Lastenpsykiatri tyrmää Sumarin ja muut "sivusta huutelijat"

Jos lapsen ja vanhemman välinen toiminta suututtaa kovin ulkopuolisena, niin kannataa mennä vihanhallintakurssille tai jonkun ammattilasisen puheille joka ohjaa väärinajattelijan oikeille poluille missä toisen kunnioittaminen, suvaitsevaisuus ja epäitsekkyys on korkeammassa kurssissa.

Ei ole häpeä hakea apua.

Toisaalta kyllä ja toisaalta ei. Koko kylä kasvattaa, eikös sitäkin haluta? Lapsi EI ole vanhempiensa omaisuutta, vaan yhteisön jäsen. Yksittäistapauksista ei voi tietenkään tietää taustoja, mutta yleinen suuntaus on, että vanhemmuus on siirtynyt toiseen äärilaitaan joillakuilla. YLEn Aamu-tv:ssä ihan hyvä lapsipsykiatrin kannanotto.

Annetaan äitien olla äitejä ja viestitään että olemme heidän puolellaan ja avataan ovea ja suhtaudutaan lämmöllä heidän suorittaessaan kasvattajan tehtäväänsä. 

Eikä heti tilaisuuden tullen lyödä puukkoa selkään ja soiteta iltalehteen ja väritettään juttuja äärimmilleen että saadaan myyvä artikkeli:(

Minusta on outoa, että kukaan voi käsittää väsyneen äidin retorisen totamuksen: -Saanko minä ottaa keittoa!

niin että hän muka oikeasti kysyi lapselta lupaa ottaa itselleen ruokaa.

Siis menikö äiti muka kyykkyyn pikkulapsen eteen, valitti nälkäänsä ja anoi: -Saanko ottaa keittoa? Anna nyt.

Se ei ollut mikään kysymys, vaan vain turhautuneen äidin toteamus. Ei hän mitään lupaa kysynyt!

Tuntuu että meluherkkä lapseton Sumari tai kuka se toimittajan-tylsimys nyt ikinä olikaan,

ymmärsi tilanteen tahallaan väärin. Hän vain halusi mustamaalata äitejä ja lapsia.

Koska harmitti. Lapsilla on kova ääni. Huutavat niin lujaa. Ja kuumakin siellä oli ja päätä särki. Ja sandaalinremmit hiersivät. Toimittaja ei jaksa enää.

Se kakara, painuisi hemmettiin minun silmistäni! Ja se lammasmainen äidin-paskiainen, joka puhui lässytti sille räkänokalle! Ärsyttävä ämmä. Ei lapsille puhuta, niille sanellaan.

Siinä kirjoituksen taustoja.

Älkää ottako moista tätiä todesta, vaan välttäkää jatkossa.

Ei Hanna kirjoitti:

Toisaalta kyllä ja toisaalta ei. Koko kylä kasvattaa, eikös sitäkin haluta? Lapsi EI ole vanhempiensa omaisuutta, vaan yhteisön jäsen. Yksittäistapauksista ei voi tietenkään tietää taustoja, mutta yleinen suuntaus on, että vanhemmuus on siirtynyt toiseen äärilaitaan joillakuilla. YLEn Aamu-tv:ssä ihan hyvä lapsipsykiatrin kannanotto.

On aina yksittäistapauksia, mutta ihan maalaisjärjelläkin voi ymmärtää, ettei esimerkiksi alle 3-vuotiaan kasvattamiseen vielä muilla ole oikein osaa eikä arpaa - se kasvatus kun perustuu lähes täysin tuossa vaiheessa vanhempi-lapsisuhteeseen. Sitten koululaisten kohdalla on jo ihan ymmärrettävää, että vieressä oleva aikuinen saattaa esim. puuttua kiusaamis tai väkivaltatilanteeseen mitä näkee vaikka koulumatkalla tapahtuvan. Tätä varmasti jokainen toivoo. Sen sijaan harva vanhempi toivoo joutuvansa julkisen ryöpytyksen kohteeksi siitä, kuinka lempeästi kohtelee taaperoaan.

Vierailija kirjoitti:

Annetaan äitien olla äitejä ja viestitään että olemme heidän puolellaan ja avataan ovea ja suhtaudutaan lämmöllä heidän suorittaessaan kasvattajan tehtäväänsä. 

Eikä heti tilaisuuden tullen lyödä puukkoa selkään ja soiteta iltalehteen ja väritettään juttuja äärimmilleen että saadaan myyvä artikkeli:(

Miten niin "heti"? Näistä asioista on ollut juttua jo melko pitkään.

Eikä tyrmää. Yritti toki sanoa, ettei tuosta tapauksesta voi tietää, mutta sanoi, että todellakin vanhemmat ovat menneet toiseen äärilaitaan. Ovat sisäistäneet, että lapsi on oma yksilönsä, mutta eivät sitä, että se pieni yksilö tarvitsee selkeitä ohjeita, miten olla tässä maailmassa.

No niinpä! Täälläkin näkee usein "prismassa nähtyä" aloituksia, jossa kuvataan pitkät pätkät paheksuen tilannettta, jota on sivusta seurattu ohi mennen, samalla tehdään hyvin pitkälle meneviä päätelmiä ja tulkintoja perheen tilanteesta, vanhemuudesta ja lapsen kasvatuskyvystä ym. seikoista, jotka kertovat lopulta enemmän tulkitsijastaan kuin tulkittavasta.

Sumarista en muuten arvannutkaan, että hän on noin kireä ja ikävä ihminen. :(

Katsoin haastattelun ja jotenkin tuli mieleen kaiken ymmärtävä ja kaiken parhain päin selittävä täti-ihminen. Jopa lempeä toimittajakin jäi toiseksi! Jotta   pystyisi selittämään asiat leikiksi, kuten nyt tehtiin, olisi pitänyt olla paikalla seuraamassa esim. äidin ja lapsen välistä keskustelua ja puhetyyliä. Jos se olisi ollut leikkiä, niin jotenkin kuvittelen, että keskustelukin olisi ollut kepeää ja huumorin sävyttämään, mutta sellainen ei käynyt ilmi Sumarin blogista. Ja melkeinhän tuo psykiatri hyväksyi jopa sen kakaralauman riekkumisen ja juoksentelun ravintolassa. Siinä kyllä oli myös vanhemmat syypäitä. Jos on aikomus keskustella aikuisten kesken, niin silloin lapset jätetään hoitoon. Ja moukkamaisista puhelimen näpelöijistä en edes kirjoita mitään.

Voi sun jeesus! Voisin ihan hyvin voisin olla tuo äiti, joka kysyy lapselta "saako äiti ottaa keittoa", kun lapsi edeltävästi on kieltäytynyt ruokaehdotuksistani. Ihan vain vitsillä ja pilke silmäkulmassa kysymyskeni esittäisin, enkä todellakaan odottaisi lapsen oikeasti päättävän puolestani saanko ottaa keittoa vai keiltääkö lapsi sen. Ei kai kukaan vanhempi oikeasti anna sellaista valtaa 4-vuotilaalleen (saako äiti syödä ravintolassa)??

Voisin kuvitella itseni ja lapseni vastaavaan tilanteeseen buffetissa. Kysyn lapselta, että ottaako salaattia, mitä sorttia jne. Jos lapsi sanoo kaikkeen ei, saattaisin kysyä lopulta, että no saanko minä ottaa salaattia. Ihan vaan siksi kysyisin, että testaisin, miten pitkälle lapsi sen ei ei ei:nsä kanssa menee ja onko se nyt sitten vaan sitä ei ei ei:tä kiukuttelumielessä vai jotain muuta. Ottaisin kyllä juuri sitä ruokaa mitä haluaisin eikä se siis olisi mikään luvan kysyminen lapselta. Latoisin lapsen lautaselle sitä mistä tiedän hänen normaalisti tykkäävän ja mentäis pöytään syömään. Enkä välittäis mitä tiukkanutturaiset keski-iän ohittaneet "kasvatusalan ammattilaiset" ja muut vatipäät on asiasta mieltä.

Ja tämä lapsen ja vanhemman välinen vuoropuhelu sai Sumarin ihan raivoihinsa, miettikää! Piti jopa poistua ravintolasta kun niin suututti. Sitä niin haluaisi uskoa, että iän myötä (Sumarikin yli 60) ihminen seestyy, tulee viisaammaksi ja ymmärtää elämää ja ihmisiä - ainakin edes sen verran että olisi kyennyt tekemään tuostakin tilanteesta muitakin tulkintoja kuin tämän omansa. Mutta ei.

Vierailija kirjoitti:

Ja tämä lapsen ja vanhemman välinen vuoropuhelu sai Sumarin ihan raivoihinsa, miettikää! Piti jopa poistua ravintolasta kun niin suututti. Sitä niin haluaisi uskoa, että iän myötä (Sumarikin yli 60) ihminen seestyy, tulee viisaammaksi ja ymmärtää elämää ja ihmisiä - ainakin edes sen verran että olisi kyennyt tekemään tuostakin tilanteesta muitakin tulkintoja kuin tämän omansa. Mutta ei.

Sanos muuta.

Jos ajatellaan että ihminen kehittyy kokemuksen ja iän mukana niin 6kymppiselle Sumarille alkaa tulla kiire.

En kyllä haluaisi Sumaria lasteni isovanhemmaksi. Miettikää niitä rentouttavia perhepäivällisiä kun Sumari painuu pihalle kihisemään raivosta kun lapselta kysyy juoko vettä vai maitoa...

Ohis,mutta miksi osa ihmisistä luulee,että Sumari on lapseton? Hänellä on kolme lasta...

Onneksi noissa tilanteissa voi siinä jonossa seuraavana sanoa omille lapsilleen, että te ette nyt saa ruokaa, koska tuossa edessä on sellainen perhe, jonka elämisen äiti joutuu maksamaan. Tuollaisen perheen takia te ette saa kaikkea haluamaanne, koska sossu elättää nuo valittaja- ja kiukkajaperheet.

Omille lapsille voi osoittaa, miten väärä valinnat tekevät maailmasta hankalan. Ei ole tarpeen käyttää kunnianloukkaukseen meneviä sanavalintoja, riittää, että osoittaa halveksuntaansa ja muistuttaa omia lapsia, että tuollaisten kaverina ei kannata olla.

Tulee itselle hyvä mieli ja se äitihän on viestiketjun mukaan toiminut lapsen kannalta oikein tiuskahtamalla ja siirtämällä vastuun lapselle.

Vierailija kirjoitti:

En kyllä haluaisi Sumaria lasteni isovanhemmaksi. Miettikää niitä rentouttavia perhepäivällisiä kun Sumari painuu pihalle kihisemään raivosta kun lapselta kysyy juoko vettä vai maitoa...

Kai pistät kakarasi päättämään senkin mitä itse syöt tai juot vai syötkö tai juotko ollenkaan? Sumarin jutussa taisi olla pontti se, että lapsi laitettiin päättämään omien syömistensä lisäksi myös äitinsä syömisistä. Ihan oikeassahan Sumari oli, lapsilta kysytään nykyään lupa kaikkeen ja tanssitaan kakaroiden pillin tahtiin ja mielensäpahottaja vanhemmat heti ulisemassa, totuus sattuu.

Sumari oli kerrankin niin oikeassa!

Nukyvanhemmat ovat avuttomia lässyttäjiä. Luulevat kasvattamattomien pentujensa olevan jotain suojelukohteita.

Kakarat ovat syöpäläisiä, samoin tyhmät vanhemmat.

Minusta tilanteen suurin absurdius on se, että Perheet safkaa -teemapäivä järjestettiin alun perin sen takia, että kerrankin lapsiperheet saisivat syödä ulkona hyvin ilman paheksuntaa ja ylimääräistä stressiä siitä, että pelkkä lasten olemassaolo harmittaa muita. Näiden teemapäivien onkin nimenomaan tarkoitus olla rentoja, helppo tapa opetella ravintolakulttuuria. (HUOM! Ravintolakulttuuri on Suomessa vielä hyvin uusi ja tuore asia, kasvatamme käytännössä ensimmäistä lapsisukupolvea, jolle ulkona syöminen voi olla osa ihan normaalia arkea ja yhteistä rentoa ajanviettoa.) Sitten paikalle saapuu keski-ikäinen julkisuuden henkilö ja vie pahennuksen ja tuohtumuksen someen. Ihan oikeasti.

Ja tottakai annan lasteni päättää BUFFETISSA mitä syövät, sehän on buffetin idea: jokaiselle jotakin. Eikö buffetin etikettiin nimenomaan kuulu se, että voi valikoida omien mieltymystensä mukaan? Ja että kannattaa jättää ottamatta se, mikä jää kuitenkin syömättä (roskikseen)? Kotona lapset syövät sitä, mitä on tarjolla (vastaankin lapsille aina, etten ole mikään ravontolan kokki, tarjolla on mitä on), mutta ravintolassa jujun pointtina on se, että saa valita. Se lapsikin, tiettyjen reunaehtojen vallitessa.

Ja aikuiset, jotka puhuvat keskenään, mistä lähtien tämä on lapsen hylkäämistä? Lapsihan tyrannisoi perhettä siinä vaiheessa, jos aikuiset eivät saisi seurustella keskenään.

Vierailija kirjoitti:

Minusta tilanteen suurin absurdius on se, että Perheet safkaa -teemapäivä järjestettiin alun perin sen takia, että kerrankin lapsiperheet saisivat syödä ulkona hyvin ilman paheksuntaa ja ylimääräistä stressiä siitä, että pelkkä lasten olemassaolo harmittaa muita. Näiden teemapäivien onkin nimenomaan tarkoitus olla rentoja, helppo tapa opetella ravintolakulttuuria. (HUOM! Ravintolakulttuuri on Suomessa vielä hyvin uusi ja tuore asia, kasvatamme käytännössä ensimmäistä lapsisukupolvea, jolle ulkona syöminen voi olla osa ihan normaalia arkea ja yhteistä rentoa ajanviettoa.) Sitten paikalle saapuu keski-ikäinen julkisuuden henkilö ja vie pahennuksen ja tuohtumuksen someen. Ihan oikeasti.

Ja tottakai annan lasteni päättää BUFFETISSA mitä syövät, sehän on buffetin idea: jokaiselle jotakin. Eikö buffetin etikettiin nimenomaan kuulu se, että voi valikoida omien mieltymystensä mukaan? Ja että kannattaa jättää ottamatta se, mikä jää kuitenkin syömättä (roskikseen)? Kotona lapset syövät sitä, mitä on tarjolla (vastaankin lapsille aina, etten ole mikään ravontolan kokki, tarjolla on mitä on), mutta ravintolassa jujun pointtina on se, että saa valita. Se lapsikin, tiettyjen reunaehtojen vallitessa.

Ja aikuiset, jotka puhuvat keskenään, mistä lähtien tämä on lapsen hylkäämistä? Lapsihan tyrannisoi perhettä siinä vaiheessa, jos aikuiset eivät saisi seurustella keskenään.

JA pikkulapsella on valmiit mieltymykset ja tietää, mitä kaikissa kulhoissa on? Ison hämmennyksen edessä 'EI' voi olla turvavaihtoehto.