Viihdyn töissä miesten kanssa ja kaveruutemme noudattaa aina samaa kaavaa

Mä oon ihan samanlainen kuin sinä. En tiedä mikä tuohon auttaa. Pitää vaan yrittää puhua itselleen järkeä ja koettaa pitää jalat maassa. Tiedän, ei ole helppoa. 

Mä saan tosi helposti miespuolisia kavereita, joitten kanssa kaveruus menee just tuolle tasolle. Ja aina se on miesten puolelta täysin platonista ystävyyttä kun minä taas tuppaan ihastumaan. Ärsyttävää. Onneksi oon sen verran estynyt, että uskoisin piilottavani ihastumiseni ihan hyvin, niin ei tarvii sentään sitä hävetä. 

Älä lähde enää lounaalle äläkä keskustele hänen kanssa henkilökohtaisia asioita. Vedä rajat ja pidä ne.

Vierailija kirjoitti:

Olen sosiaalinen ja nauravainen ja viihdyn hauskojen ihmisten parissa. Usein nämä hauskat ihmiset sattuvat olemaan miehiä, eivät toki aina. Olen vaihtanut työpaikkaa vuoden alussa ja olen jälleen tutustumassa uuteen kivaan tyyppiin. Ongelmana vaan on se, että edellisessä työpaikassa särjin sydämeni, kun menenkin rakastumaan työkaveriini ja nyt näen tässä uudessa kaveruudessamme jo tosi paljon samoja merkkejä kun edellisessäkin. Viihdymme toistemme seurassa. Mies pyytää minua lounaalle kanssaan. Mies puhuu kanssani eri asioista ja eri tavalla kun muiden kanssa yms yms. En todellakaan halua enää koskaan ihastua työkaveriini, joten nyt en enää tiedä mitä tekisin. Viihdyn tämän miehen seurassa tosi hyvin ja olisi sääli ruveta välttelemään häntä.. Jotenkin musta tuntuu, että en sittenkään pysty olemaan vaan kaveri miespuolisten työkavereiden kanssa ja jokaikinen kerta tunteet ovat myös olleet molemminpuolisia.. Onko muilla kokemusta vastaavasta ja hyviä vinkkejä miten estää ihastuminen muuta kun välttelemällä?

En nyt oikein näe tässä mitään ongelmaa.

Vaikka voisitkin olla kaveri niin yleensä miehet haluavat jotain vakavampaa, jos näin ei olisi niin ei hän lähtisi kanssasi esim.lounaalle ja puhuisi eri tavalla jne...

Vaikka voisitkin olla kaveri niin yleensä miehet haluavat jotain vakavampaa, jos näin ei olisi niin ei hän lähtisi kanssasi esim.lounaalle ja puhuisi eri tavalla jne...

Suosittelen kaveeraamaan vain sellaisten miesten kanssa, jotka jostain syystä eivät ole (sinulle) parisuhdemateriaalia. Silloin ei ole pelkoa, että ystävyys kääntyy ihastukseksi. Tai ainakin minulla tuo on toiminut hyvin. Jos huomaan että joku olisi kiva kaveri JA sellainen jonka kanssa voisin olla suhteessa, en ala sitä kaveruutta kehittämään. Ja nämä siis sillä oletuksella, että olet jo (?) suhteessa, ja siksi kaveruutta ei saa vielä suhteeksi. 

Vierailija kirjoitti:

Suosittelen kaveeraamaan vain sellaisten miesten kanssa, jotka jostain syystä eivät ole (sinulle) parisuhdemateriaalia. Silloin ei ole pelkoa, että ystävyys kääntyy ihastukseksi. Tai ainakin minulla tuo on toiminut hyvin. Jos huomaan että joku olisi kiva kaveri JA sellainen jonka kanssa voisin olla suhteessa, en ala sitä kaveruutta kehittämään. Ja nämä siis sillä oletuksella, että olet jo (?) suhteessa, ja siksi kaveruutta ei saa vielä suhteeksi. 

Ongelmana on se, että yleensä nämä miehet aluksi ovatkin sellaisia (vaikka ihan komeita ovatkin). Mutta kun opin tuntemaan ne paremmin, niin alan nähdä jotain typeriä romanttisia kuvitelmia, vaikka oikeasti nämä miehet nimenomaan ovat sellaisia, että emme varmastikaan tulisi toimeen oikeassa parisuhdearjessa. Kaipaan selvästi jotain pientä flirttiä elämääni, mutta en sitten osaakaan pitää tilannetta siinä, vaan menenkin ihastumaan. Yritin jopa eilen vältellä tätä miestä, mutta törmäsimme toisiimme aivan uskomattomissa paikoissa (töiden ovella, kun olimme lähtemässä kotiin, kahvihuoneessa yms.). Sekin on kuin toistoa aiemmista kokemuksistani, kun olen yrittänyt pitää etäisyyttä, niin olemme törmänneet sitten sattumalta useamman kerran päivän aikana..

Ap

En tiedä. Ehkä turhaa stressata tuollaisesta, jos pystyt pitämään asiat niin että mitään ei tapahdu. Jos ihastut, niin olet ihastuneena aikasi ja yrität nauttia sen tuomista värinöistä. Ei muuta.

Lirkuttelua ja kikattelua varattujen miesten kanssa, yök mikä vosu :(

Ei kai siinä mitään, jos mies ei ole varattu. Anna mennä vaan, jos siltä tuntuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suosittelen kaveeraamaan vain sellaisten miesten kanssa, jotka jostain syystä eivät ole (sinulle) parisuhdemateriaalia. Silloin ei ole pelkoa, että ystävyys kääntyy ihastukseksi. Tai ainakin minulla tuo on toiminut hyvin. Jos huomaan että joku olisi kiva kaveri JA sellainen jonka kanssa voisin olla suhteessa, en ala sitä kaveruutta kehittämään. Ja nämä siis sillä oletuksella, että olet jo (?) suhteessa, ja siksi kaveruutta ei saa vielä suhteeksi. 

Ongelmana on se, että yleensä nämä miehet aluksi ovatkin sellaisia (vaikka ihan komeita ovatkin). Mutta kun opin tuntemaan ne paremmin, niin alan nähdä jotain typeriä romanttisia kuvitelmia, vaikka oikeasti nämä miehet nimenomaan ovat sellaisia, että emme varmastikaan tulisi toimeen oikeassa parisuhdearjessa. Kaipaan selvästi jotain pientä flirttiä elämääni, mutta en sitten osaakaan pitää tilannetta siinä, vaan menenkin ihastumaan. Yritin jopa eilen vältellä tätä miestä, mutta törmäsimme toisiimme aivan uskomattomissa paikoissa (töiden ovella, kun olimme lähtemässä kotiin, kahvihuoneessa yms.). Sekin on kuin toistoa aiemmista kokemuksistani, kun olen yrittänyt pitää etäisyyttä, niin olemme törmänneet sitten sattumalta useamman kerran päivän aikana..

Ap

En taida osata auttaa mutta sanonpa vaan, että on ilahduttavaa, että et ole heti syyllistämässä miehiä, tai ketään muutakaan  tilanteesta. Toisekseen myös miehellä - tai sama monikossa miehillä on myös osavastuu siitä, miten tilanne etenee. - Ainakin minua jos ei nyt loukkaa, niin ainakin harmitaa suunnattomasti väitteet siitä, etteikö mies ja nainen voisi olla vain ja ainoastaan ystäviä. - Kyllä minä ainakin olen voinut ja aion voida olla jatkossakin. - Joten neuvoni on, että yritä pitää töissä olevien miesten kanssa kanssakäymisessä pääpaino työasioissa.

Toki välillä voi jakaa muitakin asioita, mutta muista pääsääntö: töihin mennään tekemän töitä ja kaikki muu tulee vasta sen jälkeen tulee kaikki muu. - Toki tiedän, että tämä saattaa olla helpommin sanottu kuin tehty. - Niin ja  vielä yksi juttu, jos esim. lounastaminen miehen kanssa kahden tuntuu liiaksi sille, että altistat itsesti ihastumiselle, niin pyydä mukaan samaan pöytään muita työkavereitasi, jos sellaisia on, niin he saattavat tuoda "ruokapuheisiin" uusia mausteita.  

Voi mikä ongelma. Oikein hakeudut tarkoituksella miesten seuraan töissä vaikka et pysty kaveruuteen. Koita nyt vain kehittää itsessäsi taitoa asialliseen kanssakäymiseen tai vaihtoehtoisesti pitäydy naisseurassa. Voisi kuvitella että sinut tunnetaan yleisestikin miesten perässä juoksijana.

Minäkin tykkään miesten seurasta ja miehistä, mutta sen verran on itsekuria että pystyn pelkkään kaveruuteen halutessani. Luulisi että tuo on enemmän miesten ongelma että eivät kykene kaveruuteen naisten kanssa.

Jotkut miehet itse lietsoo näitä juttuja koska kokee että heillä on oikeus flirttailla kaikkien naisten kanssa ja kaikki naiset ovat heidän käytettävissään eri tarkoituksiin (ehkä ottavat sinulta sitä mitä eivät kotona saa tms), sitä on elämä patriarkaalisessa järjestelmässä.

Vierailija kirjoitti:

Jotkut miehet itse lietsoo näitä juttuja koska kokee että heillä on oikeus flirttailla kaikkien naisten kanssa ja kaikki naiset ovat heidän käytettävissään eri tarkoituksiin (ehkä ottavat sinulta sitä mitä eivät kotona saa tms), sitä on elämä patriarkaalisessa järjestelmässä.

Saattaa todennäköisesti  olla, että miehet ovat enemmistönä yksinertaistaen häiritsijöinä. - Mutta kyllä sen, tai tämän "taidon" osaavat myös monet naiset. - Ei ole ollenkaan helppoa olla huomata nuorena mies harjoittelijana, että esim keski-ikää lähestyvä tai keski-iän ylittänyt naispuolinen pomo haluaa kauniisti sanottuna "hieman" essiintyä ja kokeilla soveliaisuuden rajoja  Tämä saattaa nuorelle miehelle olla hyvinkin piinallista, koska elämme siinä luulossa, että lähinnä vain miehet sortuvat tai alentuvat käyttäytymään sikamaisesti ja tuomittavasti alaisiaan kohtaan. Kuinka moni mies uskaltaa ottaa esiin, että hänen naispuolinen pomonsa ahdistelee häntä seksuaalisesti?  - En kuitenkaan väitä, että tällaisen epäkohdan ja tuomittavuuden esiin nostaminen olisi naisillekaan helppoa.