Rippituoli; kerro salaisuutesi, jota kukaan muu ei tiedä kuin sinä itse
Kommentit (435)
Olen neitsyt itsekin. 23v, mies. Kyllä tekee mieli kaiken näköistä, mutta uskon vanhanaikaiseen; eli ei sänkyyn ennen häitä. Mieleen kyllä paisuu vaikka mitä.....
Homma kulkee nimellä "asiakaspalvelu".
Kun olen yksin kotona, katselen netistä lesbopornoa ja tyydytän itseäni. Seurustelen kuitenkin miehen kanssa ja minulla on lapsia. Usein mieheni kanssa sekstaillessa laitan silmät kiinni ja ajattelen naisten rintoja, niin saan paremman orgasmin. Ja jos joku nyt mielessään pohtii, että onko miehelläni isot tissit, niin ei ole ...:D mietin vain, en puristele ;D
Katso vähän syvemmälle. Vihreiden - erityisesti Niinistön - politiikka on parasta.
Katselin tänään taas rehevien naisten leveitä lantioita:D Nainen oli varmaan ainakin 15 v mua vanhempi, mut kyllä oisin puskenut miehisen haluni häneen ;) Nainen oli muuten siro vartaloltaan mutta todella leveä lantio. Olen nähnyt kaupassa hänet(hänen lantionsa ennenkin):D Sitten tapasin kaksi muutakin tänään. Toinen nuori nainen mutta runsas semmonen ja katseeni vaelteli siinä runsaudessa,jopa pohkeet oli todella sexyt. Toinen nainen oli sit mua vähän vanhempi ja pitempi. Oii en viiti enempää sanoa :D
Minulla on seksisuhde mieheen, jota paras ystäväni rakastaa.
Mielessäni säälin miestä, jota pitäisi vihata. Jätin hänet kyllä aiheesta ja ei olisi voinut yhteistä tulevaisuutta tulla.Säälin, koska oli ei-toivottu lapsi, elämässä mennyt paljon pieleen. On hänessä hyvätkin puolensa, mutta sössinyt itse ihan liikaa.
Sellasta se elämä välillä on,joskus voitetaan,joskus hävitään.Elämä on valintoja täynnä.Taisit ymmärtää tahattomuuden jälkeenpäin ja sekin oli vain merkki rakkaudesta jota et silloin ymmärtänyt.
Annoin huijata itseäni miehen taholta. Tyhmyyttäni uskoin hänen olevan se, joka sanoi olevansa. Pohja pois elämältä, ehkä mainekin. En voi puhua tästä kellekään. Olen hyvässä asemassa oleva ja näin ei olisi mitenkään voinut tapahtua. Tapahtui.
Olen hoitoalalla ja teen sitä puhtaasti rahan takia kun muutakaan ei ollut tarjolla ja koska se työ on mukavan yksinkertaista. Potilaat ei kiinnosta tippaakaan, eikä heidän hyvinvointinsa. Teen kyllä työni suhteellisen hyvin, suunnilleen keskinkertaisesti. Olen myös sitä mieltä, että empatia ei ole kovin hyödyllistä raadollisella hoitoalalla, jossa tekeminen ratkaisee.
Vierailija kirjoitti:
S.Pendragon kirjoitti:
Varastin lapsena jonkun maatiaiskissan. Kissa asuu meillä yhä 10 vuotta myöhemmin, ja kaikki perheessänikin luulevat, että löysin sen vain pihaltamme ja se päätti jäädä meille. Todellisuudessa olin tyhmänä kakarana ihan tietoisesti poiminut sen mukaani koulumatkalla ja kuljettanut pyörällä monta kilometria sylissä kotiin. Luulin, että kyllä se kotiin palaa, vaikka vähän lainaan sitä 'omakseni' yhdeksi illaksi. Ei palannut. Laskin sen illalla ulos, mutta se kyhjötti aamulla kuistilla odottamassa.
Jotain tuollaista pelkään aina kun oma kissa on ollut pari päivää reissussa. Että joku lukitsee sen kotiinsa. Ihan helvetin julmaa, olet iljettävä. Olit iljettävä lapsi ja olet iljettävä aikuinen. Mitä tuumisit jos joku sieppaisi sinun kakarasi ja kasvattaisi omanaan? Toivon sinulle kaikkea pahaa.
No mitä päästät kattiasi ulkoilemaan vapaana? Syytä ihan ittees vaan,jos/kun kissalle jotain sattuu..
Mulla on edelleen seksi-suhde exäni kanssa. Erosimme neljä vuotta sitten,hänellä on uusi kumppanikin ollut jo parisen vuotta ja silti harrastamme seksiä salaa ainakin kerran vk:ssa. Hän on minua 17v. vanhempi ja todella kokenut ja osaava sänkyhommissa. En ole koskaan saanut orgasmia kenenkään muun kanssa,joten minun puolestani tää juttu voisi jatkua hamaan hautaan asti. Uskon että exäni on samaa mieltä. Aina muistuttaa minua,kuinka paljon parempaa seksiä saa kanssani kun olen vielä nuori ja nätti ja todella kuuma.Ei kuulemma hänen ikäisistä "vanhoista ämmistä" ole enää mihinkään niissä puuhissa. :D
Olen MRSA-kantaja eli löytynyt kerran nenän limakalvolta. En kerro sitä kenellekään etten herättäisi pelkoa ja ahdistusta ja tulisi muiden eristämäksi. Pakkohan tässä on tavallista elämää kuitenkin jatkaa.
Minä olen aina ollut hyvissä väleissä lapsuudenkodin perheeni kanssa, mutta en tunne heitä kohtaan mitään. Ovat minulle oikeastaan yhtä läheisiä kuin naapurit.
Liityin Perussuomalaisiin, haaveenani oli ajaa koko liike alas. Idea syntyi eräässä opiskelijajärjestössä. Meitä oli tuolloin muitakin. Nyt muutaman vuoden järjestötyön jälkeen olen huomannut heidän olevan oikeassa. Liberaali vihervasemmistoliike ei enää tunnu oikealta, vaikka pyrinkin vielä käymään heidän kokouksissaan. Raha sekä kysynnän ja tarjonnan laki ovat nykyään luonnonlakeja, joita vastaan ei tule taistella. Ei tämä maapallo kestä, jos kaikkia pitäisi hyysätä ilmaiseksi.
Esikoisen synnyttyä olin henkisesti ja fyysisesti aivan romuna. Katsoin itseäni peilistä ja itkin lohduttomasti, mietin onko tämä tosiaan mitä tahdon ja miksi synnytin ihmisen jota en edes rakasta! Mietin nuita sanoja myös lastani katsoessa, olin rättiväsynyt ja mieheltäni en saanut tukea. Väsymykseen on kuullema totuttava ja sille ei voi mitään, eikä mieheni auttanut lapsen hoidossa. Ajatukset olivat toisinaan todella mustia ja lohduttomia. Tätä jatkui n.3kk. Pikkuhiljaa aloin rakastaa pientä vauvaani päivä päivältä enemmän, enkä voisi antaa mieheni hoitaa häntä enää kun olen hoitanut vauvani viimeisillä voimillani tähän päivään asti. Nyt jaksan olla hänen kanssaan, nauraa, laulaa, lukea, kutittaa, pussailla, rakastaa! Itkin silloin vain muiden näkemättä ja piilossa
En saa unta öisin ilman radiota tai televisiota.
Ainoa keino saada unen päästä kiinni, on kuvitella miten kidutan ihmisiä.
Tämä on noloa, mutta kuitenkin...
Välillä kaivelen pyllynreikääni ja haistelen sen jälkeen sormia.
Sinähän tunnut olevan ihan kunnon punikki.