Mitä sääntöjä teidän perheessä EI ole

Ei ole mitään rajoitusta, että esim vain 1-2 kaveria kerrallaan kylään. Joillakin ilmeisesti on tällainen sääntö.

Että ei saisi pitää jalkoja sohvapöydällä.

Että ei saisi nuolla jäätelölautasta. ;-)

Meillä on kai aika paljon sääntöjä... Huomaan, että monessa perheessä ei taida olla sellaista sääntöä, että lelut ja pelit kerätään leikkien loppumisen jälkeen omille  paikoilleen. Olen useampaan kertaan äimistellyt, miten jotkut lapsen kaverit nyrpistelevät nenäänsä, kun leikkien lopuksi lapseni pyytää keräämään leikissä käytety lelut ja tavarat hyllyyn takaisin.  Eivätkä siis ala keräämään, vaan lapseni siistii leikissä syntyneet jäljet itse. Hämmästyttävää on myös se, että jopa aikuisen pyyntöä siivota jälkensä "uhamtaan" ja väitetään ettei mitään kerättävää ole, vaikka tavaroita on aika kattavasti nosteltu leikittäväksi pitkin poikin. En tiedä, mikä siivouskäsitys näissä perheissä sitten on vai tekeekö äiti kaikki puolesta. Jopa koulun iltapäiväkerhossa on lelut ym. laitettu keväällä jäähylle, kun lapset eivät ohjaajien toistuvista pyynnöistä huolimatta huolehdi niitä paikoilleen.

Meillä ei tarvitse maistaa mitään, kaikkea ruuaksi kutsuttavaa saa syödä eikä ole karkkipäivää.

Meillä ei aina (=oikeastaan koskaan) muisteta pestä käsiä ennen ruokailua. Ruokailun jälkeen kylläkin, ettei tahmatassut sotke kotia! :D

Lautasta ei ole pakko syödä tyhjäksi.

Sohvalla saa syödä ja pöydällä istua, jos se ei ketään sillä hetkellä häiritse.

Mä olen monessa asiassa tosi tarkka, mutta näitä sääntöjä meillä EI ole:

Lautanen pitää syödä tyhjäksi.

Sisällä ei saa juosta.

Sisällä ei saa heitellä/pompottaa palloa.

Lisäksi tämä sääntö venyy ja paukkuu:

Leikin jäljet pitää siivota leikin päätyttyä. (Pelit, palapelit yms. "selkeät" tavarat siivotaan heti, kun niitä ei enää käytetä, mutta lapset voivat joskus leikkiä päiväkausia jatkuvia leikkejä, joiden rakentaminen saattaa kestää yli tunnin. Tuntuisi hölmöltä edellyttää tuollaisten leikkien siivoamista aina, kun leikkiin tulee tauko esim. syömisen tai nukkumisen ajaksi.) 

Meillä lapset nuoresta saivat kyseenalaistaa vanhempien auktoriteetin. Ei tuosta noin vaan menty heidän tavallaan mutta tiukkojen käskyjen sijaan neuvotellaan, pitää perustella oma kanta. Se voittaa jolla parhaat argumentit. Opettanut ottamaan vastuuta omista tekemisistä tiukan "minun talo minun säännöt" tyylin sijaan - ja molemmat lapset kävivät lukion ja lähtivät yliopistoon, ei siis ihan luusereita tullut vaikkei niin tiukalla kurilla kasvatettukaan.

Meidän lapset on jo teinejä, vanhimmat lähes aikuisia, joten tämä on lähinnä muistelua. Meillä on aina ollut sääntö, että asialliset hommat hoidetaan ja muuten ollaan kuin ellun kanat. Eli meillä on ruoka-ajat, suihkussa käydään, laitetaan asialliset vaatteet päälle, koulu hoidetaan, eikä käyttäydytä riiviömäisesti, eli ei haistatella (suuttua kyllä saa), ei heitellä tavaroita, ravintolassa, kirjastossa jne. ei häiriköidä, ollaan kohteliaita varsinkin vieraille ihmisille. Kylässä ei arvostella tarjoomuksia, eikä ahmita kaikkia herkkuja jne. Siis mun mielestä normaaleja sääntöjä ja kun niistä pidetään kiinni, ne vähitellen uppoaa.

Mutta sitten pikkujutut...ei ole niin väliä, syökö joka aterialla salaattia, ei ole pakko maistaa jotain, joka etoo jo ajatuksenakin, enhän itsekään maistaisi kaikkia muualla maailmassa ihan normaaleja ruokia, vaikka koiranlihaa. Leikkejä ei tarvitse siivota, jos se leikki on kesken. Olkkarissakin saa leikkiä. Majoja saa rakennella ympäri taloa, saa leikkiä piilosta yms. sisälläkin, sängyissä ei sentään saa pomppia. Voidaan tehdä hetken mielijohteesta jotain mitä lapsi haluaa, kuten vaikka saunoa keskellä päivää tai kastella toisemme vesiletkulla. Omalla pihalla saa huutaa ja kirkua ja pitää kaikenlaista älämölöä päiväsaikaan, koska eihän se jatkuvaa ole. Kavereita saa tulla vaikka 10 kerralla ja olla vaikka koko päivän, kunhan ei nyt ihan joka päivä. Kaverilla saa sitten olla niin kauan kuin kaverin perheelle sopii.

Voidaan nukkua välillä jossain muualla kuin omassa sängyssä, vaikka majassa keittiössä tai patjalla pesuhuoneessa. Vanhempien väliinkin saa tulla nukkumaan, jos vaikka on nähnyt pahaa unta. Koulusta voi olla pois, jos on nukkunut huonosti tai koulussa on jotain erityisen ikävää. (esim. yläkoululaisella "kivoja" leikkejä tiedossa)

Ei meillä oikeestaan ole mitään sääntöjä :O

Ei ole esim. kotiintuloaikoja nuorilla. Tällaisia ei ole tarvinnut asettaa kun eivät oikeestaan iltaisin ole missään, korkeintaan kavereilla käymässä ja sieltäkin tulevat kunnossa takaisin ja suht aikaisin.

No, sellainen että siivoo omat jälkensä, osallistuu kotitöihin jne. mutta ne on itsestäänselvyys ollut aina.

Kouluaikoina sellainen on että puhelimet parkkiin eteisen pöydälle kaikilta klo 22 ja saa aamulla takaisin.

Leikkimökkiin saa viedä hiekkaa ja vettä. Jääkaapista saa hakea itse syötävää, kun on nälkä.

Ei tarvi pestä käsiä jos käsissä ei ole näkyvää tai tuntuvaa likaa, en ymmärrä sitä bakteerisekoilua. Vessan jälkeen pitää pestä koska sillon ollaan selvästi kosketuksissa kakkaan ja kuseen.

Kotona saa olla vaikka alasti, juosta ja tehdä mitä haluaa, kunhan ei tuota järjettömästi melua (kerrostalo)

Saa syödä ja juoda millon haluaa mitä haluaa. Toki meillä ei sitten kotona olekkaan mitään limukka- ja karkkivarastoa.

En kyttää mitään ruutuaikoja, opetan lasta käyttämään omaa järkeä asian kanssa ja ymmärtämään että aika moni asia menee ohi jos istuu vaan puhelimella koko päivän.

Lapset ovat samalla viivalla aikuisten kanssa, asiat ja säännöt tehdään yhdessä puhumalla. En määrää ketään mielivaltaisesti.

Vierailija kirjoitti:

Meidän lapset on jo teinejä, vanhimmat lähes aikuisia, joten tämä on lähinnä muistelua. Meillä on aina ollut sääntö, että asialliset hommat hoidetaan ja muuten ollaan kuin ellun kanat. Eli meillä on ruoka-ajat, suihkussa käydään, laitetaan asialliset vaatteet päälle, koulu hoidetaan, eikä käyttäydytä riiviömäisesti, eli ei haistatella (suuttua kyllä saa), ei heitellä tavaroita, ravintolassa, kirjastossa jne. ei häiriköidä, ollaan kohteliaita varsinkin vieraille ihmisille. Kylässä ei arvostella tarjoomuksia, eikä ahmita kaikkia herkkuja jne. Siis mun mielestä normaaleja sääntöjä ja kun niistä pidetään kiinni, ne vähitellen uppoaa.

Mutta sitten pikkujutut...ei ole niin väliä, syökö joka aterialla salaattia, ei ole pakko maistaa jotain, joka etoo jo ajatuksenakin, enhän itsekään maistaisi kaikkia muualla maailmassa ihan normaaleja ruokia, vaikka koiranlihaa. Leikkejä ei tarvitse siivota, jos se leikki on kesken. Olkkarissakin saa leikkiä. Majoja saa rakennella ympäri taloa, saa leikkiä piilosta yms. sisälläkin, sängyissä ei sentään saa pomppia. Voidaan tehdä hetken mielijohteesta jotain mitä lapsi haluaa, kuten vaikka saunoa keskellä päivää tai kastella toisemme vesiletkulla. Omalla pihalla saa huutaa ja kirkua ja pitää kaikenlaista älämölöä päiväsaikaan, koska eihän se jatkuvaa ole. Kavereita saa tulla vaikka 10 kerralla ja olla vaikka koko päivän, kunhan ei nyt ihan joka päivä. Kaverilla saa sitten olla niin kauan kuin kaverin perheelle sopii.

Voidaan nukkua välillä jossain muualla kuin omassa sängyssä, vaikka majassa keittiössä tai patjalla pesuhuoneessa. Vanhempien väliinkin saa tulla nukkumaan, jos vaikka on nähnyt pahaa unta. Koulusta voi olla pois, jos on nukkunut huonosti tai koulussa on jotain erityisen ikävää. (esim. yläkoululaisella "kivoja" leikkejä tiedossa)

"Koulusta voi olla pois, jos on nukkunut huonosti jne"

Aikuisena tulevia työpaikkalintsareita. Kun oli huono yö, joku inhottava työtehtävä, tiimipäivä edessä" Eli kotoa annetaan malli, jos jotain ei niin mieleistä edessä aina voi luistaa niistä?

Ei mitään kiveen hakattua ruutuaikaa. Lapsi saa katsoa telkkaria silloin, kun siihen on sopiva hetki - ei tietenkään tuntikausia eikä edes joka päivä. Tiedän perheitä, joissa lastenohjelmista ja tietokonepeleistä on tehty suunnilleen synti.

Meillä saa kiroilla. Eivätkä lapset edes useasti kiroile. Joskus kuitenkin saattaa kirosana päästä eikä siitä toruta, sanahan se on vain muiden joukossa.

Meillä saa kersa kiipeillä ympäriinsä ja pomppia sohvalla, istua olkkarin ja keittiönkin pöydällä, jos se ei häiritse. Eli jos on ruoka-aika tai ollaan vierailulla niin tietenkään silloin ei kiipeillä pöydille. Mukula on 1,5v ja erittäin taitava liikkumaan ikäisekseen. Istuu nätisti pöydässä ruokaillessa, ihan normaalillakin tuolilla.

En ole myöskään keräyttänyt leluja iltaisin pois. Itselläni oli omassa huoneessa luova kaaos koko lapsuuden ja yleensä leikit oli sellaisia jatkoleikkejä joissa tarina jatkui leikistä toiseen, siivous ja tavaroiden kerääminen sotki homman.

Minun annostelemaa ruokamäärää ei tartte syödä kaikkea. Parempi, että lapsi oppii itse tunnistamaan kylläisyyden.

Meillä ei ole karkkipäivää. Karkkia saa vaikka joka kauppakerralla, tavallisesti lapsi päätyy muumitikkariin. Olen huomannut, että kun karkista ei tehdä mitään sen kummempaa juttua, se ei enää edes kiinnosta sillä lailla. Se tikkarikin jää usein lopulta syömättä, kun porkkana maistuukin paremmalle. Ei haittaa laittaa 15 senttiä moiseen.