Kiusallisimmat kysymykset (suku)juhlissa, mitä sinulle on esitetty?
Itse onneksi päässyt vähemmälle. Tosin +30v sai usein kuulla mummoilta "Jokos se puoliso on löytynyt". Juu ei ole. Nyt onneksi tajunneet että taidan jäädä ikisinkuksi.
Kommentit (20)
Hautajaisissa: Ootko sä se sen-ja-sen vahingonlaukaus?
En tiedä onko niinkään kiusallista, mutta tahditonta ja ärsyttävää, kun aina jaksetaan tivata a) mahdollisista tulevista häistä (ei olla miehen kanssa siis asiasta edes sen kummemmin puhuttu vielä) b) lapsista (kaksi opiskelijaa ja epävarma talous - juu kiitos ei!) c) syistä "liian alhaiseen" painooni (olen hoikka, mutta terve ja normaalipainoinen). Huoh.
"Ootko sinä poikiin päin? Voit kertoo se on nykyään ihan ok ja semmosia huhuja vähän kuulin että oisit "
Oon homo mutta en halua puhua siitä aiheesta suvun kanssa etenkään sellaisten sukulaisten joita en halua elämääni. On se kiusallista kun kysytään ensiksi tuota eikä esim kuulumisia.
Meillä on sukuseura joka pitää kirjaa suvun jäsenistä. En ole kovin läheinen kenenkään kanssa mutta kun esikoiseni syntyi soitti yksi tädeistä saako lapsen laittaa kirjoihin ja mikä oli isän nimi.
Sitten joskus erosin, löysin uuden ja tehtiin tonne lapsi.
Vähän aikaa sitten jossain sukujuhlissa tuli esille eroni ja yksi päivitteli miten niin nopeasti toisen lapsen jälkeen voi voi. Öm hetkinen? Nämä eivät siis olleet tienneet että olen eronnut ja sinne on nyt sukupuuhun kirjattu toisen lapsen isäksi exäni ja luulee koko ajan kaikissa kissanristiäisissä uutta miestä exäksi.
Yksi kiusallisimmista on se, kun alkoholista kieltäydyttyä joutuu suunnilleen kolmannen asteen ristikuulusteluun. Ja kun juoruakat ja -ukot päättävät sitten omatoimisesti, että raskaana on oltava, kun eivät saa hyväksyttävää selitystä. Totuus on se, että minulla on lääkitys kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön, joten en mielelläni sotke aivojani enää ylimääräisillä stimulanteilla, kun hoitotasapaino on löytynyt. Diagnoosista eivät tosin tiedä kuin muutamat, ja muille en koe tarvetta selvittää terveydentilaani yhtään tarkemmin. Ja vaikka ei olisi muuta syytä kuin ettei vain tahdo alkoholia, niin senkin pitäisi riittää!
"Jokos ne on alkaneet tisut kasvaa?" , noin kyseli enoni minulla kun olin varhaismurrosikäinen. Kyllä inhottaa vieläkin! En voi sietää enoani, sukujuhlissa tervehdin, se riittäköön. Jutuille en mene.
Miksi en lähtenyt samalle työuralle kuin vanhempani. Ei, kyseessä ei ole perheyritys, vaan vanhempieni ammatti on vanhankansan silmissä erittäin arvostettu - nykypolven silmissä ihan tavallinen, ja itse olen kiinnostunut aivan eri asioista. Kiusalliseksi tilanteen teki se, että äitini ryhtyi vastaamaan puolestani ihan puutaheinää, keittiöpsykologisoivaa selitystä miksen.
Olin ystäväni häissä yksin. Kun oltiin syömässä, toiselta puolelta isoa pöytää huusi morsiamen äiti: "Onkos teillä mennyt sukset ristiin Maken kanssa, kun ei sitä näy?" Oli mennyt tosiaan.
Siskon ylppäreissä multa kyseltiin missä mieheni on armeijassa. Mieheni oli sivarissa. Äiti oli etukäteen kertonut kyläläisille, että on armeijassa (muttei muista missä varuskunnassa). Puritaaninen pikkupitäjä ja kaiken lisäksi isäni oli tuolloin paikkakunnan reserviläisten puheenjohtaja.
"Oletko lesbo?
Olin 13-vuotias, mutta olin tätini mielestä todella vanha olemaan sinkku. Jep, 13-vuotias. Olin ihan tavallinen pitkähiuksinen ja mekkoon pukeutunut nuori tyttönen, joten ei voinut oikein ulkonäöstä johtua tuo kysymys. Hän itse oli huhujen mukaan maannut yli 100 miehen kanssa ennen kuin täytti 20, joten tietyllä tapaa ymmärrän, että hän ehkä oikeasti epäili, että minun on pakko olla lesbo, kun en 13-vuotiaana miehiä metsästänyt.
Samaa kysymystä kysyivät monet sukulaiset, kunnes 20-vuotiaana löysin elämäni rakkauden (mies). Edelleen ollaan yhdessä. En vain halunnut "ketä tahansa" ottaa, se meni sukulaisilta yli hilseen. Nuorena kysymys satutti, nyt enää huvittaa.
T. 26-vuotias nainen
"Onko tuo sieltä suklaamunasta?"- kysyi mummo, kun kaulariipukseni (Kalevala Korun Hannunvaakunan) näki.
M 40
"Missäs välissä olet taas kerenny miestä vaihtamaan?"
Avoliitto exän kanssa kesti seitsemän vuotta ja tokihan tässä ajassa ex ehti tutustua myös sukuuni. Kahden vuoden kuluttua erosta olin löytänyt uuden miehen ja vein tämän ensimmäistä kertaa sukujuhliin näytille, niin sukuni oli sitä mieltä, että olen "taas" vaihtanut ukkoa. Isotäti saarnasi paheksuvasti, että pahan maineen saa tällainen nainen, joka vaihtaa miehiä kuin sukkia.
Eri sukupolvien väliset erot seurustelukäsityksissä ovat johtaneet väärinkäsityksiin.
Mummo mainittuani eräästä edeltävänä päivänä tapaamastani miehestä: "Mikset sie taaskaan tuonu niitä siun poikaystäviä näytille?"
Mummon mielestä kerran tinder-treffeillä tavattu mies olisi ok ja oikeastaan syytäkin ottaa mukaan johonkin serkun rippijuhliin. Ja arvatkaa sitä kysymysten tulvaa, joka nousee ympärillä pyörivien sukulaistätien ja isovanhempien suusta tuon möläytyksen jälkeen. Ja eihän sitä uskota, kun totean asiat niin kuin ne ovat, vaan kiusaantunutta hymyäni pidetään kainosteluna ja "kyllä me nämä nuoret tunnetaan"...
Ei kiusallisimmasta päästä, mutta parin tuommoisen episodin jälkeen kiistin vain suoraan minkäänlaiset elämän merkit parisuhderintamalla, kun koko suku vartoo kieli pitkällä kesähäitä.
Missä nainen/lapset viipyy? Eikö seiso, mennään saunaan tarkistamaan vehkeet (naisten suusta).
Joka toinen sukulainen kysyy kaksosistani onko ne identtiset? Ärsyttää
Mikset ole tiskaamassa?
Tätä kysyi ystäväni/naapurintytön äiti ystäväni häissä. Oli jotenkin olettanut, että koska en ole kaaso, niin ainakin tiskaan.
Erosin 2008 ja siitä asti sukulaiset kyselleet miesasioita. Nyt viimeksi sukujuhlissa kyseli taas ja vastatessani "ei ole" niin tätini töksäytti, ettei minua kohta enää kukaan mies huoli. Olen kuulema itsekäs ja nirso. Suuttui kun sanoin, etten halua aikuista lasta hoivattavaksi. Samainen täti sanoi erotessani, että kukas minun tykönä nyt siivoaa ja hoitaa lapset.
Harvemmin on mitään sukujuhlia, mutta kun sukulaisia nähdään niin ei ne kysele mitään kiusallisia. Osaavat käyttäytyä.