Miksi kuolleista ei saa puhua pahaa?
Jos ihminen on ollut mulkero eläessään, niin miksi kyseisen henkilön kuoltua ei siitä saisi enää puhua? Yhtäkkiä pitää ollakin kamalan korrekti ja ajatella, että kyllä silläkin henkilöllä oli joku ihmisarvo.
Kommentit (13)
Jeesus Kristus kuvaili kuolleiden tilaa puhuessaan Lasaruksesta, miehestä jonka hän oli tuntenut hyvin ja joka oli kuollut. Hän sanoi opetuslapsilleen: ”Ystävämme Lasarus on vaipunut uneen.” He luulivat Jeesuksen tarkoittavan, että Lasarus nukkui ja toipuisi siten sairaudestaan. He olivat väärässä. Jeesus selitti: ”Lasarus on kuollut.” (Johannes 11:11–14.) Jeesus siis vertasi kuolemaa uneen ja nukkumiseen. Lasarus ei ollut taivaassa eikä palavassa helvetissä. Hän ei ollut tapaamassa enkeleitä tai esi-isiä. Hän ei ollut syntymässä uudelleen toiseksi ihmiseksi. Hän nukkui kuoleman unta; hän oli ikään kuin syvässä unessa, jossa ei nähdä unia. Kuolemaa verrataan nukkumiseen muissakin raamatunkohdissa. Esimerkiksi kun opetuslapsi Stefanos kivitettiin kuoliaaksi, hän Raamatun sanoin ”nukahti pois” (Apostolien teot 7:60). Samoin apostoli Paavali kirjoitti eräistä aikalaisistaan, jotka olivat ”nukahtaneet pois” (1. Korinttilaisille 15:6).
"Rauha muistolle", turha parjata enää jälkeenpäin. Muutenkin vähän kurjaa haukkua jotakuta joka ei pysty enää itseään puolustamaan.
Ja joo, muiden elämän pilanneet ihmishirviöt sitten asia erikseen.
Kaikkiin sanontoihin ei pidä suhtautua aivan niin kirjaimellisesti.
Puhutaanhan sitä esim. 'kunnioitettavasta iästä'...
( tarvitseeko sitä silti esim. jotain entistä keskitysleirivartijaa, tai muuta kiduttajaa, tai pyöveliä kunnioittaa, vaikka heistä jokunen silloinen vielä hengissä olisikin)
Tekopyhää teeskentelyä. Monet myös varmaan toivovat että ne omat pahat teot vaietaan kuoleman jälkeen myöskin kuoliaaksi. Se on sitten eri asia jos syyttelee jotakuta jostakin mistä ei ole muita todisteita kuin oma sana sen kuolleen sanaa vastaan, mutta jos on ilmiselvää että joku on jotakin pahaa tehnyt ei se yhtäkkiä muutu tekemättömäksi kun tekijä koipensa oikaisee. Esim. se että näistä Finnoontiellä itsensä tapattaneista nisteistä ei saisi rumaa sanaa sanoa kun ovat nyt kuolleet on ihan silkkaa soopaa, ihan yhtä kelvottomia ovat nyt kuin olisivat jos olisivat elossa.
Miksi pitäisi puhua ja kenelle, mitä sillä saavuttaa? Eihän kuollut ole enää vaaraksi kenellekään. Tietysti vihaansa voi ja saa käsitellä, eikä vainajasta tarvitse uudelleenkeksiä enkeliä vain koska hän on kuollut.
Sellaisia asiota ei pidä puhua, jotka voivat olla mielipidekysymyksiä. Asisnosainen ei voi enää kertoa omaa mielipidettään. Onko joku ollut mulkero vai ei on varsin usein näkemys, ei kaikkien hväksymää faktaa. Ja joku on ollut juoppo, niin nythän hän on parantunut siitä. Juoppouden syynäkin on voinut olla ulkoinen tai geenitekijä, jolle henkilö ei voinut itse mitään.
On varsin paljon asioita, joita ei pitäisi puhua kuolleesta, jotta ei itse leimautuisi kusipääksi mulkeroksi.
Vierailija kirjoitti:
Tekopyhää teeskentelyä. Monet myös varmaan toivovat että ne omat pahat teot vaietaan kuoleman jälkeen myöskin kuoliaaksi. Se on sitten eri asia jos syyttelee jotakuta jostakin mistä ei ole muita todisteita kuin oma sana sen kuolleen sanaa vastaan, mutta jos on ilmiselvää että joku on jotakin pahaa tehnyt ei se yhtäkkiä muutu tekemättömäksi kun tekijä koipensa oikaisee. Esim. se että näistä Finnoontiellä itsensä tapattaneista nisteistä ei saisi rumaa sanaa sanoa kun ovat nyt kuolleet on ihan silkkaa soopaa, ihan yhtä kelvottomia ovat nyt kuin olisivat jos olisivat elossa.
Miten sinä kykenet päättäämään kuinka kelvottomia olivat esim. vanhemmilleen, vai tunsitko kyseiset henkilöt?
Minusta tärkeämpää olisi oppia puhumaan ensin kunnioittavasti elävistä ihmisistä. He kuitenkin ovat täällä kärsimässä juoruista ja haukkumisista, toisin kuin vainajat. Nyt mennään niin päin, että piinataan eläviä haukkumalla ja se loppuu vasta kuolemaan jos siihenkään. Ihan järjetöntä.
No oishan se kiva jos olisi perseilyllä edes joku pohja, mutta ei taida olla enää muotia sellainen.
Minua kuvotti tädin hautajaisissa se imelä höpönlöpö mitä pappi mussutti. Täti oli itsekäs, alkoholisoitunut tuuliviiri, joka oli katkaissut välit puoliin sukulaisista. Mutta oli hänessä paljon hyvääkin, hän oli hauska, rohkea, taiteellinen, juomisputkien välissä jopa huomaavainen, joissain ystävyyssuhteissa ilmeisesti lojaali. Se suuri hyväntekijä, virheetön puolijeesus josta pappi puhui EI ollut tätini ja siitä puheesta tuli lähinnä olo ettei täti, sellaisena inhimillisenä ihmisenä kuin hän todellisuudessa oli, olisi ansainnut hautajaisia ja lämmöllä(kin) muistamista. Niin hautasivat sitten jonkun mielikuvitusolennon ja muistelivat häntä. Se oli musta paljon pahempaa kuin sanoa että täti oli mitä oli, ei äiti teresa, mutta itsenäänkin ikävöinnin arvoinen. Oli hän!
Vierailija kirjoitti:
Jeesus Kristus kuvaili kuolleiden tilaa puhuessaan Lasaruksesta, miehestä jonka hän oli tuntenut hyvin ja joka oli kuollut. Hän sanoi opetuslapsilleen: ”Ystävämme Lasarus on vaipunut uneen.” He luulivat Jeesuksen tarkoittavan, että Lasarus nukkui ja toipuisi siten sairaudestaan. He olivat väärässä. Jeesus selitti: ”Lasarus on kuollut.” (Johannes 11:11–14.) Jeesus siis vertasi kuolemaa uneen ja nukkumiseen. Lasarus ei ollut taivaassa eikä palavassa helvetissä. Hän ei ollut tapaamassa enkeleitä tai esi-isiä. Hän ei ollut syntymässä uudelleen toiseksi ihmiseksi. Hän nukkui kuoleman unta; hän oli ikään kuin syvässä unessa, jossa ei nähdä unia. Kuolemaa verrataan nukkumiseen muissakin raamatunkohdissa. Esimerkiksi kun opetuslapsi Stefanos kivitettiin kuoliaaksi, hän Raamatun sanoin ”nukahti pois” (Apostolien teot 7:60). Samoin apostoli Paavali kirjoitti eräistä aikalaisistaan, jotka olivat ”nukahtaneet pois” (1. Korinttilaisille 15:6).
Miten tämä taruolentoihin liittyvä höpötys liittyi otsikkoon? Raamatun siteeraminen on samalla totuustasolla kuin MV -blogi.
Saahan.Hitleristä puhutan jatkuvasti ja monesta muusta.Minustakin saa puhua yhtä paljon kuin nytkin puhutaan.Enhän ole kuulemassa sitä ja vaikka olisin, kuka välittää?