Lue keskustelun säännöt.
Ihmiset, jotka eivät koskaan kehu läheisiään
13.06.2017 |
Olen joko itse omituinen tai sitten lähipiirini on, mutta minua on ruvennut häiritsemään läheisteni (lähinnä suvun) nuiva suhtautuminen oman elämäni uusiin asioihin.
Esim. remontoin äskettäin ja sisustin kotini kauniiksi vintage henkisillä jutuilla. Odotin edes jotain vastakaikua kylään tulleilta sukulaisiltani, mutta ei mitään palautetta! Aivan kuin en olisi tehnyt mitään. Samoin muut uudet jutut, esim. ulkonäön suhteen. Ei koskaan kehuja tai palautetta.
Itse olen aika vuolas antamaan myönteistä palautetta muille. Puolisoni mielestä olen liian herkkänahkainen ja liian altis miellyttämään muita.
Kommentit (20)
Hyvästä ylioppilastuloksesta tms. voi kehua tai onnitella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei muakaan koskaan kehuta. Kerran kysyin 10 vuotta tuntemaltani "kaveriltani" että kuinka ruma mä oikeasti olen ja kehtaanko lähettää kuvani eräälle miehelle. Hän oli ihan ihmeissään että "miten niin, ethän sä ole yhtään ruma." No kiva kun kerroit näin 10 vuoden tuntemisen jälkeen ensimmäisen kerran mielipiteesi ulkonäöstäni. Itse kehun aina kavereitani.
Vierailija kirjoitti:
Hyvästä ylioppilastuloksesta tms. voi kehua tai onnitella.
Niin. Ehkä odotan jotain palautetta. Itse kyllä annan palautetta, jos mielestäni jollakulla on kiva, uusi kampaus. Tai jos minulle tarjottu ruoka oli hyvää. Olenko sitten liian amerikkalaistyylinen ihminen. :)
ap
Kannattaa kehua. Siitä tulee positiivinen kierre. Muutkin kuulevat, että se on ihan hyvä ja kiva tyyppi! Ja sitten on helpompi tutustua ja olla muutenkin. Kehu ja anna muiden kehua sinua. :)
Vaikka olisi joskus ollut jotain ongelmaa, niin silti voi kehua, niistä joistakin hyvistä puolista, se saattaa vahvistaa kyseessä olevan henkilön hyviä puolia. Win-win then.
Yritysmaailmassa tuo on jo strategia. Kehutaan muita. He myös sinua. Kaikki huippuja. Niin sanaa kiirii...!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse en ole vailla toisten mielipiteitä, oletan siis että heidänkään itsetuntonsa ei ole kiinni muiden kehuista. Lypsäjät on pahimpia keskustelukumppaneita.
Vierailija kirjoitti:
Ei muakaan koskaan kehuta. Kerran kysyin 10 vuotta tuntemaltani "kaveriltani" että kuinka ruma mä oikeasti olen ja kehtaanko lähettää kuvani eräälle miehelle. Hän oli ihan ihmeissään että "miten niin, ethän sä ole yhtään ruma." No kiva kun kerroit näin 10 vuoden tuntemisen jälkeen ensimmäisen kerran mielipiteesi ulkonäöstäni. Itse kehun aina kavereitani.
Oletko tosissasi, että hänen olisi pitänyt jotenkin kommentoida ulkonäköäsi noiden 10 vuoden aikana?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yksi kaveri pisti oikein välit poikki, kun unohdin kehua.
Jos kehuja haluaa, niin helpomminhan niitä saa, kun vaikka esittelet sitä uutta sisustettua kotiasi. kommentoit tyylii "löysin aivan ihanan vaasin" tms niin pakkohan niitten on siihen jotain vastata.
Mun lähipiiristä kyllä tulee kehuja automaattisesti, puolin ja toisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta kuuluu jo peruskäytöstapoihin sanoa jotakin kivaa toisen uudesta asunnosta, vaatteista, kampauksesta yms. Pieni vaiva minulle. En ymmärrä mikä siinä on niin vaikeaa suomalaisille. Ja en nyt tarkoita, että pitäisi olla mielinkielin tai muuten liioitella, mutta luulisi nyt jokaisen kodissa olevan jotain kivaa/omaperäistä/kaunista, jota voi sivulauseessa kommentoida. En myöskään käsitä ihmisiä, jotka ruokailun jälkeen tai sen aikana eivät kehu saamaansa ruokaa (siis tilanteissa, joissa ollaan tultu toisen luokse ruokailemaan). Omassa perheessä nyt ei tietenkään ole niin vakavaa, mutta pyrin kyllä kehumaan anoppini ruokia. Ei kaikissa tilanteissa tarvitse olla niin rehellinen, mitä sillä muka saavuttaa? Mieluummin ilahdutan ihmisiä kuin loukkaan heitä.
Vierailija kirjoitti:
Minusta kuuluu jo peruskäytöstapoihin sanoa jotakin kivaa toisen uudesta asunnosta, vaatteista, kampauksesta yms. Pieni vaiva minulle. En ymmärrä mikä siinä on niin vaikeaa suomalaisille. Ja en nyt tarkoita, että pitäisi olla mielinkielin tai muuten liioitella, mutta luulisi nyt jokaisen kodissa olevan jotain kivaa/omaperäistä/kaunista, jota voi sivulauseessa kommentoida. En myöskään käsitä ihmisiä, jotka ruokailun jälkeen tai sen aikana eivät kehu saamaansa ruokaa (siis tilanteissa, joissa ollaan tultu toisen luokse ruokailemaan). Omassa perheessä nyt ei tietenkään ole niin vakavaa, mutta pyrin kyllä kehumaan anoppini ruokia. Ei kaikissa tilanteissa tarvitse olla niin rehellinen, mitä sillä muka saavuttaa? Mieluummin ilahdutan ihmisiä kuin loukkaan heitä.
Mullakin tulee tyyliin selkärangasta se, että aina on pakko kehua ruokaa. Ihan sama onko miehen, äidin, kumminkaiman tms tekemää. Ja aina on hyvää ruokaa! :D Omaani en yleensä kehu, ellei sitten uutta reseptiä testatessa ole tullut tosi hyvää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No mitä vittua nyt taas? Miksi niitä kehuja ja huomiota pitää hakemalla hakea? Itse kun muutin uuteen kivaan kotiin tai kun leikkasin hiukset uuteen malliin, ei olisi käynyt mielessäkään hakea näillä asioilla kehuja. Pärjään ilmankin. Sinä näköjään et.
Vierailija kirjoitti:
Jos kehuja haluaa, niin helpomminhan niitä saa, kun vaikka esittelet sitä uutta sisustettua kotiasi. kommentoit tyylii "löysin aivan ihanan vaasin" tms niin pakkohan niitten on siihen jotain vastata.
Mun lähipiiristä kyllä tulee kehuja automaattisesti, puolin ja toisin.
Useimmat kyllä katsoisivat aika pitkään, jos joku sanoisi että löysin aivan ihanan vaasin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinun kotisi ei ole heille mikään iso juttu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei muakaan koskaan kehuta. Kerran kysyin 10 vuotta tuntemaltani "kaveriltani" että kuinka ruma mä oikeasti olen ja kehtaanko lähettää kuvani eräälle miehelle. Hän oli ihan ihmeissään että "miten niin, ethän sä ole yhtään ruma." No kiva kun kerroit näin 10 vuoden tuntemisen jälkeen ensimmäisen kerran mielipiteesi ulkonäöstäni. Itse kehun aina kavereitani.
Oletko tosissasi, että hänen olisi pitänyt jotenkin kommentoida ulkonäköäsi noiden 10 vuoden aikana?
Öö. Joo? Yhdessä ollaan otettu satoja kuvia aikoinaan irc-galleriaan ja kertaakaan hän ei kommentoinut kuviani.
Jos kaipaat kehuja on myös oltava valmis vastaanottamaan kritiikkiä.
Munkin mielestä kehuminen kuuluu perus käytöstapoihin. Ei joka asiasta tarvitse kehua mutta jos puheeksi tulee, niin tietenkin. Toisen tarjoamasta ruoasta tulee kiittää ja sanoa, että se oli hyvää (vaikka se olisi oikeasti ollut pahaakin).
Ja minä olen hyvin ujo ja niukkapuheinen ihminen, en mikään amerikkalaistyyppinen pälpättäjä. Kohteliaisuus on vaan vähintä, mitä voi tehdä.
Mutta Suomi onkin täynnä huonokäytöksisiä ihmisiä. Ihminen on sosiaalinen olento ja kaipaa muiden hyväksyntää päätöksilleen, valinnoilleen, tekemisilleen. Jos joku ei osaa tähän tarpeeseen vastata, on huonosti kasvatettu tai niin äärimmäisen kade, että ei siksi pysty sanomaan mitään. Yritän olla mahdollisimman vähän sellaisten kanssa tekemisissä.
Vierailija kirjoitti:
Munkin mielestä kehuminen kuuluu perus käytöstapoihin. Ei joka asiasta tarvitse kehua mutta jos puheeksi tulee, niin tietenkin. Toisen tarjoamasta ruoasta tulee kiittää ja sanoa, että se oli hyvää (vaikka se olisi oikeasti ollut pahaakin).
Ja minä olen hyvin ujo ja niukkapuheinen ihminen, en mikään amerikkalaistyyppinen pälpättäjä. Kohteliaisuus on vaan vähintä, mitä voi tehdä.
Miksi pitää kehua ruokaa hyväksi? Miksi ei riitä, että sanoo kiitos ruoasta. Jos tarjoan vaikka hesessä kaverille ruoan niin en todellakaan oleta kaverin kehuvan ruokaa hyväksi. 🤦🏼♀️
Haet siis kehuja! Sinähän sanot sen tuossa ihan suoraan. Odotat niitä oikein ja ihmettelet, kun niitä ei tule. Opettele elämään eri tavalla. Ketä kiinnostavat sinun muutoksesi. Ihmisillä on omat elämät. Jos olisit tehnyt jotain merkittävää, se olisi eri asia.