Lue keskustelun säännöt.
Mistä olette kiitollisia vanhemmillenne?
22.06.2017 |
Aina on helppo sanoa mitä kaikkea vanhemmat tekivät väärin. Mutta missä teillä on kotona tullut hyvä oppi mielestänne? Mikä on valmistanut parhaiten elämään?
Itse nyt parikymppisenä olen miettinyt paljon omaa kasvatustani. Yleisesti olen ymmärtänyt että on paljon mistä olla kiitollinen. Ei täydellistä, mutta paljon.
Ensimmäisenä olen kiitollinen selkeistä rajoista. Seuraukset olivat aina selkeät. Jos en syönyt nätisti ruokaa, jouduin huoneeseen kunnes kiinnosti. Aina. Kun 3v en suostunut pukemaan että menisimme kyläreissulle, äiti uhkasi että jos en pue niin ei mennä. En pukenut, niin ei menty. Seuraavalla kerralla puin nätisti. Kiljumalla en saanut mitään.
Toisekseen koulu. Kumpikaan vanhemmista ei selvinnyt koulutiestään helpolla. Meillä oli selvää että hyvin pitää mennä. Peruskoulussa pärjää jos yrittää, ja oli selvää että yrittää piti. Hyvistä numeroista palkittiin, vähänkin huonompi johti huutoihin. Koskaan ei ollut alle 8 todistuksessa, ja edes se 8 ei ollut ok. Kun teininä meinasi numerot alkaa lipsumaan (n. 9.4 keskiarvosta n. 8.6 keskiarvoon) mitään armoa ei annettu. Olivat oikeassa, omasta tekemättömyydestä se oli päässyt laskemaan. Ja seuraava todistus nousi taas kunnioitettavaksi. Hurjalta kuulostaa ja tuntui tuolloin, mutta työmoraali tuli opittua.
Kommentit (2)
Vanhemmat mahdollisti mukavia harrastuksia ja kuskailivat. Äiti osallistui koulun kuljetuksiin erillaisissa kisoissa yms. Vanhemmat olivat kiinnostuneita ja kannustavia koulunkäynnissä. Äiti piti huolta ja puolia teini-iän angsteissa, vaikka olin ihan kamala. Otti takaisin, kun järkevöidyin ja palasin kotiin huonon miehen luota. (Olin jo yli 18v). Äiti maksoi talomme ja isä auttoi rakentamaan. Äitiä on ikävä, hän on nukkunut jo pois, mutta isäni auttaa edelleen, kun apua tarvitsen. Ei vanhempani täydellisiä olleet, mutta paljosta on kiittäminen. En olisi tässä ilman vanhempieni tukea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiedä, miksi minun pitäisi olla erityisesti kiitollinen siitä, että vanhempani ovat tehneet sen, minkä jokaise vanhemman tuleekin tehdä.