Ole sitä mieltä, että jos

Mikä on aloittajan oma rooli asetelmassa? Parisuhde on aina kahden kauppa, siitä olen samaa mieltä. Oletko katkera omalle tai jonkun muun eksälle, kun puhut ruikuttamisesta?

Eli sinun kuuluu myös saada tietää että kertoo mitä toimenpiteitä toisten parisuhteessa tehdään?

Eikö mikään ole enää pyhää?

Nykyisessä suhteessani ei ole erotiikkaa, läheisyyttä tai avoimuutta.

Yritän monta kertaa viikossa vietellä miestäni sänkypuuhiin. Osoitan monta kertaa päivässä hellyyttä. Kohtaan pelkkää hyljeksintää; mene siitä pois, minä keskityn nyt tähän videoon. Anna olla, minä haluan nukkumaan. Lopeta heti, olen uupunut töiden jälkeen. Paras reaktio on, kun kumppani jaksaa olla hetken hiljaa ja liikkumatta, kun halaan, eikä työnnä pois.

Olen harjoittanut myös avoimuutta. Olen tuonut suhteen yksipuolisuutta esiin asiallisesti arki-iltana, itku kurkussa kohdattuani hyljeksintää, riitatilanteissa. Mies käskee olla hiljaa. Kerran suostui sanomaan "no ehkä olen sitten toiminut joskus noin vahingossa, no ehkä mun pitäisi sitten kai yrittää lopettaa jos oikeasti muka teen noin välillä" mutta nuokin olivat vain sanoja, jotka itse laitoin hänen suuhunsa. Muutosta ei tapahdu. Olen myös yrittänyt kysellä, olenko kenties itse kohdellut häntä huonosti. Mies ei suostu puhumaan, ei keksi syytä käytökselleen - ei edes tiedosta käytöstään.

Minulle riittää. Olen tässä suhteessa vain niin pitkään, kunnes olen löytänyt uuden. Joku voisi pitää tätä sikamaisena, mutta minua ei enää kiinnosta; jokainen päivä tämän henkilön kanssa on loukkaus minua kohtaan eikä minua kiinnosta mitä hänelle käy lähdettyäni.

Vierailija kirjoitti:

Mikä on aloittajan oma rooli asetelmassa? Parisuhde on aina kahden kauppa, siitä olen samaa mieltä. Oletko katkera omalle tai jonkun muun eksälle, kun puhut ruikuttamisesta?

En. Yleisnäkemyksen asiaan jaoin. Parisuhteessa aina kaksi ja tuollaisissa asoissa harvoin on vika vain toisessa.

Vierailija kirjoitti:

Nykyisessä suhteessani ei ole erotiikkaa, läheisyyttä tai avoimuutta.

Yritän monta kertaa viikossa vietellä miestäni sänkypuuhiin. Osoitan monta kertaa päivässä hellyyttä. Kohtaan pelkkää hyljeksintää; mene siitä pois, minä keskityn nyt tähän videoon. Anna olla, minä haluan nukkumaan. Lopeta heti, olen uupunut töiden jälkeen. Paras reaktio on, kun kumppani jaksaa olla hetken hiljaa ja liikkumatta, kun halaan, eikä työnnä pois.

Olen harjoittanut myös avoimuutta. Olen tuonut suhteen yksipuolisuutta esiin asiallisesti arki-iltana, itku kurkussa kohdattuani hyljeksintää, riitatilanteissa. Mies käskee olla hiljaa. Kerran suostui sanomaan "no ehkä olen sitten toiminut joskus noin vahingossa, no ehkä mun pitäisi sitten kai yrittää lopettaa jos oikeasti muka teen noin välillä" mutta nuokin olivat vain sanoja, jotka itse laitoin hänen suuhunsa. Muutosta ei tapahdu. Olen myös yrittänyt kysellä, olenko kenties itse kohdellut häntä huonosti. Mies ei suostu puhumaan, ei keksi syytä käytökselleen - ei edes tiedosta käytöstään.

Minulle riittää. Olen tässä suhteessa vain niin pitkään, kunnes olen löytänyt uuden. Joku voisi pitää tätä sikamaisena, mutta minua ei enää kiinnosta; jokainen päivä tämän henkilön kanssa on loukkaus minua kohtaan eikä minua kiinnosta mitä hänelle käy lähdettyäni.

Varmasti on vaikeaa. Olen vähän samassa tilanteessa. Yritän puhumalla selvittää parisuhteen huonoa tilaa, mutta se on vaikeaa, kun puolison mukaan ongelmia ei ole. En ole silti vielä luovuttanut ja enkä etsinyt muita. Puolisosta en tiedä.

Ota Malka pois silmästäsi kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä on aloittajan oma rooli asetelmassa? Parisuhde on aina kahden kauppa, siitä olen samaa mieltä. Oletko katkera omalle tai jonkun muun eksälle, kun puhut ruikuttamisesta?

En. Yleisnäkemyksen asiaan jaoin. Parisuhteessa aina kaksi ja tuollaisissa asoissa harvoin on vika vain toisessa.

Harvoin vika on vain toisessa. Eri asia on tietysti pettämisen yhteydessä, jolloin ei olla enää tasavertaisesti yrittämässä parisuhteen eteen. Ja mistä sitä ulkopuolinen voi tietää, kuinka parisuhteessa on yritetty.