Jokainen on biseksuaali?

Itse uskon tähän.

Vaikea kysymys. - Mutta kieltämättä joskus on tuntunut sille kuin sellainen puhuja joka oikein melskaa ja papattaa kaikki ennakkoluulot ja homoseksuaaleihin ja lesboihin liitetyt asennevammat tai kliseet luetellen, niin on kyllä kuunnellessa saattanut käväsitä mielessä, etteikö vaan puhuja olisi sattumalta tuonut esiin sellaista, mistä hänellä itsellään on suurin puute tai tarve.   

Suuri osa kuitenkin.

Kyllä, ja jotkut (kuten minä) vähän enemmän ;)

Uskon että jokaisella on siihen potentiaalia, jos kulttuuri rohkaisee siihen. Nykyään korostetaan minusta liikaa sitä että seksuaalisuus olisi yksinomaan yksilön biologis-psykologinen asia, vaikka historian lukeminen minusta selvästi osoittaa että kulttuurin vaikutus on hyvin vahva.

Esim. nykyisin ajatellaan tavanomaisesti että on homoja ja heteroita. Mutta esim. antiikin Kreikassa oli tapana, että nuorien miesten kuului harrastaa poikarakastajia, eli harrastaa homosuhteita, mutta sitten kun tuli vakiintumisikään, lopettaa homosuhteet ja ottaa vaimo. Tämän jälkeen jos mies kävi huorissa tai otti rakastajia, nämäkin olivat yleensä naisia. Tämä onnistui käytännössä kaikilta miehiltä, vaikka nykyihminen ajattelee että miten se on mahdollista, koska itseä heterona etoisi homosuhde tai homona heterosuhde tuntuisi valheellsielta tai mahdottomalta. 

Samoin biseksuaalisuus: uskon että jokaisessa on siihen potentiaalia jos se on hyväksyttyä tai jopa normitettua. Toisaalta kulttuurissa jossa ajatellaan että kuuluu kuulua tiettyyn seksuaaliseen lokeroon on paljon ihmisiä jotka eivät koe olevansa mitenkään biseksuaaleja eivätkä he todellakaan halua kokea mitään sillä alueella.

No ei ole.

Vierailija kirjoitti:

Uskon että jokaisella on siihen potentiaalia, jos kulttuuri rohkaisee siihen. Nykyään korostetaan minusta liikaa sitä että seksuaalisuus olisi yksinomaan yksilön biologis-psykologinen asia, vaikka historian lukeminen minusta selvästi osoittaa että kulttuurin vaikutus on hyvin vahva.

Esim. nykyisin ajatellaan tavanomaisesti että on homoja ja heteroita. Mutta esim. antiikin Kreikassa oli tapana, että nuorien miesten kuului harrastaa poikarakastajia, eli harrastaa homosuhteita, mutta sitten kun tuli vakiintumisikään, lopettaa homosuhteet ja ottaa vaimo. Tämän jälkeen jos mies kävi huorissa tai otti rakastajia, nämäkin olivat yleensä naisia. Tämä onnistui käytännössä kaikilta miehiltä, vaikka nykyihminen ajattelee että miten se on mahdollista, koska itseä heterona etoisi homosuhde tai homona heterosuhde tuntuisi valheellsielta tai mahdottomalta. 

Samoin biseksuaalisuus: uskon että jokaisessa on siihen potentiaalia jos se on hyväksyttyä tai jopa normitettua. Toisaalta kulttuurissa jossa ajatellaan että kuuluu kuulua tiettyyn seksuaaliseen lokeroon on paljon ihmisiä jotka eivät koe olevansa mitenkään biseksuaaleja eivätkä he todellakaan halua kokea mitään sillä alueella.

Milenkiintoisi esimerkkejä mutta minusta kulttuurin vaikutus on epäilemättä vahva. Harva uskaltaa toteuttaa seksuaalista suuntautumistaan vapaasti ja avoimesti, jos tai kuten, vielä turhan monessa maassa saattaa seurauksena olla vankilatuomio, tai omasta yhteisöstä (, kuten seurakunnasta) erottaminen, oman perheen hylkääminen, jälkeläisen saamisen mahdottomuus... 

Ei todellakaan ole. Itse ole sataprosenttinen hetero. Ajatus seksistä samaa sukupuolta olevan kanssa on yksinkertaisesti äärimmäisen vastenmielinen itselleni.

Sen sijaan kaikki saavat olla sitä mitä haluavat, se on jees.

En usko. Itse en ole koskaan suudellut samaa sukupuolta olevan kanssa enkä tunne minkäänlaista seksuaalista mielenkiintoa omaa sukupuoltani kohtaan. Olen 45-vuotias, luulisi että olisin tähän ikään mennessä jo huomannut jos olisin edes hitusen biseksuaali.

Vierailija kirjoitti:

En usko. Itse en ole koskaan suudellut samaa sukupuolta olevan kanssa enkä tunne minkäänlaista seksuaalista mielenkiintoa omaa sukupuoltani kohtaan. Olen 45-vuotias, luulisi että olisin tähän ikään mennessä jo huomannut jos olisin edes hitusen biseksuaali.

Itselläni myös näin, mutta toisaalta tiedostan sen että olen kasvanut ympäristössä jossa heterous oli normi. Homous alkoi myös olla sallittua, mutta jos sille puolelle loikkasi, tuli ulos kaapista, sen jälkeen identiteetti oli pysyvä. Homoille, joita muutenkin pidettiin outoina, 'queer', sallittiin sitten esim. bisseily ja muukin mutta heteron kuului olla vain hetero.

En pysty mitenkään sanomaan kokisinko kuten nyt koen, että haluan ainoastaan miehiä enkä ole ihan oikeasti koskaan kokenut minkäänlaista halua naiseen, jos olisin kasvanut kulttuurissa jossa valtavirrassa olisi joka puolella näkynyt täysin hyväksyttyjä biseksuaalisia suhteita.

Ei ole. Itse en ole ikinä tuntenut pienintäkään vetoa omaan sukupuoleeni. Ei vaan viisari värähdä, ei millään lailla. Joskus parikymppisenä kävi niin, että eräs bi-nainen ihastui minuun. En tajunnut tilannetta pitkään ( ihan liian pitkään) aikaan ihan vain siksi, ettei minulle samaan sukupuoleen viehättyminen ollut tullut siihen asti edes mieleen. Luulin meitä vain hyviksi ystäviksi. Jälkeenpäin ajateltuna merkit olivat ihan selvät ja jos mies olisi niin käyttäytynyt ei olisi minullekaan jäänyt yhtään tarkoitusperät epäselviksi. Mutta toisessa naisessa en vain kykene edelleenkään näkemään mitään seksuaalista. No onneksi siitä kuitenkin selvittiin ja nykyään ollaan oikeasti vain hyviä ystäviä. :)

Tylsä esimerkki melko moni suomalainen mies kiistää kysyttäessä, että hänellä olisi minkäälaisia viehätyksen tunteita muita miehiä kohtaan, mutta samasta joukosta moni seuraa esimerkiksi jääkiekon karsintoja päähiessä ja vapisten jännityksestä ja loukkaantuen sekä ärtyen syvästi, jos joku kehtaa häiritä tilannetta, mitenkään. Herttaista. 

Itse olen täyslesbo. En tiedä miten se on ns. mahdollista koska täyshomous on naisella hyvin harvinaista. En vain koe miehiin mitään vetoa vaikka feminiininen olen.

Itse olin aikanaan homofobinen. En minä mitään meteliä siitä pitänyt, mutta tunsin sisimmässäni inhoa aihetta kohtaan.

Joskus 25 vuotiaana jonkinlainen uteliaisuus alkoi herämään. Nyt 30 vuotiaana fantasioin jo ihan hyvällä omallatunolla, jostain kevyestä kokeilusta. Toivottavasti rohkenen lähivuosina tunnustamaa asian myös naiselleni ja ehkä jokupäivä voin jotain kokeillakin.

Ja tosiaan mitään romanttisia tunteita miehiä kohtasn minulla ei ole koskaan ollut. M30

Suuri osa ihmisistä on jossain päin tuota skaalaa. Ja siis isolla osalla se voi olla vain tietynlaista ajatusleikkiä tai uteliaisuutta, jota ei ehkä haluaisi edes ikinä toteuttaa oikeassa elämässä, mutta ajatuksia on kuitenkin.

Toki tähän vaikuttaa kulttuuri voimakkaasti. Tässä on valitettavasti sekä heteroissa että homoissa ääripäitä, jotka tuomitsevat biseksuaalisuuden, koska se on "liian homoa/liian heteroa" (kyllä, jotkut homot ja lesbot oikeasti sanovat suoraan, etteivät voisi ikinä olla biseksuaalin kanssa, koska kyseinen ihminen voisi maata vastakkaisen sukupuolen kanssa, mikä on "kuvottavaa").

Mutta täytyy muistaa, että suuri osa ei tarkoita kaikkia. On olemassa heteroita ja homoja, joita ei ole ikinä kiinnostanut eikä kiinnosta ajatus olla sen "toisen" sukupuolen kanssa. Ja tietenkin esimerkiksi aseksuaaleja ja/tai aromanttisia, joita ei välttämättä ajatus seurustelusta tai seksistä kiinnosta yhtään kenenkään kanssa.

Viesti nro 16 m30 vielä.

Tuskin kaikki ovat, mutta itse ajattelen että luonnostaan aika moni haluaisi kokeilla. Kulttuurista johtuva normi kuitenkin vie voiton ja hautaa tämän uteliaisuuden alleen.

Itse olen sisimmässäni päässyt tästä "normista" eroon ja suhtaudun bi-uteliaisuuteen aivan kuten minkä tahansa uuden asian kokeilemiseen, eli ei voi tietää tykkääkö jos ei maista...

- Niin. Toisinaan hämmästyttää kun joku sanoo olevansa 100% hetero tai bi ja tai homo, ikäänkuin asia olisi jotenkin mitattavissa oleva suure. Mutta vielä käsittämättömämpää on kun jotkut antavat  ymmärtää, että pystyvät katkuvasta tai yleisemmin vieraista ihmisistä näkemään ulkoapäin erottamaan sekssuaalisen suuntautumisen...     

Itse ainakin koen olevani, vaikka en ikinä pystyisi toteuttamaan mitään omaan sukupuoleeni liittyen. Ajatus ei kuitenkaan ole vastenmielinen. 

Tätä on turha kysyä ihmisiltä toisaalta, koska ei voi tietää, onko ihminen oikeasti umpihetero vai onko torjunta vaan niin kovasti päällä.

Minulla herää epäilys tukahdetusta halusta, jos joku kovasti selittää, miten oma sukupuoli on niin kamalan vastenmielinen. Luulisi, että hetero tuntisi lähinnä välinpitämättömyyttä.

Nimen omaa tämä kultuurinen normi aiheuttaa ihmisissä torjunnan, joka peittää alleen kiinnostuksen. Esim tutkimusten mukaan naisten bi uteliaisuus ja kokeilut ovat kasvaneet räjähdysmäisesti 2000 luvulla ja asenne muutoksestahan se johtuu. Jos joku asia on varmaa niin se on aivan varmaa, että "hteromiesten" bi touhuihin suhtaudutaan 20 vuoden päästä aivan eritavalla kuin tänään.