Onko teistä keskiarvolla hehkutus somess tyylikästä?

Tietysti on ok siinä missä urheilukilpailussa pärjääminenkin. Vai saako sitäkään hehkuttaa?

En näe siinä mitää pahaa, vaikka en itse kehtaakaan todistuksia näytellä. Meillä ei ollut niin hyvät todistukset lapsilla, että kehtaisin niitä esitellä. Ne saavat olla ansaitusti ylpeitä, joiden lapsilla on kymppirivit. Meidän lapsilla on seiskarivit ja suoraan sanottuna ottaa päähän.

Entäs kun laittaa kuvan nätistä mökkilaiturista, uudesta laukusta tms? Eikö kaikki ole tavallaan oman elämän hehkutusta? Miksi ei saisi olla iloinen ja ylpeä lapsen menestyksestä? On se sentään terveempää kuin vähäpukeisilla kuvilla suosion kalastelu.

Minusta ka on lapsen tai nuoren yksityisasia.

Aika hölmöä. Perheissä on usein enemmän kuin yksi lapsi, kehutaanko toisen keskiarvolla ja vaietaan toisesta vai laitetaan molemmat rinnan ja katsotaan kumpi se vielä parempi? Kun vielä ne yläkoulun keskiarvot ei hirveän paljon ihmisen uraa ennusta. Antaa lasten käydä koulunsa rauhassa, pädetään me aikuiset omilla ansioillamme ja rakastetaan lapsiamme sellaisena kuin ovat ilman suorituspakkoa. Näin ajattelee akateeminen äiti.

Millään hehkuttaminen somessa ei ole tyylikästä, oli sitten kyseessä todistukset, ulkonäkö, saavutukset tms

Vierailija kirjoitti:

Aika hölmöä. Perheissä on usein enemmän kuin yksi lapsi, kehutaanko toisen keskiarvolla ja vaietaan toisesta vai laitetaan molemmat rinnan ja katsotaan kumpi se vielä parempi? Kun vielä ne yläkoulun keskiarvot ei hirveän paljon ihmisen uraa ennusta. Antaa lasten käydä koulunsa rauhassa, pädetään me aikuiset omilla ansioillamme ja rakastetaan lapsiamme sellaisena kuin ovat ilman suorituspakkoa. Näin ajattelee akateeminen äiti.

Entä jos perheessä on kaksi lasta, joista toinen harrastaa urheilua ja toinen ei. Saako silloin urheilua harrastavan pärjäämisestä laittaa päivityksiä?

Mun päättötodistuksessa ei lukenut keskiarvoa, vaan se olisi pitänyt itse laskea.

Kyllä laiskottaa niin, että taitaa jäädä itseltäkin tietämättä, millä arvosanalla lukion päätin. :D Eipä tule leveiltyä, vaikka numeroista päätellen sieltä jotain korkeaa olisi luvassa.

Toki saa olla ylpeä asioistaan mutta sitä en ymmärrä, miksi niitä kehuja kalastellaan nykyään niin raivokkaasti somessa? Oli se sitten uusi laukku tms - miksi se tieto pitää jakaa? Miksei vain voi ajatella itsekseen, että ihana on ja antaa asian olla? Mikä tarve ajaa ihmiset kertomaan someen, että meidän Tainalla keskiarvo 10? Miksei voi olla ylpeä tästä asiasta, itsekseen?

En ole koskaan ymmärtänyt vanhempia, jotka jakavat lapsensa elämää omanaan. On kyse sitten menestyksestä tai tappiosta. 

Lähisukulaisille kerrotaan kyllä. Se on ok. Silloin kun heitä nähdään. Mutta että jaetaan esimerkiksi teinin koulumenestystä ja muuta elämää vanhemman fb-kavereille, joita on tavattu viimeksi 16v sitten jossain menneisyydessä. 

Kyllä lapsesta voi olla ylpeä, ja pitääkin olla. Mutta ylpeä voi olla lastaan kunnioittaen. Lapsi ei ole sama asia kuin elvistely uudella käsilaukulla lomakuva etelästä.

Lapsi saa itse näyttää kavereille, mutta äidin asia se ei ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika hölmöä. Perheissä on usein enemmän kuin yksi lapsi, kehutaanko toisen keskiarvolla ja vaietaan toisesta vai laitetaan molemmat rinnan ja katsotaan kumpi se vielä parempi? Kun vielä ne yläkoulun keskiarvot ei hirveän paljon ihmisen uraa ennusta. Antaa lasten käydä koulunsa rauhassa, pädetään me aikuiset omilla ansioillamme ja rakastetaan lapsiamme sellaisena kuin ovat ilman suorituspakkoa. Näin ajattelee akateeminen äiti.

Entä jos perheessä on kaksi lasta, joista toinen harrastaa urheilua ja toinen ei. Saako silloin urheilua harrastavan pärjäämisestä laittaa päivityksiä?

Miksi tuossakin pitää laittaa "pärjäämisestä", eikö mieluumminkin harrastamisesta? Jos pohdit hieman eteenpäin lapsen elämää, eikö tärkeämpää ole, että lapsi harrastaa urheilua kuin se onko saanut 8 v. uimahypyn piirinmestaruuden tai ollut jalkapallon alueellisessa kultajoukkueessa?

Argh, miksi aina näihin ihmettely asiasta x tulee aina ensimmäisinä saantikortti "eikö sitten saa?" Kun ei kyse ole siitä mitä saa ja mitä ei tehdä, vaan ihan perus ihmettelyä. Aina. Kuten nytkin.

Huonolla keskiarvolla voi pärjätä elämässä paremmin. Tärkeintä on pitää mielenterveydestään huolta.

Vierailija kirjoitti:

En ole koskaan ymmärtänyt vanhempia, jotka jakavat lapsensa elämää omanaan. On kyse sitten menestyksestä tai tappiosta. 

Lähisukulaisille kerrotaan kyllä. Se on ok. Silloin kun heitä nähdään. Mutta että jaetaan esimerkiksi teinin koulumenestystä ja muuta elämää vanhemman fb-kavereille, joita on tavattu viimeksi 16v sitten jossain menneisyydessä. 

Kyllä lapsesta voi olla ylpeä, ja pitääkin olla. Mutta ylpeä voi olla lastaan kunnioittaen. Lapsi ei ole sama asia kuin elvistely uudella käsilaukulla lomakuva etelästä.

Eipä tätä yllämainittua paremmin sanoa voi. Jos haluaa ilmaista olevansa lapsestaan ylpeä, kaikkein fiksuinta on sanoa se ihan suoraan sille lapselle. Hänelle sillä on merkitystä. Somessa elvistely lapsen asioilla on vain oman kilven kiillotusta.

Onhan se epätyylikästä, mutta ymmärrettävää. Olen iloinen niiden tuttavien puolesta, joiden lapsilla on loistavat todistukset. Omani pärjäävät koulussa keskiverrosti, joten eipä ole millä hehkuttaa tässä asiassa. ;) Elämässä on niin vähän iloa ja ylpeyttä ja onnea, että kun on lapsestaan ylpeä, sen saa mielestäni kertoa.

Ne jakaa kellä on jaettavaa. Harvoin älykkyyttä voi korostaa somessa, muita pinnallisempia asioita kyllä kertoillaan jatkuvasti.

Blokkaan kaikki lapsistaan länkyttävät Facebook-fiidistäni. En halua tuollaista paskaa elämääni.