Onko miehelläsi parempi kaveriporukka kuin sulla

Kaikilla miesystävilläni on sentään ollut kavereita, toisin kuin minulla. Mutta olen kyllä sivusta nähnyt miestenkin porukoita joissa kaikki puhuvat selän takana toisistaan pahaa.

Ei ole. Miehellä kavereina oikeastaan vaan saman ikäluokan sukulaisia. Mulla on paljon kavereita ja useampi kaveripiiri.

Miehet tulee toimeen kaikkien kanssa, niillä on suhteita kaikille  tasoille, putkimiehestä, laatoittajasta, laiturin rakentajasta, veneen korjaajasta, auton rakentajasta, lääkärin ja juristin kautta aina toimitusjohtajaan. Miehelle kaveriporukka on käytännöllinen asia.

Naisille kaveriporukka on tunteellinen asia, ja tunteet heittävät kokoajan suuntaan jos toiseen, ja toisten sanomisia ja tekemisiä.... tai sanomatta jättämisiä ja tekemättä jättämisiä ... vatvotaan kokoajan suuntaan ja toiseen.

Minä olen 3-4 kertaa vuodessa matkoilla miesporukassa, kerran vuodessa laskettelemassa, kerran vuodessa patikoimassa, kerran vuodessa purjehduskilpailussa, kerran vuodessa golffaamassa. Porukka vaihtelee, mukaan tulee kuka ehtii, osa tulee päiväksi, osa kahdeksi, kuka miten. Olemme tehneet tätä jo yli 20 vuotta.

Vaimopuolet ovat yrittäneet tehdä jotain vastaavaa, monesti, mutta jos ne päättävät mennä viikoksi vaikka Espanjaan yhdessä, jossain naisporukassa, niin toista kertaa ei koskaan  tule...

Mies hakee käytännöllisyyttä ja toisten mielipiteitä niiltä jotka osaa asian paremmin

Nainen hakee täydellistä siulunkumppanuutta jostain joka ajattellee ihan joka asiasta uihan täysin samalla tavalla...koska muuten tulee jotain ihme riitaa

On. Minulla ei oikeastaan edes ole kavereita, ei ole koskaan ollut.

Mulla on huomattavasti tiiviimpi ja isompi kaveriporukka kuin miehellä, tai oikeastaan mulla on useampi porukka ihmisiä eri elämänvaiheista. Minkään porukan kesken ei ole juoruilua ja kyräilyä, ikävät ihmiset ovat tippuneet pois.

Mieheni ainoa kaveri on yksi peräkammarintyttö jolle he yrittävät yhdessä löytää miestä. Saa nähdä mitä sitten jos sellainen löytyy. Onko miehillä sitten yhtään kaveria vai onko niitä kaksi.

Miehellä on harrastusporukka jonka kanssa käyvät kerran vuodessa ulkomailla treenileirillä, mulla on kaveriporukka jonka kans käydään joka vuosi laskettelemassa, jollain citybreakillä plus usein vaan istutaan iltaa joko jonkun kotona ja ravintolassa. Meillä on aina kivaa ja yhteisiä reissuja on tehty jo ainakin 15 vuotta.

Vierailija kirjoitti:

On. Minulla ei oikeastaan edes ole kavereita, ei ole koskaan ollut.

Minunkin miehellä on ja itselläni ikinä ollut vain lähinnä työkavereita ja työpaikka vaihtunut harmittavan usein.

Miehelläni on laajempi ja sosiaalisempi kaveriporukka koska on huomattavasti sosiaalisempi. En minä katsele ikäviä ihmisiä lähelläni vaan en yksinkertaisesti tutustu uusiin ihmisiin.

Yleisesti kai voidaan mieltää että miehellä on parempi mutta itse olen omaani hyvin tyytyväinen jos aletaan jaottelemaan ketkä on kumman kavereita.

Millainen on ihanteellinen kaveriporukka?

Vierailija kirjoitti:

Millainen on ihanteellinen kaveriporukka?

3-5:n hengen tiivis porukka, jotka tukevat toisiaan, aidosti välittävät kavereista ja osaavat olla onnellisia heidän puolestaan.

Mun miehellä on tosi hyvä kaveriporukka. Itselläni ei sitten lukioaikojen ole sellaista oikein ollut. Joitain silloisia kavereita näen kerran, pari vuodessa. Mutta olen päässyt hyvin mukaan miehen kaveriporukkaan. Sieltä on tullut mullekin pari kaveria, joita voin nähdä itsekseni ilman miestä ja illanvietot isolla porukalla on aina hirmu mukavia.:)

Mies tuossa juhannuksena sanoikin, että hänellä on ekaa kertaa elämässään naisystävä, joka tulee toimeen hänen kavereidensa kanssa, ja josta ei puhuta paskaa heti, kun ollaan poikaporukalla.:D

Totta kai mies viettää edelleen aikaa kavereidensa kanssa myös ilman minua, en minä aina mukaan hingu. Porukalla on pari yhteistä harrastusta, joista minä pysyn mielelläni kauempana.:D Mutta on kiva tietää, että en ole ns. ylimääräinen paikalletunkija, jos menen mukaan iltaa viettämään.

Mun miehellä on useampi kaveriporukka, mulla taas hyviä ystäviä, jotka eivät asu kanssani samalla paikkakunnalla. Joskus tuntuu kurjalta, kun mulla ei ole samanlaista porukkaa, jonka kanssa harrastaa liikuntaa, reissata lautailemassa ja tavata kaupungilla. Mieheni kaveriporukoissa ei ole naisia, joten en mäkään pääse mukaan, paitsi joskus jonnekin keikoille pyydetään mukaan. Naisilla tuntuvat nuo kaveriporukat hajoavan viimeistään siinä vaiheessa, kun perustetaan perhe. Mieheni kohdalla näin ei ole käynyt, vaan isät ovat ihan yhtä aktiivisesti mukana riennoissa kuin ennenkin.