Lue keskustelun säännöt.
Onko ihastumisessa "kiellettyyn" ihmiseen mitään pahaa?
07.06.2017 |
Jos pitää huolen ettei ihastuksen kohde saa siitä koskaan tietää eikä itse tee asian eteen mitään? Olen toivottoman ihastunut ns. kiellettyyn mieheen ja tunnen siitä syyllisyyttä. En ikinä aio osoittaa sitä millään tavalla enkä edes näe häntä kuin harvoin, mutta silti on syyllinen olo. Sanokaa nyt joku, että en ole tehnyt mitään väärää, kun TUNNEN näin. :(
Kommentit (10)
Ehkä satumaailman mukaan joudut pilvilinnojen alapuolelle, mutta täällä oikeassa maailmassa et ole tehnyt mitään väärää, sillä teot ratkaisevat. Tietäisit mitä muut ajattelevat...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eihän tunteilleen mitään voi, mutta ei-toivottuja tunteitaan ei kannattaisi tahallisesti ruokkia, koska siinä voi satuttaa itseään pahasti.
Millä tavalla mies on kielletty?
Tuntemisessa ei ole mitään väärää, harvapa meistä pystyy sitä kontrolloimaan. Kaikki riippuu siitä miten näihin tunteisiin reagoi: Jos lähtee jahtaamaan kiellettyä niin siinä tapauksessa se olisi pahasti tehty. Et ilmeisesti ole kuitenkaan tälle linjalle lähdössä, ja arvostan sitä.
Niin kliseiseltä kuin tää kuulostaakin, niin yritä unohtaa hänet. Koita keksiä jotain mielekästä tekemistä jotta aivosi saavat muuta puuhaa, eivätkä ajatuksesi pyöri hänessä niin paljoa. Yleensä ihastus laimenee ajan myötä jos sitä ei ruoki :)
Minä myös. Sillä erolla että mies on pomoni, yllätys, eli näen päivittäen. Kumpikin ollaan varattuja. Ehkä joku päivä tunteet haihtuu, annan asioiden olla niinkuin on. En halua rikkoa perhettäni, enkä hänenkään.
En todellakaan ole tekemässä asialle mitään, mikä toisi ihastukseni ilmi. Ennemminkin mietin, mikä minussa on vialla, kun ihastun mieheen johon en todellakaan saisi. (Eikä siis kyseessä mikään sukulainen tms. "kielletty"... :D) Tuntuu pelottavalta, kun ei pysty hallitsemaan tunteitaan, vaikka varsin hyvin tietää ettei ihastumista saisi syntyä.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En todellakaan ole tekemässä asialle mitään, mikä toisi ihastukseni ilmi. Ennemminkin mietin, mikä minussa on vialla, kun ihastun mieheen johon en todellakaan saisi. (Eikä siis kyseessä mikään sukulainen tms. "kielletty"... :D) Tuntuu pelottavalta, kun ei pysty hallitsemaan tunteitaan, vaikka varsin hyvin tietää ettei ihastumista saisi syntyä.
Ap
Älä taistele tunnetta vastaan vaan hyväksy se. Hyväksy samalla, ettei mitään voi olla. Ja mieti, miksei voi olla. Älä kauhistele omia tunteita, niitä tulee ja menee, ne kuuluu elämään.
Ei tunteita pystykään yleensä kontrolloimaan, tunteet eivät näet ota huomioon mitään muita faktoreita (elämäntilanne, onko varattu/ei, ikäero jne.). Tunteet vain tulee, sen takia meillä on järki joka pitää tunteet kurissa ja toisensa tasapainossa :) sinullakin järkipuoli tulee nyt hillitsemään noita tunteita, kun tietää nuo ylimääräiset muuttujat joiden vuoksi ihastumista ei tulisi viedä pidemmälle. Kuulostaa hassulta, mutta itse olisin iloinen siitä että a) tunnen vahvoja tunteita ja b) saan ne kuitenkin myös ns. järjen vallan alle enkä anna niiden viedä itseäni.
Sinussa ei ole mitään vikaa, muista se. Teet kuitenkin oikein kun yrität antaa asian olla :) tsemppiä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt AP kerrot meille, että millä tavalla kielletty? Liian vanha? Liian lihava? Liian ruma? Liian nuori?
Et ole tehnyt mitään väärää. Tunteilleen ei mitään voi, mutta käytökselleen voi. Arvostan.