Emme ole keksineet kummia syntyvälle lapsellemme.

Ei kukaan. Voitte edesauttaa hyvien suhteiden luomista muullakin, kuin patavanhoillisella kristinuskoon liittyvällä tavalla. Kyllä lapsi oppii tuntemaan teille vanhemmille läheiset ystävät hyviksi tyypeiksi ja ihmisiksi ilman kummiutta ja sama toisin päin. Hyvät tyypit pitävät lastanne ystävyyden arvoisina, ilman kummiutta ja uskonnollista hölynpölyä.

sanoisin että nää veljet ja siskot on ainakin " varmoja" kummeja.

Ne yhteiset ystävät kun ei eron tullessa välttämättä oo enää yhteisiä...

Minulla on yksi sisarus, miehelläni samoin. Esikoiselle pyysimme miehen siskon ja lisäksi kavereita. Nyt toiselle pyydämme minun veljeni ja kavereita. On sitten tasapuolista. Jos kolmas joskus tulee, olemme kusessa.

tai vaikka mukavaa serkkua? Läheistä ihmistä, jonka uskoisitte haluavan viettää aikaansa lapsenne kanssa. Meillä oli valinnan vaikeus tässä kummiasiassa. Ehdokkaita oli liian monta. Kaksi kummia sitä olisi kuitenkin oltava jos kirkolliset ristiäiset pidätte.

Ystävien kanssa tuli avioeroja ja kaikkea mahdollista, joten olen oikein iloinen, että siskoni ja mieheni veljet ovat myös lapsien kummeja. Pysyypähän ainakin yksi kummi lapsen elämässä.

sinun tai miehesi sisko/veli voi olla kahdelle lapsellenne kummeja? (siis jos saatte kolmannen lapsen...) Minulla ja veljelläni on molemmilla eno kummina, keskimmäisellä veljellä ei ole eno kummina vaan täti. Meillä kaikilla on sitten myös toinen kummi, he ovat kaikilla eri. Tästä että eno meille kahdelle kummi, yhdelle ei, ei ole koskaan ollut mitän ongelmaa!

Osa kummeista on etäisempiä, osa läheisempiä, mutta itse pidän suhdetta yllä puhumalla lapselle kummeista ja kertomalla heistä asioita ja muistoja.



Olen itse veljenpoikani kummi ja se on vähän ristiriitaista. Toisaalta olen otettu, että mua on pyydetty ja on kivaa olla kummi, mutta toisaalta tuntuu tyhmältä tehdä eroa kummipoikaan ja muihin sisarusten lapsiin - siskon lapset on paljon läheisempiä, kun pidämme molemmin puolin yhteyttä, veljen perhe ei juuri ollenkaan. Ja veljen toinenkin poika on mulle ihan yhtä tärkeä kuin veljensäkin, vaikken kumpaakaan näe melkein koskaan. Veljen vaimolla ja mulla on vielä niin täysin erilaiset arvot, etten oikein uskalla omiani heille tyrkyttääkään, en ollenkaan tykkää siitä, että kummipojalleni on pienestä pitäen annettu hirveesti isojen poikien leluja ja luettu laadutonta kirjallisuutta - kaiken huippu oli telkkari 6-vuotiaana omaan huoneeseen... ja kamerakännykkä 8 v lahjaksi. Kummipojalle en edes kehtaa tehdä samaa, kuin siskon lapsille 6 vuotiaina, annoin niille roskikset ja neulaa ja lankaa, että saavat heittää romut menemään ja korjata vanhat lelunsa. Se oli lasten mielestä paras lahja ja olivat aivan tohkeissaan...

kaikista hölmöintä minusta on laittaa sisko/veli kummiksi

vauvan mummi tai ukkikin voi olla kummi.

Toisaalta... jostain syystä en kehtaa pyytää niitä ihmisiä, joita oikeasti voisin pyytää... En halua vaatia keneltäkään mitään. Miltäs tämä sitten kuulostaa?? :-/



ap

siskoni kummiksi. Vaikka kyllä tietysti mietityttää, että saishan tuo kummi olla vieraampikin, kun siskoani lapsi tulee jatkuvasti näkemään. Mutta toivon kyllä, että lapsi tulee jatkuvasyti näkemään parhaimpia ystäviänikin, joita seuraavaksi mieluiten pyytäisin kummiksi.

Me ei haluttu siskoa/veljeä kummaltakaan lastemme kummeiks.

Ja ihan vaan siks, että oisivat kaikille tasa-arvoisesti tätejä/setiä/enoja. Ei kenenkään " omia" sukulaisia..

(olipas hankala kirjottaa selkeesti!)



Mun eno on veljeni kummi ja jotenki tunnen yhä itseni vieraaksi siinä porukassa, ovat enemmän veljeni sukulaisia. Siks.

Ennen kuin lapsia oikeasti oli tulossa olisin ottanut kasapäin kummeja mahdolliselle lapselle (siis ajatuksissani). Mutta kun lapsia oikeasti tuli, oli itse jotenkin niin kriittinen ja kaikista alkoi löytyä " vikaa" ; en haluakaan sitä kun se on sellainen ja en sitä kun se on sellainen jne. Lopulta kummit kuitenkin löytyi.

ja aina voi tulla elämäntilanteita että ystävyydet vain loppuvat. Sisko tai veli on kuitenkin ns. varma valinta. Tai sitten pyytää molemmat, ystäviä ja sukulaisia.

Mäkään en halua " pyytää" näiltä parhailta ystäviltäni mitään. Toivon vaan, että he ovat lapseni elämässä muutenkin.

Vierailija:

Me ei haluttu siskoa/veljeä kummaltakaan lastemme kummeiks.

Ja ihan vaan siks, että oisivat kaikille tasa-arvoisesti tätejä/setiä/enoja. Ei kenenkään " omia" sukulaisia..

(olipas hankala kirjottaa selkeesti!)

Mun eno on veljeni kummi ja jotenki tunnen yhä itseni vieraaksi siinä porukassa, ovat enemmän veljeni sukulaisia. Siks.

Vierailija:

ja aina voi tulla elämäntilanteita että ystävyydet vain loppuvat. Sisko tai veli on kuitenkin ns. varma valinta. Tai sitten pyytää molemmat, ystäviä ja sukulaisia.