Lue keskustelun säännöt.
Miten onnistuisin saamaan seurustelukumppanin?
19.06.2017 |
Mulla on aika huono "saldo" ihmissuhteissa ja kahdessa tapauksessa kolmesta, jossa olen tehnyt aloitteen, olen saanut pakit, vaikka mulle olisi kelvannut ystävyys- tai kaveruussuhdekin sen ihastukseni kanssa. Edelliset pakit sain teininä noin 20 vuotta sitten ja uusimmat pakit noin puolisen vuotta sitten. Tosin molemmissa tapauksissa se ihastukseni kohde on ollut varattu. Ihmetyttää ja loukkaakin vain se, miksi he eivät haluaisi olla edes kavereita kanssani. :(
Olen siis akateemisesti koulutettu, hoikka ja kohtalaisen näköinen 35+ nainen, nykyään perheellinenkin. Olen tässä pohdiskellut, miten mun pitäisi muuttaa itseäni, mutta pyörittelen suunnilleen samoja ajatuksia kuin teini-ikäisenäkin. Esim. pohdin, mitä mun pitäisi korjauttaa plastiikkakirurgilla jne. Teininä ei olisi ollut rahaa sellaiseen, mutta nyt saattaisi löytyä rahaakin, tosin ikäni alkaa olla pariutumisen kannalta pitkä miinus. Harrastan liikuntaakin, joten siitäkään ei ole kyse. Joten: mitä mun pitäisi tehdä, jotta saisin puolison? Mikä mussa on vikana? Mikä taho voisi auttaa mua muuttumaan mahdollisimman kattavasti, jotta löytäisin puolison? Alan olla kohta ihan epätoivoinen ja olen tässä pyöritellyt ajatusta itsaristakin, kun en enää jaksaisi mietiskellä omia puutteitani. :/
Kommentit (16)
Mietis nyt vähän: olet elämäsi aikana saanut kahdet pakit varatulta mieheltä. Ja suunnittelet itsaria! Sulla on lapsiakin. Mene hoitoon en nätimmin osaa sanoa aikuiselle 35v naiselle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yrität iskeä varattua miehiä, et kuulosta kovin uskolliselta tai moraalisesti suoraselkäiseltä. Ei kovin kiinnostavaa parisuhdemateriaalia.
Vierailija kirjoitti:
Yrität iskeä varattua miehiä, et kuulosta kovin uskolliselta tai moraalisesti suoraselkäiseltä. Ei kovin kiinnostavaa parisuhdemateriaalia.
Noh, kummankaan parisuhdestatuksesta en tiennyt alun perin. Ja muutenkin on niin harvinaista, että kohtaa ketään niin erityistä, että häneen ihastuu. Nyt vain kävi noin ja sain ne pakitkin.
Vierailija kirjoitti:
Perheellisyys on este, mutta muuten varmaan kelpaisit mulle. Toki plastiikkakirurgit ja muut tuollaiset vouhotukset teini-iän ohittaneelta naiselta on vähän turn off. Onhan sun akateeminen tutkinto joltain fiksulta alalta eikä mistään pilipalista?
Tutkinto on ehkä pilipalin ja asiallisen välimaastosta Valtsikasta. Se hieman riippuu siitä, miten kukin arvottaa asiat. Ex-mieheni oli erittäin pinnallinen, joten plastiikkakirurgia tuntuu varsin "arkiselta" ajatukselta jopa sekä itse olen todella esteettisesti tiedostava...jopa kiusallisessa määrin sellainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta kysymys kuuluu, että "miten"? Olisiko jollain ideoita? Olisin valmis muuttumaan paljonkin otsikossa mainitun tavoitteeni vuoksi.
Varatun miehen pitäisi pysyä itseään iskevän vampin kaverina... ettei sulle tule paha mieli?
Liian ilmiselvä provo, 0/5.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mutta kysymys kuuluu, että "miten"? Olisiko jollain ideoita? Olisin valmis muuttumaan paljonkin otsikossa mainitun tavoitteeni vuoksi.
Lakkaa yrittämästä. Ihan oikeasti, se on juuri tuo epätoivosi, joka karkottaa ihmiset läheltäsi. Toinen on huono itsetunto, joka näkyy noissa plastiikkakirurgia-ajatuksissasi.
Tee tästä tähän astisen elämäsi paras kesä. Unohda miehet ja tee juuri niitä asioita, joista nautit. Kuten annoit ymmärtää, rahastakaan ei ole kiinni. Matkusta, harrasta, käy festareilla, retkeile, ylitä itsesi lähtemällä esimerkiksi jollekin vaellukselle tai muuhun suoritukseen, johon et olisi uskonut pystyväsi. Mene kirjoittajakurssille, tanssikurssille, melontakurssille. Lähde opiskelemaan ruoanlaittoa Ranskaan tai Ulkomaan kieltä intensiivikurssille Ulkomaahan. Pyöräile Ahvenanmaalla tai hiljenny muutama päivä Valamon luostarissa. Lähde vapaaehtoistoimintaan Suomeen tai ulkomaille muutamaksi viikoksi...
Maailmassa on terveelle, hyvin toimeentulevalle aikuiselle ihmiselle miljoonia muitakin vaihtoehtoja kuin epätoivoinen parin etsiminen. Ja kun olet löytänyt itsesi ja nauttimaan elämästä, niin todennäköisyys Sen Oikean kohtaamisellekin kasvaa.
Vierailija kirjoitti:
Varatun miehen pitäisi pysyä itseään iskevän vampin kaverina... ettei sulle tule paha mieli?
Liian ilmiselvä provo, 0/5.
Nooh, olin ensimmäisessä tilanteessa sellainen ihan "söpö", kokematon ja viaton teini, joka oli ihastunut opettajaansa ja tokassa tilanteessa ihastunut yhteen henkilöön, jota tapaan hänen työnsä kautta ajoittain. En siis oikeastaan kummassakaan tilanteessa ole ollut mikään vamppi, vaan sellainen korviaan myöten "sopimattomaan" henkilöön ihastunut naisriepu. :/
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta kysymys kuuluu, että "miten"? Olisiko jollain ideoita? Olisin valmis muuttumaan paljonkin otsikossa mainitun tavoitteeni vuoksi.
Lakkaa yrittämästä. Ihan oikeasti, se on juuri tuo epätoivosi, joka karkottaa ihmiset läheltäsi. Toinen on huono itsetunto, joka näkyy noissa plastiikkakirurgia-ajatuksissasi.
Tee tästä tähän astisen elämäsi paras kesä. Unohda miehet ja tee juuri niitä asioita, joista nautit. Kuten annoit ymmärtää, rahastakaan ei ole kiinni. Matkusta, harrasta, käy festareilla, retkeile, ylitä itsesi lähtemällä esimerkiksi jollekin vaellukselle tai muuhun suoritukseen, johon et olisi uskonut pystyväsi. Mene kirjoittajakurssille, tanssikurssille, melontakurssille. Lähde opiskelemaan ruoanlaittoa Ranskaan tai Ulkomaan kieltä intensiivikurssille Ulkomaahan. Pyöräile Ahvenanmaalla tai hiljenny muutama päivä Valamon luostarissa. Lähde vapaaehtoistoimintaan Suomeen tai ulkomaille muutamaksi viikoksi...
Maailmassa on terveelle, hyvin toimeentulevalle aikuiselle ihmiselle miljoonia muitakin vaihtoehtoja kuin epätoivoinen parin etsiminen. Ja kun olet löytänyt itsesi ja nauttimaan elämästä, niin todennäköisyys Sen Oikean kohtaamisellekin kasvaa.
Aikoinaan parikymppisenä reissasin ja opiskelin kaikenlaista aika runsaastikin, toki ne edelleenkin kiinnostavat. Mutta siis en mä tuolloinkaan juuri ketään tavannut, vaikka olin "villi ja vapaa" vuosikaudet alle kolmekymppisenä. Olin kuitenkin mallinakin eli en nyt ihan ns. suohirviökään ollut. Mutta hyvä idea sinänsä...täytyy vain tässä elellä...ehkä sattuma saattaa mut jonkun kiinnostavan ihmisen luokse jossain vaiheessa.
Ja siis en käsitä, miksi huono itsetunto tai haaveet plastiikkakirurgisista toimenpiteistä sinänsä vaikuttaisi kumppanin löytymiseen. Olen myös käsittänyt, että suurin osa ihmisistä on kuitenkin aika raadollisen materialistisia ja pinnallisia ja minun olisi vain sopeuduttava siihen, jotta löytäisin puolison.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Perheellisyys on este, mutta muuten varmaan kelpaisit mulle. Toki plastiikkakirurgit ja muut tuollaiset vouhotukset teini-iän ohittaneelta naiselta on vähän turn off. Onhan sun akateeminen tutkinto joltain fiksulta alalta eikä mistään pilipalista?
Tutkinto on ehkä pilipalin ja asiallisen välimaastosta Valtsikasta. Se hieman riippuu siitä, miten kukin arvottaa asiat. Ex-mieheni oli erittäin pinnallinen, joten plastiikkakirurgia tuntuu varsin "arkiselta" ajatukselta jopa sekä itse olen todella esteettisesti tiedostava...jopa kiusallisessa määrin sellainen.
Vastasit hyvin, joten pääsisit jatkoon. Eiköhän joku sut nappaa kunhan pinnallisuustasoasi lasket
Olisiko se niin paha olla sinkku? Minulta taitaa loppua aika kesken edes lasten tekemiseen, sinut on joku kelpuuttanut sentään joskus. Mutta kuitenkin elämä tuntuu hyvältä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olisiko se niin paha olla sinkku? Minulta taitaa loppua aika kesken edes lasten tekemiseen, sinut on joku kelpuuttanut sentään joskus. Mutta kuitenkin elämä tuntuu hyvältä.
Siis itse olen jotenkin intohimoinen ja rakkaudennälkäinen tapaus ja libidokin on melko voimakas. Aina silloin kun on ollut joku seurusteluntapainen, niin oon ollut ihan "liekeissä" ja innoissani siitä toisesta ihmisestä. Tosin en ole kokenut (tiettävästi) aivan molemminpuolista ihastumista kuin kerran ja ko. henkilöllä oli tosi vaikea impulssikontrollin häiriö ja hän oli väkivaltainen pikaistuksissaan sekä jotenkin pakkomielteinen, joten oli pakko erota. Muuten (kaikessa muussa) se olisi ollut rakkaudentäyteinen ja ihana suhde. Mutta kuten sanottu, eiköhän tämä tästä...pakko jaksaa ja odotella onneni kääntymistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Perheellisyys on este, mutta muuten varmaan kelpaisit mulle. Toki plastiikkakirurgit ja muut tuollaiset vouhotukset teini-iän ohittaneelta naiselta on vähän turn off. Onhan sun akateeminen tutkinto joltain fiksulta alalta eikä mistään pilipalista?
Tutkinto on ehkä pilipalin ja asiallisen välimaastosta Valtsikasta. Se hieman riippuu siitä, miten kukin arvottaa asiat. Ex-mieheni oli erittäin pinnallinen, joten plastiikkakirurgia tuntuu varsin "arkiselta" ajatukselta jopa sekä itse olen todella esteettisesti tiedostava...jopa kiusallisessa määrin sellainen.
= Haen 25 v. miesmallia, jolla 8-pack ja designer parta.
Perheellisyys on este, mutta muuten varmaan kelpaisit mulle. Toki plastiikkakirurgit ja muut tuollaiset vouhotukset teini-iän ohittaneelta naiselta on vähän turn off. Onhan sun akateeminen tutkinto joltain fiksulta alalta eikä mistään pilipalista?