Miksi kuoleman jälkeisestä ajasta ei puhuta enempää, vaikka se on useimpien mielestä iäisyys?

Lontoon kerrostalopalossa erään perheen kolme lasta päättivät jäädä iäkkäiden vanhempiensa kanssa asuntoon koska vanhemmat eivät olisi päässeet ulos. Lapset mieluummin kuolivat yhdessä vanhempiensa kanssa kuin pelastautuivat ilman vanhempiaan. Sanoivat sukulaisille puhelun aikana että pääsevät parempaan paikkaan.

Mitä puhumista ruumiin mätänemisessä on? Jos ei ole krematoitu.

Tabuhan se on. Jos sanot mietiskeleväsi kuoleman jälkeisiä asioita, olet hihhuli, ja se taas ei ole muotia ollenkaan.

Mutta. Edelleenkin kaikkeuden olemassaololle Jumala on ihan käypäinen perustelu ja sen vuoksi iäisyysasioita olisi syytä pohtia. Minä ainakin koen olevaisuuteni niin hienoksi asiaksi, että soisin sen jatkuvan ikuisuudessa.

Olin tulossa sanomaan, että siitähän puhutaan tosi paljon siihen nähden, miten vähän siitä oikeasti tiedetään, mutta kysymyksesi olikin niille, jotka uskovat kuolemanjälkeiseen elämään. Tosiaan, jos siihen todella uskoo, niin miksi se näyttää kuitenkin olevan niin vähän uskovilla ihmisillä mielessä arkielämän keskellä? Tämä elämähän on ikuisuuteen verrattuna vain "vähäpätöinen" silmänräpäys, mutta ihmisistä ei oikein välity se, että oltaisiin tietoisia siitä, että pian päästään johonkin ikuiseen erilaiseen tilaan. Toisaalta... mitäpä miettimistä tai puhumista siinä on, jos asia on selvä? Kiinnostaisi kuitenkin tietää, että vaikka se ei ole puheissa, niin onko se kuitenkin paljon ajatuksissa?

(Eniten kuolemanjälkeinen elämä näyttäisi olevan mielessä tyyliin joillakin itsemurhapommittajilla.)

Luin joskus ortodoksisesta systeemistä. Se on minusta enemmän oikea. Siellä esim pappi rukoilee sielun puolesta kuoleman vuosipäivinä vielä jälkikäteen (en tiedä, miten monta vuotta).

Taitaa olla luterilaisuuden ongelma tämä täällä totuttu. Onko uskonpuhdistus loppujen lopuksi mennytkin metsään.

>useimpien mielestä iäisyys

Nyt ap tarvis jotain perustelua tälle?

Miksi spekuloida jollain, josta ei voida tietää? Semisti ajanhukkaa. Kyllä sen jokainen sitten näkee tai on näkemättä, kun aika on. Siihen asti tehdään tästä reissusta tällä pallolla itselle ja muille mahdollisimman mukava, eikös juu?

Elämä loppuu ja sitten synnytään uudelleen. Kiertokulku jatkuu kunnes valaistuu tms

Se on muuten jännä, miksi nämä ikuiseen elämään uskovat eivät keskustele enemmän asiasta. Koen, että minun on hieman kehnoa osallistua keskusteluun, sillä en usko esimerkiksi sieluun. Sen sijaan uskon ihmisessä olleen energian siirtyvän takaisin luonnon kiertokulkuun, minkä taas joku voisi nähdä uudelleensyntymisen vertauskuvana.

En mietiskele koska en usko kuoleman jälkeen mitään olevan.

Vierailija kirjoitti:

Olin tulossa sanomaan, että siitähän puhutaan tosi paljon siihen nähden, miten vähän siitä oikeasti tiedetään, mutta kysymyksesi olikin niille, jotka uskovat kuolemanjälkeiseen elämään. Tosiaan, jos siihen todella uskoo, niin miksi se näyttää kuitenkin olevan niin vähän uskovilla ihmisillä mielessä arkielämän keskellä? Tämä elämähän on ikuisuuteen verrattuna vain "vähäpätöinen" silmänräpäys, mutta ihmisistä ei oikein välity se, että oltaisiin tietoisia siitä, että pian päästään johonkin ikuiseen erilaiseen tilaan. Toisaalta... mitäpä miettimistä tai puhumista siinä on, jos asia on selvä? Kiinnostaisi kuitenkin tietää, että vaikka se ei ole puheissa, niin onko se kuitenkin paljon ajatuksissa?

(Eniten kuolemanjälkeinen elämä näyttäisi olevan mielessä tyyliin joillakin itsemurhapommittajilla.)

Mutta onko se koskaan kenelläkään täysin selvä. Luulisi tosiaan oleva ihmisten puheissa enemmän se pyrkimys päästä viettämään iäisyytensä hyvässä paikassa. Sehän on oikeasti oleellista, kun täällä ollaan vain hetki, että varmistettaisiin pääsy sinne.

Ei nykyihmisiä kiinnosta kuin materia, raha ja pinnalliset asiat.

Siksi pelkäävät ajatellakin sitä, että kuolevat joskus ja uskovat kai siihen, että sitten kaikki vaan loppuu.

Minä en usko niin, vaan uskon Jumalaan ja Jeesukseen, eikä materia merkitse minulle tässäkään elämässä mitään, vaan se että elän Jeesuksen oppien mukaan.

Ikuisuus ei ole valtavan pitkä aika, koska silloin ei ole aikaa ollenkaan. Ajan käsite puuttuu. Sitä on vaikea käsittää, mutta niin se on.

Siksipä Lontoossa on nyt kaaos. Keskellä hyvinvoivaa Englantia tapahtuu yhtäkkiä sarja massakuolemia. He olivat nuoria ja kauniita. Kun kuolema tulee lähelle länsimaisia ihmisiä joilla on kaikkea, ihmiset menettävät kontrollin. Kuinka näin voi tapahtua täällä? Moni alkaa ajatella ikuisuusasioita.

Vaikka ihminen uskoisi Jumalaan ja/tai kuolemanjälkeiseen elämään, iäisyys on niin valtavan iso ja abstrakti asia, jota ihmismieli ei ymmärrä kovinkaan helposti. Se ei ole läsnä jatkuvasti, mikä tekee siitä "olemattoman". Ihmisiä lähellä taas ovat jokapäiväinen elämä, arjen hyvinvointi ja laatu. En pitäisi tätä välttämättä pahana asiana. Miksi moittia ihmistä jostain, mille hän ei välttämättä voi mitään?

Vierailija kirjoitti:

Ei nykyihmisiä kiinnosta kuin materia, raha ja pinnalliset asiat.

Taas tämä nykyihminen-argumentti. Kyllä ihmistä on ihan aina kiinnostanut hyvä sosiaalinen asema, elämässä pärjääminen, henkiinjääminen ja se, ettei eroa ominaisuuksiltaan kovin paljon laumasta. Nykyajassa se vaan näkyy hieman eri tavalla kuin kivikaudella.

Hyvinvointi on aiheuttanut vieraantumisen kuolemasta ja sen pelosta. Kuolema ja kuolemanjälkeinen elämä on niin tabu nykyään että siitä ei haluta puhua. Tällä hetkellä ajan henki on ateismi ja tiedeuskovaisuus. Harvempi enää nykyään haluaa edes keskustella kuolemanjälkeisestä elämästä koska leimataan hulluksi. Ainoa oikea totuus tuntuu nykyään olevan ateismi. 

Miksi syntymää edeltävästä ajasta puhutaan vielä vähemmän?

t. ateisti

Rakas Ap

Rohkaisen sinua kuuntelemaan Rauhanyhdistyksen seurat netistä tai menemään kotipaikkakuntasi ry.lle seuroihin.

Suviseurat alkavat myös ensi viikolla.

Jos ei pääse suviksiin niin vaihtoehtoisesti voi kuunnella niitä netistä. Seurojen lisäksi kuuluu haastaatteluja, lastenvartteja, lauluja jne.

Vierailija kirjoitti:

>useimpien mielestä iäisyys

Nyt ap tarvis jotain perustelua tälle?

Miksi spekuloida jollain, josta ei voida tietää? Semisti ajanhukkaa. Kyllä sen jokainen sitten näkee tai on näkemättä, kun aika on. Siihen asti tehdään tästä reissusta tällä pallolla itselle ja muille mahdollisimman mukava, eikös juu?

Mutta kun melkein kaikissa uskonnoissa se maanpäällinen elämä määrää, millaisissa oloissa iäisyytensä viettää, niin luulisi, että aihe olisi enemmän keskusteluissa mukana.

Hyvä kysymys. Kyllä siitä pitäisi puhua enemmän. Ja ihmisten tulisi punnita elämänvalintojaan ikuisuusnäkökulma huomioiden.

Joskus jostain aiheesta ei puhuta siksi, että se ahdistaa.