Lue keskustelun säännöt.
Kuinka pitäisi pyöräillä niin että se ei rasita kauheasti?
06.07.2017 |
Ei se muuten rasita, mutta ylämäkiä en osaa ajaa rasittumatta. Ja huono kuntokaan ei ole, kävely ja juoksu onnistuu ihan normitasoisesti. Miten ne ylämäet sitten pitäisi ajaa? Isompi vaihde on tietysti raskaampi, mutta pienemmälläkin vaihteella pitää vatkata lujempaa jotta etenisi.
Kommentit (18)
Harjoittelemalla kai. En minä koe, että ylämäet enää mitenkään rasittaisivat. Mutta muistan kyllä, kun aluksi tuntui, että niihin tukehtui ja ettei pääse ylös asti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse poljen käsilläni "seisoen" pääni päällä satulassa.
Tähän kun tottuu niin ei rasita ajaminen.
1. hommaa pyörä jossa on vaihteet.
2. Katso että renkaissa on tarpeeksi painetta.
3. ???
4. profit.
Vierailija kirjoitti:
Itse poljen käsilläni "seisoen" pääni päällä satulassa.
Tähän kun tottuu niin ei rasita ajaminen.
Ymmärrän kyllä miten seisaaltaan pyöräillään, mutta mitä helvettiä tarkoittaa "poljen käsilläni seisoen pääni päällä satulassa"?
Ota kuva ja linkaa tänne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mäkään en osaa. kun on varutettu näin kärsimättömällä luonteella kuin minä, niin aina pitää paahtaa niin kovaa kuin renkaista ja reisistä lähtee. oon ihan piipussa jo parissa minuutissa, jopa ilman ylämäkiä :D
Harjoittelu tekee mestarin tuossakin asiassa. Ja vaihteiden idea on nimenomaan se, että ylämäkeen tai vastatuuleen ajettaessa vaihdetaan pienemmälle vaihteelle, jotta ajaminen ei olisi liian raskasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No sehän on ihan luonnollista, että ylämäkeä polkeminen on raskasta. Siinähän se kunto just vähitellen kasvaa. Ei kaiken tarvitse aina olla niin helppoa. :)
Laadukas pyörä, renkaat täyteen ja ketjut rasvattuna pääsee jo alkuun. Polvia ei kannata rasittaa liikaa, joten vaihde pienemmälle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaihdepyörä kannattaa olla, minulle 7 vaihdetta on Suomen kaupungeissa sopiva.
Reppu selässä pyöräily on perseestä, kunnon kori tarakalle, johon voi lätkäistä repun huoletta, tai sivulaukut.
Itse pyöräilen ylämäet niin, että maaston noustessa pienennän vaihteita, kunnes en enää pysty ajamaan normaalin rennosti. Tämän jälkeen runttaan seisaaltaan loppumäen.
Onhan se mäkisessä maastossa pyöräily vähän rankkaa. Oslossa oli kotini lähellä yksi mäki, jossa mummotkin kävelivät ohi, jos yritin pyöräillä ylös asti. Niin tajuttoman jyrkkä, että vaihteet piti olla ihan superlöysällä.
Kumoamalla fysiikan lait voisi onnistua. Tai sitten sähköpyörällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aja pidempiä lenkkejä. Pari kertaa viikossa 100 km niin johan alkaa mäet rullaamaan.
Ajattele, jotkut jopa nimenomaan hakevat sitä rasitusta pyöräilemällä. Miksi ap:ta haittaa rasittuminen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pyöräily ei rasita kauheasti, jos:
A. Pidät lenkkien keston alle 3 tunnissa
B. Et nosta sykettä yli 75 % maksimista lenkin aikana, kuin hetkellisest pitkissä nousuissa.
C. Pidät ajomäärät viikossa alle 300 km.
Sähköpyörä on taivaan lahja, suosittelen varauksetta! Poistaa pyöräilyn ikävät puolet.
Keväällä ne isot mäet aina pistää puuskuttamaan. Muutaman kerran kun käy ajamassa niin helpottuu jo paljon. Treeniä vaan niin keho tottuu rasitukseen.
Aika äkkiä sitä kunto kasvaa sen verran, ettei tavalliset mäet menoa haittaa. Erikseen sitten jos pitää jotain Alppeja lähteä ylittämään.
Vierailija kirjoitti:
Ajattele, jotkut jopa nimenomaan hakevat sitä rasitusta pyöräilemällä. Miksi ap:ta haittaa rasittuminen?
Kuntoilu on erikseen, työmatkapyöräillessä pitäisi säilyä niin että pääsee heti töiden kimppuun niin ettei oo ihan ruumis. Kohtuullinen rasitus toki ihan kiva ja ok.
Kyllä ne ylämäet helpottuvat pikkuhiljaa. Itse pienennän vaihteita ajaessa. Toki vauhti hidastuu ylämäissä. Käyhän se varmaan reisille eri tavalla kuin juoksu tai kävely.