Äitini puuttuu aina tekemisiini, kohtalontovereita?

Ihan sama, mikä asia kyseessä, mutta äitini on aina ullataalasmaana puuttumassa ja antamassa neuvojaan. Hän on todella hyväsydäminen ja haluaa aina minun ja lasteni parasta, mutta nyt mua alkaa todenteolla korpeamaan.
Olen jo lähempänä kolmeakymmentä, ja en voi käydä edes viihteellä ystävieni kanssa kerran puolessa vuodessa, koska enhän minä nyt äitinä voi jättää lapsia isänsä kanssa, herranjumala! Kävi niin, että mieheni möläytti minun olevan ystävieni ja lapsettoman siskoni kanssa viihteellä, ja äitini valitti asiasta siskolleni, ja päivitteli hänelle, miten asia on melkein lastensuojelutapaus. Meni niin yli, että enpä ole kuulumisia edes soitellut. Ymmärrän hyvin, että esim. juominen on hänelle arka aihe, sillä isäni oli alkoholisti, ja äitini erosi hänestä sen takia, mutta kukaan meistä lapsista ei liikakäytä alkoa.
Ja äitini on jo aika iäkäs ja hänen lapsuudessa on ollut aivan erilaista, selkäsaunoja yms, joten ymmärrän myös hänen haluavan aina parasta meille lapsilleen ja lapsenlapsilleen, mutta hän holhoaa meitä todella paljon, vaikka olemme kaikki aikuisia ja vastuullisia.
Rakastan äitiäni ja olemme läheisiä, mutta pakko pian ottaa etäisyyttä tämän takia. Vai auttaako tähän mikään, kun vuosia on tästä puhuttu?