Lue keskustelun säännöt.
Onko sellaista tosirakkautta olemassakaan
rakkaudeton
17.06.2017 |
vai olenko luonut itselleni illuusion jostain mahdottomasta elokuvien kautta ja tuhlaan vain aikaani etsiessäni jotai n, mitä ei ole edes olemassa?
Kommentit (13)
Kyllä sellaista varmaan on. Huomaat sitten kun tapaat oikean ihmisen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikille ei ole. Itse olen 44-v ja ei oo vieläkään löytynyt.
On sitä , älä luovu toivosta, pidä kiinni unelmista ja siitä Oikeasta <3
Vierailija kirjoitti:
Kaikille ei ole. Itse olen 44-v ja ei oo vieläkään löytynyt.
Kyllä sullekin on joku jossain. <3
Tosirakkaus on sitä, että hyväksyy itsessään ja toisessa vajavaisuuden ja itsekeskeisen omaneduntavoittelun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lapset on tosirakkautta.
No ei se lapsi voi oikein antaa romanttista ja seksuaalista rakkautta...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En koe, että on sellaista täydellistä rakkautta, joka ilman mitään vaivaa kantaa loputtomiin. Sen sijaan uskon, että sopivan ihmisen kanssa voi luoda tosirakkauden. Se vaatii vaivaa, aikaa ja kompromisseja. Ja pettymyksiä mahtuu mukaan, kuten myös ylä- ja alamäkiä. Itsekäs ei helpolla sellaista saavuta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapset on tosirakkautta.
No ei se lapsi voi oikein antaa romanttista ja seksuaalista rakkautta...
Joo... No voi olla romanttista ja seksuaalista vaikka se ei olisi rakkautta nähnytkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olen huomannut tehneeni ja valitettavasti edelleenkin jollakin tasolla tekeväni omista parisuhteistani mahdottomia, koska ilmeisesti haihattelen jonkinlaisen disney-mallisen rakkauden perään. Minulle on sattunut hirvittävän hyviä poika- ja myöhemmin miesystäviä, ei tietääkseni pettämistä, minut on aina otettu huomioon ja minusta on välitetty. Jossakin tuolla kolkuttaa silti aina tunne, että minua ei rakasteta ja olen tullut siihen lopputulokseen, että miehen pitäisi kai pystyttää minulle alttari ja pitää päivittäisiä palvontamenoja, jotta kokisin olevani rakastettu. En tiedä, olenko ottanut odotukseni elokuvista vai mistä, mutta jonnekin takaraivoon ne ovat asentuneet eivätkä näytä kokonaan poistuvan kirveelläkään.
Elokuvat ovat huono esikuva millekään. Mutta kuten joku sanoikin, äidin ja lapsen rakkaus on puhdasta rakkautta. Ja parisuhteessa se, kun tahtoo ja yrittää hyväksyä toisen ihmisen keskeneräisyyden.
Mä olen aina saanut kokea paljon rakkautta.
Tiedän että saisin rakkaaltani vaikka kuun taivaalta jos se olisi mahdollista ja minä sen haluaisin. Meillä rakkaus on tekoja, ei niinkään lahjontaa. En esim tarvitse mitään koruja (sain niitä alussa yllinkyllin) mutta olen tosi otettu kun toinen sanoo miten ihanaa olisi lähteä kaksin Pariisiin ja kävellä käsi kädessä, olla sylikkäin ja vain nauttia rauhasta toisen rinnalla. Tai tuo mulle lempijäätelöä kaupasta. Tai siivoaa kodin silläaikaa kun olen työmatkalla.
Mulle rakkaus on sellaista ehdotonta varmuutta ilman vakuutteluja, sen vain tietää kun on toiselle koko maailma!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä tosirakkaus on todellista. Joskus se saa kestää vain vähän aikaa, surkeimmillaan se ei saa edes mahdollisuutta (jos toinen on varattu).
Tosirakkaus on määrittelykysymys. Mitä sinä sillä tarkoitat?