Olettepa te kummallisissa parisuhteissa :D

Kieltämättä olen miettinyt samaa. Aivan kuin kaksi ventovierasta olisi päättänyt muuttaa yhteen hymistelemään eivätkä uskalla olla toistensa seurassa aidosti ja rennosti ja kertoa mitä mielessä pyörii. 

On aivan mieletöntä, että nämä päättävät olla riidoissa koko viikon ja "viikonloppuna vois jutella". Öö ei se riidan selvittäminen ole mikään iso projekti ja luulisi että olisi mukavampi selvittää asiat mahdollisimman pian. Välittävätkö nämä edes toisistaan?

Kinkkiklanilasta kin naikkonen yrittää epötoivoosesti jättää miesasiakasta ja yrittää leimata vielä exäkseen. Muut häirinnät siihen päälle on selvä rikosasia.

Mulle oli suhteen ekojen riitojen aikana hankala puhua ikävistä asioista. Riidat oli vähän semmosta olkienkohauttelua, mökötystä, mykkäkoulua, toisen piinaamista.. Mieskään ei oikein maininnut mitään, vaikka joskus joku selkeästi vaivasi. Meidät auttoi keskustelun alkuun se, että kirjoitin miehelle kirjeen. Kirjeeseen kirjoitin häiritsevästä asiasta mahdollisimman neutraaliin sävyyn välttäen samalla minkäänlaista veetuilua. Loppuun korostin, että rakastan miestä ja haluan selvittää asian, että päästään jatkamaan puhtaassa ilmapiirissä. Sopivan hetken tullen annoin kirjeen miehelle ja hänen luettua sen istuimme sohvalle ja keskustelimme ihan rauhalliseen sävyyn. Välillä meinasi itkukin kyllä tulla, mutta saimme asian pakettiin ja niin meidän eka iso riita oli siinä.

Sen jälkeen on kyetty kyllä puhumaan asiat halki heti, jos jotain ilmennyt. En tiedä, toimisiko tämä systeemi joka pariskunnalla, mutta meidät se sysäsi puhumaan ikävistä asioista helpommin. On niin helpottavaa elää ilman kyräilyä, tai sitä että patoaa pienet harmitukset sisälleen niin, että niistä kasvaa iso mörkö.:)