Lue keskustelun säännöt.
Iäkkäät vanhemmat, tavarapaljous ja omat pienet lapset
06.07.2017 |
Löytyykö täältä neuvoja tai vertaistukea tähän tilanteeseen...? Minulla on iäkäs äiti, joka asuu vielä yksin. Äiti on kohtuullisen hyväkuntoinen. Asun kauempana ja kun käyn kylässä niin olen pidemmän aikaa kerrallaan. Viime vuosina hänen luona tavaramäärä on alkanut huolestuttaa. Tavaroita on ympäriinsä, sitä sun tätä siellä täällä. Olen hänen luona mielellään kun harvoin nähdään, mutta olen väsynyt siivoamaan hänen jälkiään. Hän jättää tavaroita sinne tänne, mutta on tietyissä siivousasioissa hyvin tarkka ja ehdoton. Eli asunto ei ole kuin "sikolatti", mutta se on jatkuvassa epäjärjestyksessä. Olen yrittänyt puhua, että tavaroille olisi omat paikat, mutta se ei käy. Aina jos joku tavara on hukassa niin syy on siinä, että minä olen sen jonnekin "siivonnut". Olen väsynyt, koska on omat pienet lapset ja en jaksaisi huolehtia äidinkin asunnosta. Ulkopuolista siivousapua tai kodinhoitoa ei voi mielestäni pyytää, koska asunnossa on liikaa tavaraa. Ulkopuolisen tekemä siivous kestäisi ihan liian kauan ja tulisi todella kalliiksi. Joku voi tietysti sanoa, että jätä menemättä sinne. En kuitenkaan haluaisi tehdä niin, koska tiedän että käyntimme ovat hänelle tärkeitä. Tarkennuksena, etten ole itse minimalisti tai siivoushullu. Siedän epäjärjestystä, ilman sitä en voisi äitini luona ollakaan. Mikä neuvoksi?
Kommentit (2)
Ymmärrän, että tilanne huolestuttaa, mutta ei ole kuitenkaan sinun asiasi siivota äitisi jälkiä, niinkuin mainitset. Jos äitisi asuu kauempana, niin et kuitenkaan voi järjestyksestä huolehtia ympäri vuoden. Ja jos asunto ei ole sikolätti, niin mitä väliä.
Mene äitisi luokse vieraana, ja anna epäjärjestyksen olla. Siinä vaiheessa kun kyse alkaa olla oikeasti epähygieenisestä sotkusta, keskustele asiasta sisarustesi kanssa tai ota yhteyttä kotipalveluun tms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Veljen vaimo on ihan samanlainen, koko ajan selittämässä, miten tavarat ovat väärillä paikoilla. Puhui äidille jo pitkään ennen tämän kuolemaa, miten hirveä siivoaminen kodissaan on, kun se täytyy tyhjentää.
Kun äiti kuoli, veli ei perinyt mitään, koska ei ollut mitään perittävää. Äiti oli myynyt asuntonsa irtaimistoineen minulle jo 5 vuotta ennen kuolemaansa, joten verottajallakaan ei ollut mitään sanomista asiaan.
Vähänkö kälyä otti päähän, kun oli olettanut ottavansa perinnönjaossa arvotaulut ja korut.