"Ehkä me viel joskus"

Tuo oli pyöreäksi muotoltu hyvästi. Ei ihminen laita toista hyllylle epämääräiseksi ajaksi, jos "elämässä on vähän kaikkee". Unohda koko tyyppi.

Unohda! Mitä asioita on käsittelemättä? Pistikö mies itse poikki?

Pisti itse poikki. Nähtiin ja otti sen jälkeen yhteyttä oma-alotteisesti mutta huomasin samantien että joku miehen mieltä kaivertaa. Otin itse esille että ei meidän tarvii yhteyttä pitää jos ahdistaa, mutta mies kiisti kaiken ja jatkoi vaan juttua. Kunnes meni pari päivää jossa totesi että "pitäiskö meidän sit lopettaa yhteydenpito, vai mitä olet mieltä?". Tämäkin kommentti sai viel enemmän pään pyörälle. Miksi se mun mielipidettä asiaan kyseli..

Itse olen tällainen mies, joka lopetti suhteen "koska elämässä on vähän kaikkee".

Rakastuin naiseen, mutta sairastuin n. vuoden seurustelun jälkeen vakavasti. Sairaus ei näy päällepäin, mutta sisälläni olen totaalisen hajalla ja lähes työkyvytön. Vaikka rakastan häntä, tiedän että en voi hänelle tarjota sitä elämää mitä hän haluaa. Esim. perheen perustaminen voi olla mahotonta itselle. Toivon aidosti että hän on onnellinen ja löytää paremman miehen.

Haaveilen toki että voisin palata hänen kanssaan joskus yhteen, mutta faktaa on se, että tämä sairaus ei tule koskaan paranemaan - päinvastoin sen ennuste on että se hiljalleen pahenee...

T. sairastunut ja rakastunut mies

Vierailija kirjoitti:

Itse olen tällainen mies, joka lopetti suhteen "koska elämässä on vähän kaikkee".

Rakastuin naiseen, mutta sairastuin n. vuoden seurustelun jälkeen vakavasti. Sairaus ei näy päällepäin, mutta sisälläni olen totaalisen hajalla ja lähes työkyvytön. Vaikka rakastan häntä, tiedän että en voi hänelle tarjota sitä elämää mitä hän haluaa. Esim. perheen perustaminen voi olla mahotonta itselle. Toivon aidosti että hän on onnellinen ja löytää paremman miehen.

Haaveilen toki että voisin palata hänen kanssaan joskus yhteen, mutta faktaa on se, että tämä sairaus ei tule koskaan paranemaan - päinvastoin sen ennuste on että se hiljalleen pahenee...

T. sairastunut ja rakastunut mies

Ei sitten tullut mieleen rehellisesti kertoa mikä tilanne on? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen tällainen mies, joka lopetti suhteen "koska elämässä on vähän kaikkee".

Rakastuin naiseen, mutta sairastuin n. vuoden seurustelun jälkeen vakavasti. Sairaus ei näy päällepäin, mutta sisälläni olen totaalisen hajalla ja lähes työkyvytön. Vaikka rakastan häntä, tiedän että en voi hänelle tarjota sitä elämää mitä hän haluaa. Esim. perheen perustaminen voi olla mahotonta itselle. Toivon aidosti että hän on onnellinen ja löytää paremman miehen.

Haaveilen toki että voisin palata hänen kanssaan joskus yhteen, mutta faktaa on se, että tämä sairaus ei tule koskaan paranemaan - päinvastoin sen ennuste on että se hiljalleen pahenee...

T. sairastunut ja rakastunut mies

Ei sitten tullut mieleen rehellisesti kertoa mikä tilanne on? 

Kerroin kyllä sairaudesta, mutta en tunnustanut rakastavani häntä. Luulen että hän ei ehkä rakastanut minua... hän oli helpottuneen oloinen kun kerroin että haluan erota

Mietin myös sitä että pelästyikö tunteitaan ja siksi perääntyi. Ollaan molemmat varattuja mutta ei niin onnellisissa suhteissa.

Perääntyi mistä? No ei mistään koska ei puhuttu mistään sellaisesta, molemmat vaan myönsi että houkutus on olemassa.

Mullekin kävi joskus noin.

Tai oikeastaan vielä pahemmin, kun mies pokkana selitteli jotain, et "ehkä me nähään viel jossain toisessa astraalitodellisuudessa" lol.

No, meni reilu puoli vuotta ja tuli häntä koipien välissä takaisin.:D

Sama homma erään miehen kanssa. Tapailtiin kuukauden verran, meillä oli älyttömän ihanaa ja hän halusi viettää aikaa yhdessä miltei joka päivä ja laittoi paljon ihania viestejä. Yhtäkkiä mies totesikin, että edellisestä erosta on viel liian vähän aikaa eikä ookaan valmis parisuhteeseen. Sitten sanoi, että kunhan miettii asioita niin asiat voi vielä korjaantuu. Et uskoo siihen, et meillä voi vielä joskus tulla jotain. Se oli ihan kamalaa, kun tosiaan elin siinä toivossa. Hänen käytöksensä tosin osotti sen, ettei enää kiinnosta pätkääkään, vaikka sanoi silti ihan toista. Kaikki sanomisensa oli ristiriidassa keskenään: "olin ihan tosissani sinun kanssa" vs. "en haluu vielä mitään vakavaa", "en tykkää olla yksin" vs. "en haluu mitään kenenkään kanssa täl hetkellä" jnejne.

Itse en enää usko että miehestä kuuluu. Ja molemmat ollaan sellaisia ettei kuuluta mihinkään sosiaaliseen mediaan eli kerran kun numeron poistat niin se oli sitten siinä. Ja sen numeron poiston tein melkein samantien 😂

Odotan vaan koska ajatukset lakkaa laukkaamasta sen ympärillä. Kyllä kolahti ja kovaa.

Ei vaan suoraan uskaltanut sanoa, ettei tule mitään. Typerä kilttimies

Unohda tommoinen mies. Helpompi sun on olla kokonaan yksin.

Mulle samottiin samaa ja 2kk päästä oli jo pulla uunissa seuraavan kaa... musta epäreilua ees sanoa tollasia.

Vierailija kirjoitti:

Itse en enää usko että miehestä kuuluu. Ja molemmat ollaan sellaisia ettei kuuluta mihinkään sosiaaliseen mediaan eli kerran kun numeron poistat niin se oli sitten siinä. Ja sen numeron poiston tein melkein samantien 😂

Odotan vaan koska ajatukset lakkaa laukkaamasta sen ympärillä. Kyllä kolahti ja kovaa.

Ne ajatusten pyörimiset kun saisi jollain napin painalluksella pois. Pitää vaan toistella itselleen, että "unohda, ei oikeesti oo mitään toivoa enää" ja silti koko ajan toivoo, et ehkä.. Sillä tekee vaan hallaa itselleen, mut minkä ajatuksilleen mahtaa. Paras tapa on tuo kontaktien deletointi, huomattavasti helpompaa mitä se, että joutuu käymään samalla työpaikalla....

Mielestäni tuo ehkä me viel joskus hyvien jatkojen toivotukseen oli vain hätäinen vastaus siihen että kaikki auki ja jätti sua kohtaan oven raolleen.