Miksi olen näin onnellinen?

Moni asia tökkii, työkaverit eivät diggaa, olen usein aivan rättiväsynyt, rahat vähissä, pikkasen liikaa painoa, koti aavistuksen liian sotkuinen.

Kuitenkin olen jostain syystä aivan äärimmäisen onnellinen, mikään edellä mainituista ei mieltä varsinaisesti paina. Nauran välillä ääneen omille ajatuksilleni ym. Olenko kypsä aikuinen? Sitäkö tämä on?