Lue keskustelun säännöt.
Kannattaako erota? Tarvin neuvoja kokeneemmilta :(
09.06.2017 |
Ollaan seurusteltu 5 vuotta ja asuttu yhdessä niistä 2. Alettiin seurustella kun olin 16. Ollaan aina oltu tosi onnellisia yhdessä, ja ehkä se "täydellinen" pariskunta muiden mielestä kaikissa kaveripiireissä, monesti kuultu kavereilta että teillä on just sellanen parisuhde jonka haluan. Meillä on ihana koira yhdessä jota kumpikin rakastaa yli kaiken. Muistankin hyvin kaikki ne ajat kun aattelin että ihan sama mitä elämässä tapahtuu, kunhan tää tyyppi on mun rinnalla aina. Ei ymmärretä kumpikaan naimisiinmenon pointtia tässä elämäntilanteessa, mutta oon silti aina ajatellut että ollaan loppuelämä yhdessä.
Nyt viimeisen vuoden aikana päähän on hiipinyt jostain syystä ajatuksia, että mitä jos joku toinen oiskin mulle parempi. Aloitin yliopiston ja sain käytännössä kokonaan uuden elämän sieltä, ja tuntuu välillä että vaikka toinen onkin tosi tärkeä vielä niin ei oo jotenkin tarpeeksi. Mietin joka päivä oonko tarpeeksi onnellinen. Me ei enää naureta ja höpötetä yhdessä niinku ennen, vaan tuntuu että ollaan vakavempia. Vaikeinta tästä tekee sen, että poikaystävällä on aivan varmasti ainakin lievää masennusta ja se näkyy vaisuna olemuksena ja jotenkin "laimeana" reagointina kaikkeen. Hän ei myöskään halua puhua oikeastaan mistään vakavasta, kuten parisuhteestamme. Ennen pidin sitä hyvänä puolena, että toinen on hiljainen ja rauhallinen kun itse olen täysin sen vastakohta, mutta nyt se on alkanut tuntua taakalta.
Entä jos nyt lähden, mutta tajuan kuukauden päästä, että hylkäsin ainoan asian jolla on oikeasti väliä? Kuinka kauan mun pitää odotella että toinen hakee apua tai piristyy ja on taas oma itsensä, ja milloin saan vaatia itse onnellisuutta? Kannattaako näin nuorena kuunnella sydäntä ja lähteä kun ahdistaa vai kannattaako vaalia vuosien varrella rakennettua perhettä, vaikka epäilyttääkin?
Kommentit (7)
Sä olet kasvanut ja saanut uutta näkökulmaa. Ilman perusteellista pohdintaa suhteella ei ainakaan ole tulevaisuutta. Olette alkaneet seurustella nuorina. 16-vuotiaan elämänvalinnat ja kokemus on erilaista kuin yli 20-vuotiaan. Jos suhde tuntuu nyt jo epätyydyttävältä, se tuskin muuttuu paremmaksi ilman mittavia toimia. Puolisosi perusluonnetta tuskin pystyt muuttamaan.
Niin kauan kun teillä ei ole lapsia, eroaminen on helppoa. Ei sinun tarvitse pysyä yhdessä jonkun kanssa siksi että olette muiden mielestä unelmapari.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hmm en ole itse paljon sua vanhempi, olen 23, mutta minun korvaan kuulostaa aika heppoiselta syyltä lähteä. Uudesta kun ei aina tiedä, vaikka joo, saatat löytää joskus jotain paljon parempaakin mahdollisesti, mutta minä näin ulkopuolisen silmin ajattelen niin että puoliso jonka on tuntenut kauan, joka on luotettava ja ainakin olette rakastaneet toisianne joskus, on melko arvokasta sinänsä.
Ja siihen päälle vielä erotuskat, voi olla ettet pysty olemaan täysillä mukana uusissa mieskuvioissa vielä piiitkään aikaan.
Lisäksi se, että kuinka luottavaiseksi tuntisi uusi puolisosi itsensä kanssasi, jos jätit vanhan vaan kyllästyneisyyttäsi?
Tässä vaan jotain mitä minä hlökohtaisesti pohdin asiasta, teet itse varmasti oikean päätöksen lopulta! :)
Jospa kokeilisit auttaa miestä pääsemään yli masennuksesta, ja katsot sitten uudestaan? Selvästi kuitenkin rakastat tuota miestäsi ja jos ilon puute on isoin asia niin sehän voi olla korjattavissa. Olettaen nyt, ettei miehen masennus ole sinulle todella iso taakka.
Pistä se mies puhumaan, kerro avoimesti huolistasi ja näkemyksistäsi ja tarjoa apua. Auta häntä hakemaan apua. Kuuntele, mitä hänellä on sanottavaa.
Vierailija kirjoitti:
Hmm en ole itse paljon sua vanhempi, olen 23, mutta minun korvaan kuulostaa aika heppoiselta syyltä lähteä. Uudesta kun ei aina tiedä, vaikka joo, saatat löytää joskus jotain paljon parempaakin mahdollisesti, mutta minä näin ulkopuolisen silmin ajattelen niin että puoliso jonka on tuntenut kauan, joka on luotettava ja ainakin olette rakastaneet toisianne joskus, on melko arvokasta sinänsä.
Ja siihen päälle vielä erotuskat, voi olla ettet pysty olemaan täysillä mukana uusissa mieskuvioissa vielä piiitkään aikaan.
Lisäksi se, että kuinka luottavaiseksi tuntisi uusi puolisosi itsensä kanssasi, jos jätit vanhan vaan kyllästyneisyyttäsi?
Tässä vaan jotain mitä minä hlökohtaisesti pohdin asiasta, teet itse varmasti oikean päätöksen lopulta! :)
Miksi pitäisi heti löytää joku? Ja miksi uutta kumppania häiritsisi eron syy?
Itselle kävi samoin. Alkoi ahdistaa että tätäkö elämäni on. Nuorena jo kaikki kasassa
Nykyisen miehen tapasin vajaa kolmekymppisenä ja yhdessä on oltu 20 vuotta
Minusta nuorena ei kannata seurustella jos ajattelee onko tämä nyt oikea ja olenko onnellinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse aloin aikoinani seurustelemaan 16 -vuotiaana, yhteen muutimme parikymppisinä. Avoliittovuoden aikana kasvoimme jotenki erillemme, itse tykkäsin käydä yhä enemmän ulkona, hän taas yhä vähemmän. Erkanimme selvästi henkisesti sekä fyysisesti, riidellessämme uhkailimme puolin ja toisin erolla, mutta aina saatiin sovittua. Nuoresta saakka rakastin tätä miestä kovin paljon ja niin kuin sinäkin, ajattelin että olemme yhdessä aina.
Mitä enemmän eroajatukset olivat mielessäni, sitä enemmän aina muistan miettineeni, kuinka ero on huono ajankohta. Oli aina synttäreitä, joulua, muita kissanristiäisiä... todella lapsellista, tiedän. Sitten ne sanat vain pääsi tulemaan, pari päivää joulun jälkeen ja hän taisi viikon sisällä muuttaa pois yhteisestä asunnostamme. Miehelle ero oli todella kova paikka, eikä hän ollut edes tajunnut, että meillä menisi niin huonosti. Itse en vain ollut onnellinen. Jollekin se voi olla heppoinen peruste, mutta nyt en voisi olla onnellisempi, että se parikymppinen minä oli rohkea ja teki sen päätöksen.
Nyt kuusi vuotta myöhemmin tajuan, että olen ollut silloin todella nuori ja olimme todellakin kasvaneet erillemme.
Jospa miehesi masentuneisuus johtuu siitä, että on huomannut sinun epävarmuuteesi suhteenne tulevaisuudesta. Kyllä herkkä mies tuon vaistoaa.