Lue keskustelun säännöt.
En kestä mieheni lapsia
01.07.2017 |
Lomani alkoi juuri ja ne tulivat samantien tänne asumaan yli viikoksi. Luulin, että olisivat vain viiikonlopun, mutta äsken kuulin, että se onkin pitkä oleskelu. En kestä. Ainoa järkevä ratkaisu olisi erilliset asunnot, mies voisi asua lastensa kanssa keskenään tapaamisaikoina. Hän on vain ihan pa eikä ilmeisesti pysty hankkimaan omaa kotia, hän asuu siis nykyään täällä minun asunnossani. En meinaa kestää niitä vieraita lapsia kotonani enkä missään tapauksessa pitkiä aikoja. Muuten meillä menee mielen kanssa todella hyvin keskenämme, mutta tämä asumisjärjestely on syvältä. Mitä enemmän joudun asumaan niiden lasten kanssa, sitä enemmän heitä inhoan.
Haukkukaa vapaasti.
Kommentit (34)
Vierailija kirjoitti:
Tiesit varmasti jo paketin sisällön alussa. Ymmärrän kuitenkin, ettet jaksa ns. reviirilläsi kahta kaukaista muksua liian usein. Sopikaa miehen kanssa, että se joka toinen viikonloppu/muutama päivä on ok, ja muulloin miehellä tulisi olla toinen paikka peuhata lastensa kanssa.
Tämä voi väistämättäkin johtaa miehen tunteiden loukkaamiseen, mutta ehkä parempi niin...?
Eli miehelle pitäisi riittää, että uusi muija sallii hänen olla lastensa kanssa joka toinen viikonloppu ja muutaman päivän niiden välillä? Oikeasti?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Me emme asu yhdessä juuri siksi, että en usko miehen jaksavan lapsiperhearkea. Ja se on ihan fine. Miksi siitä pitäisi tehdä suhteen ehto, että yhdessä asutaan? Mies on tosi introvertti, kaipaa omaa aikaa ja rauhaa. Ei ole halunnut omia lapsia. Ollaan mun lapsivapaat yhdessä, lapsiajan asutaan "erillään". Käy kylässä lasten aikana joskus ja tehdään välillä porukalla jotain. Mies ei tokikaan vihaa mun lapsia, pitää heistä, vähän kerrallaan :) Mutta tilanne varmasti muuttuisi, jos asuttais koko ajan yhdessä. Miksi jättäisin muehen? Lapsilla on äiti ja isä, miksi äidin miesystävän pitäisi ottaa mitään muuta roolia kuin äidin miesystävän roolin?
Komppaan tätä.Meillä on molemmilla lapsia,ei asuta yhdessä. Mun lapsi jo teini ja on kavereiden kanssa,saan paljon parisuhdeaikaa mieheni luona. Miehen lapset joka toinen vklp ja nyt lomalla joitakin viikkoja. Välillä syödään kaikki yhdessä. Hyvin menee:) Me ei aiota sekoittaa tätä pakkaa siten,että asuttaisi saman katon alla.
Vierailija kirjoitti:
Jos miehelläsi on lapsia jotka eivät ole sinun niin eihäs se ole silloin sinun miehesi, älä vie toiselta naiselta miestä vaan hanki itsellesi oma. Yksinkertaista eikö totta.
Eli jos joskus on tullut maailmaan lapsi jonkun kanssa, niin tämän kanssa tulee pysyä ikuisesti välittämättä tunteista, yhteensopivuudesta, rakkaudesta, mahdollisesta väkivallasta tms. Kun kerran on yksikin lapsi tullut niin ikuisesti olemme vain toistemme? Kaikki eronneet vanhemmat siis ovat tuomittuja ikuiseen yksinäisyyteen kun eivät lapsensa toisen vanhemman kanssa ole, niinkuin kuuluu? Oikeasti? Näinkö yksinkertaista se on?
En ymmärrä tätä aikuisten ihmisten epäitsenäisyyttä ja saamattomuutta tai että vauvapalstalta vielä haetaan se "paras" vastaus omiin ongelmiin. Oma asunto=omistajalla määräysvalta. Tasapainoinen aikuinen ihminen pystyy elättäämään itsensä ja lapsensa, esim. hankkii itselleen oman asunnon, jos elämäntilanne sitä vaatii. Jos sinä, ap, paapot tuollaista saamatonta miestä ja vielä valitat, että täytyy kestää miehen lapsia, niin se on sitten vain että voi voi. Tee asioille jotakin äläkä valita. Rasittavaa tuollainen lapsellinen valittaminen: mä en jaksa... Ihan kuin lapset.
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä tätä aikuisten ihmisten epäitsenäisyyttä ja saamattomuutta tai että vauvapalstalta vielä haetaan se "paras" vastaus omiin ongelmiin. Oma asunto=omistajalla määräysvalta. Tasapainoinen aikuinen ihminen pystyy elättäämään itsensä ja lapsensa, esim. hankkii itselleen oman asunnon, jos elämäntilanne sitä vaatii. Jos sinä, ap, paapot tuollaista saamatonta miestä ja vielä valitat, että täytyy kestää miehen lapsia, niin se on sitten vain että voi voi. Tee asioille jotakin äläkä valita. Rasittavaa tuollainen lapsellinen valittaminen: mä en jaksa... Ihan kuin lapset.
Täsmälleen. Mutta ap onkin lapsentasolle jäänyt pikkuprinsessa, joka nyt polkee vihaisena jalkaa kun prinssiehdokkaalla on muutakin elämää. Mustasukkaisena pikkuprinsessa sitten itkee ja nyyhkii elämänsä kurjuutta ja yrittää tällä tavoin saada sympatiat itselleen ja prinssin kokonaan itselleen ilman muita. Juu, asunto on ap:n ja tottakai hänen oikeutensa on päättää ketä siellä vierailee, mutta prinssin hän on saanut valita ihan itse. Se nyt on vain niin, että meillä jokaisella on historiamme. On vanhemmat, sisarukset, ehkä lapsia ja exiä yksi tai useampikin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, sinun asuntosi on liian pieni.
Jotta uusperhe voi yleensäkään toimia, niin jokaisella pitää olla oma soppi ja oma tila.
Siinä hermot kestää paremmin.
Nih kirjoitti:
Meillä mun mies ei kestä mun lapsia ja siksi 8n erilliset asunnot kilometrin päästä toisistaan.
Miehesi ei ehkä hoksaa, että hänen irmapetterinsä eivät ole sulle samanlaisia aarteita kuin hänelle.
En hauku, ihan normaalia minusta että ei-omiin lapsiin vain menee hermo. Harva pystyy aidosti rakastamaan vieraita lapsia kuin omiaan vaikka kyllä sellaisiakin ihmisiä on. Minä en pystyisi, sinä et pystyisi eikä mun mieheni. Ja se on ihan ok. :)
Olisiko jotenkin kuitenkin mahdollista se oma asunto hänelle? Onko hän töissä?
Todella ikävä asenne sinulla ja miehelläsi. Itse yritän ottaa ihmiset ihmisinä ja olla avoin ja ystävällinen muille.
En ymmärrä tätä lapsivihaa, joka on joka puolella, lapset ovat ihania joap vieraiden lapset.
Olen lasten kanssa tekemisissä työkseni ja en tunnista rääkyviä hirviöitä näistä palstojen kuvauksista, lapset ovat aitoja ja ihania.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi ihmeessä majoitat lapsia omassa kodissasi? Mies käyttää kotiasi kortteerinaan, vaikka lapset ovat hänen velvollisuutensa. Ei ole reilua. Aivan varmasti välisi miehen lapsiin olisivat paremmat, jos saisit kotonasi rauhan. Siispä mies hakemaan vuokra-asuntoa!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiesit varmasti jo paketin sisällön alussa. Ymmärrän kuitenkin, ettet jaksa ns. reviirilläsi kahta kaukaista muksua liian usein. Sopikaa miehen kanssa, että se joka toinen viikonloppu/muutama päivä on ok, ja muulloin miehellä tulisi olla toinen paikka peuhata lastensa kanssa.
Tämä voi väistämättäkin johtaa miehen tunteiden loukkaamiseen, mutta ehkä parempi niin...?
Eli miehelle pitäisi riittää, että uusi muija sallii hänen olla lastensa kanssa joka toinen viikonloppu ja muutaman päivän niiden välillä? Oikeasti?
Etkö osaa lukea? Tuossahan oli kyse rajoista, joiden puitteissa aloittaja sallii kotiaan käytettävän hotellina. Tuo on jo hyvin anteliasta. Itse en ottaisi lapsia kotiini ollenkaan. Kyllä lasten vanhemman velvollisuus on hankkia oma asunto, jossa hänen lapsensa voivat olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla taas oli niin, että vaikka minulle olisi ollut ok että miehen lapset ovat vuoroviikkoina meillä, mies halusi että hänellä on oma asunto jossa hän on ne viikot lastensa kanssa. Suostuin järjestelyyn, mutta tuli tosi ulkopuolinen olo. Sellainen että miehen perhe, johon minua ei huolita. Muutenkin mies oli aina sellainen, että teki mitä huvitti eikä keskustellut kanssani asioista, eikä ilmoitellut missä luuhaa. Hänen elämä, hänen ostos, hänen rahat jne. Ei koskaan että meidän. Lemppasin.
Minä olen pohtinut uusperheiden ongelmia ja tullut siihen tulokseen, että nämä "miehen lapset"-ongelmat kulminoituvat yhteen ongelmaan: mies ei kanna vastuuta omista lapsistaan, vaan sysää heidät uuden naisen harteille. Väitän, että 90 prosenttia ongelmista kulminoituu tavalla tai toisella tähän.
Tässäkin tapauksessa ap:n hermot ovat menneet, kun mies on toimittanut lapsensa paikalle. Luulenpa, että mies tyyliin makaa sohvalla ja lapset pyörivät ympäriinsä. Kuka sellaista kestää.
Jos mies kävisi lasten kanssa ulkona, tekisi heidän kanssaan asioita, kävisi ruokakaupassa, tekisi ruoat, viihdyttäisi, leikittäisi lapset - niin ap:ta ei lapset häiritsisi. Ap voisi tehdä omia asioitaan. Jos vain mies kantaisi vastuun omista lapsistaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiesit varmasti jo paketin sisällön alussa. Ymmärrän kuitenkin, ettet jaksa ns. reviirilläsi kahta kaukaista muksua liian usein. Sopikaa miehen kanssa, että se joka toinen viikonloppu/muutama päivä on ok, ja muulloin miehellä tulisi olla toinen paikka peuhata lastensa kanssa.
Tämä voi väistämättäkin johtaa miehen tunteiden loukkaamiseen, mutta ehkä parempi niin...?
Eli miehelle pitäisi riittää, että uusi muija sallii hänen olla lastensa kanssa joka toinen viikonloppu ja muutaman päivän niiden välillä? Oikeasti?
Etkö osaa lukea? Tuossahan oli kyse rajoista, joiden puitteissa aloittaja sallii kotiaan käytettävän hotellina. Tuo on jo hyvin anteliasta. Itse en ottaisi lapsia kotiini ollenkaan. Kyllä lasten vanhemman velvollisuus on hankkia oma asunto, jossa hänen lapsensa voivat olla.
Oi, eli lasten pitäisi nyt tuntea kiitollisuutta mammaa kohtaan, jonka luona heidän isänsä majailee? Kenen vika? Lastenko? Vai vätysmiehen? Vai ap:n, joka on tilanteensa ihan itse tehnyt ja päättänyt kotiinsa perheellisen miehen ottaa? Luulenpa, että jos ap hieman vaikuttaisi mm. parisuhteensa tilaa ja historiaa, niin sympatiat kääntyisivät sinullakin muualle.
Ymmärrän täysin. Mä olen sietänyt välillä miesystävieni lapsia hampaat irvessä. Kaikki lapset ovat kyllä minusta tykänneet.
Sellainenkin tilanne että olohuoneessa teinit huudattavat jotain teinisarjaa ja ovat sinne levittäytyneet niin että itselläsi ei ole muuta paikkaa kuin istua keittiössä. Ja on joulu!
Silloin kyllä alkaa miettiä vaihtoehtoja.
Jatkossa en ota sellaista miestä jolla on lapsia. Oma on jo aikuinen ja en vaan jaksa eikä mun tarvi jaksaa.
Tiesit varmasti jo paketin sisällön alussa. Ymmärrän kuitenkin, ettet jaksa ns. reviirilläsi kahta kaukaista muksua liian usein. Sopikaa miehen kanssa, että se joka toinen viikonloppu/muutama päivä on ok, ja muulloin miehellä tulisi olla toinen paikka peuhata lastensa kanssa.
Tämä voi väistämättäkin johtaa miehen tunteiden loukkaamiseen, mutta ehkä parempi niin...?