisia apuja lukuunottamatta on lapsen kanssa kaksin menty 12 vuotta.
Pari deittiä on tänä aikana mulla ollut, mutta kun tyttö oli pieni niin ei ollut oikein aikaa moiseen hommaan. Ja mun maailmankuvaan ei istu se, että toisin uuden tuttavuuden meille ja lapseen tutustumaan ihan alkumetreillä.
Noh, nyt tyttö on isompi ja tavattuani leffareissulla kivantuntuisen miehen, lupauduin hänen kanssaan kahvilla käymään. Oli mukavaa ja molemmat haluaisivat tavata uudestaan. Mutta! Mä en vaan jotenkin osaa järjestää aikaa tälle miehelle! Aina morkkis, että on lapselta pois se aika. Enkä osaa arpoa koska olis esittelyn paikka (mikä tietty helpottais tapaamisia) tai koska lapselle pitäisi kertoa että tapailen jotakuta.. Ja kun en kerro, on sellainen olo kuin salailisin jotain. Ei tää nyt voi olla oikeesti niin vaikeeta? Vai voiko? Vai teenkö mä vaan siitä sellaista?
Jos joku täysyksinhuoltaja voisi kertoa omista kokemuksistaan ja järjestelyistään, niin olisin iloinen. Ja perus av-kommentit yh:ista negamielessä voi suorilta jättöä väliin, ne on kaikki niin nähty XD