Lue keskustelun säännöt.
Junan leikkivaunu oli absurdi kokemus - onko niissä aina samanlainen meno?
05.06.2017 |
Matkustimme lapseni kanssa junalla, ja ajattelin, että kohtuullisen mittainen junamatka leikki- ja ravintolavaunuineen voisi olla lapselle kiva kokemus. Ja lapselle se varmaan olikin, mutta minulle ihan helvetillinen silmiä avaava koettelemus - olen aina ollut sitä mieltä, että on niitä välinpitämättömiä vanhempia ollut aina ja vanhempia haukutaan ihan turhaan, mutta nyt en enää oikein tiedä.
Ensinnäkin siellä seinässä lukee isolla, että lapset leikkivät vanhempiensa vastuulla ja tämän lienee jokainen normaalijärkinen vanhempi käsittää ilman erillisiä sanomisiakin. Itse tulkitsen tämän niin, että vanhempi on vähintään samassa vaunussa ja kerroksessa, vaikkei siellä kirjaimellisessa leikkipaikassa tarvitsekaan istua, jos lapsi on vähän vanhempi. No, tämä ei monia vanhempia kiinnostanut, leikkimässä oli useampia "irtolaislapsia", joita kukaan ei pitänyt silmällä minkään vertaa.
Tätäkin kurjempaa oli kuitenkin nähdä, että vanhempi voi ihan tyynesti katsoa, kuinka oma lapsi tönii toista liukumäessä niin, että siinä voi oikeasti käydä pahastikin tai tulee tönityksi, ilman että puuttuu tilanteeseen mitenkään. Olin tässä vaiheessa oman lapseni kanssa jo paikoillamme istumassa kun en halunnut jäädä sinne miksikään vieraiden lasten leikkipoliisiksi menon yllyttyä, mutta tuohon oli pakko puuttua ja sanoa, että siellä liukumäessä ei saa töniä ketään. Tämäkään ei kummankaan lapsen vanhempia/huoltajia kiinnostanut, vaikka myöhemmin kävi ilmi, että nämä sentään molemmat istuivat samassa vaunussa ja varmasti näkivät ja ainakin kuulivat.
Yksi lapsi myös ihan avoimesti kiusasi muita, etenkin pienempiään. Vei tavaroita käsistä, otti hyllystä nenän edestä kirjan mitä toinen (taapero) yritti tavoitella ja sitten lällätteli että hähäh, etpäs saanutkaan, ja tätä siis useampaan otteeseen. Vanhempi kaikesta päätellen salli sen, että oma ehkä eskari-ekaluokkalainen kiusaa vierasta vauvaa eikä puuttunut tilanteeseen mitenkään, lopulta vauva äiteineen poistui muualle.
Uskaltaako noihin koskaan enää omien hermojen puolesta mennäkään, vai onko meininki aina samanlaista?
Kommentit (33)
Mietin täsmälleen samaa matkustaessani viikonloppuna junalla. Leikkivaunu on musta loistava keksintö, koska se saa lapsen jaksamaan junamatkan, mutta jessus mitä touhua siellä oli. Meillä 2-vuotias taapero, ja on itsestäänselvää, että jompikumpi meistä vanhemmista oli koko ajan hänen kanssaan leikkipaikassa. Lapsemme kiipesi arasti portaita liukumäkeen, enkä pysty laskemaan kuinka monta kertaa vanhemmat lapset häntä tönivät ohimennessään ja ryntäsivät suoraan edestä liukumaan.
Ja kyllä, sanoin tuntemattomille lapsille useamman kerran, että kukin menee vuorollaan ja välillä myös pyysin omaani väistämään, jos hänen tahtinsa oli kovin verkkainen. Lapsia ei kiinnostanut yhtään. Jokunen vanhempi kävi sentään välillä puuttumassa pahimpiin tönimisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo onhan ne leikkivaunut aika karmeita paikkoja, jos sattuvat olemaan täynnä. Joskus olen matkustanut lapsen kanssa sellaisena aikana, että paikalla oli vain muutama lapsi. Meno oli paljon rauhallisempaa ja lapsi viihtyy. Itse olen aina vilkkaan 2,5-vuotiaan kanssa leikkipaikalla mukana.
Välillä tuntuu, että isompien lasten vanhemmat eivät hoksaa sitä, että vaikka se oma lapsi pystyy toimimaan itseään vahingoittamatta, voi hän kuitenkin olla vaaraksi pienemmille. Oman eskari/kouluikäisen rymyämistä leikkipaikalla pitäisi myös välillä tsekata.
Useimmiten kanssamatkustajavanhemmat ovat kuitenkin hoitaneet kasvatushommansa hyvin, ja lähinnä matkaa on raskauttanut lapsista luontaisesti lähtevän mekkalan ääni. Kerran tosin satuimme yhtä aikaa erään äidin ja hänen jatkuvasti kirkuvan lapsensa kanssa. Äiti ilmeisesti oli tähän lapsensa äänenkäyttöön tottunut, mutta hoksasi kuitenkin puuttua lapsensa kimakkaan ääntelyyn, kun muut lapset jo pitelivät korviaan ja huomauttelivat omille vanhemmilleen.
Menee 50/50, saanen suositella aikaisia aamujunia, niihin ei nuo vilkkaimmat jaksa vielä herätä, olen tampereelta arkena matkustanut aamu kasilta ja ai että oli ihanaa kutos rauhassa kun oma 2 v laski ihan yksin. On ollut muitakin aikoja, milloin mennyt hienosti. Sitä ei voi ikinä tietää, onko vaunussa juuri sillä kerralla niitä vipinäkinttuja, mutta siksi minulla onkin aina mukana ladattu tabletti kuulokkeilla lapselle aina jos näin sattuu käymään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Istuimme leikkivaunussa 3 rivin päässä leikkipaikasta, lapsella oli oma lelu (ei tabletti), jolla leikki kaikessa rauhassa. Joku vähän isompi huomasi, että hei, hän haluaa tuon ja meni selittämään vanhemmilleen, että lapseni on varastanut leikkipaikan lelun ja hän haluaa sen. Lapsi tuli ensin yrittämään, saako lelua napattua pois ja kun se ei onnistunut,tuli isänsä paikalle ilmoittamaan, että leikkipaikan lelut on kaikkien käyttöön. Mies ojensi jo kätensä ottaakseen 3v:ltä lelun pois, mutta minä tarrasin siihen ja ilmoitin, että hae konduktööri paikalle, jos tämän haluat. Mies haki. Ja niin siinä sitten keskusteltiin aiheesta onko junan leikkivaunussa oikeasti leikittävänä yli 50 euron hintainen lelu vai voisiko se olla lapsen oma.
Onko tämä totta!! Nyt olen lukenut kaiken.
Saitko ap edes anteeksipyynnön tuolta mieheltä? Siis oikeasti aikuinen mies yritti viedä lelun lapsen käsistä?
Vierailija kirjoitti:
Kumma, etteivät vanhemmat ymmärrä sitä, että lapset ovat heidän "käyntikorttejaan" ja meno julkisella paikalla kertoo paljon perheestä. Jos lapset jätetään yksin, hyppivät seinille, kiusaavat muita, huutavat ja remuavat (yli sen, mikä on ns. normaalia), niin kertoohan se nyt aika paljon vanhempien kasvatustaidoista ja tyylistä ja tavoista. Outoa, että jotkut haluaa näyttää osaamattomuuttaan kasvattajina ja oikein profiloitua wt-perheeksi... No, jos eivät muusta tiedä. Mutta sääliksi käy näiden perheiden lapsia.
Pakko myöntää, että joka kerta kun luen tällaisia viestejä, niin tulee paha mieli sekä minun ja mieheni että villin ja ylivilkkaan 4-vuotiaammekin puolesta. Voin vakuuttaa, että me mieheni kanssa teemme kaiken voitavamme kasvattaaksemme pojastamme rauhallisen ja kiltin, muut huomioonottavan ja hyväkäytöksisen lapsen, mutta toistaiseksi ainakin hän on edelleen villi, äänekäs, ja menettää malttinsa äärettömän helposti. On ollut äkkipikainen syntymästään asti. Pikkusisarus sen sijaan on todella rauhallinen tapaus, jonka kanssa tällaisia ongelmia ei ole koskaan ollut. Väitänkin, että minä ja mieheni olemme joutuneet tekemään moninkertaisen työn kasvatuksessa verrattuna vanhempiin, joiden lapset ovat "itsestään" rauhallisia. Helppohan minunkin olisi tulla tänne kirjoittelemaan muiden huonosta kasvatuksesta - jos minulle olisi vain kuopukseni, jonka kasvatuksessa emme todellakaan ole joutuneet ponnistelemaan. Voin rehellisesti käsi sydämellä sanoa, että viisi kuopukseni kaltaista lasta olisi helpompi kasvattaa, kuin yksi esikoiseni kaltainen lapsi. Ihan oikeasti. Esikoisemme on silti meille äärimmäisen rakas lapsi - mutta erittäin, erittäin vaativa lapsi. Turha edes kuvitella, että käyttäisimme aikamme älypuhelimiin, mistä monia "huonostikäyttäytyvien lasten" vanhempia syytetään - oikeasti vilkkaan, tulisen ja äkkipikaisen lapsen kanssa ei todellakaan pysty mitään nettiä selaamaan, vaan kaikki aika ja energia menee ohjeistamiseen, rajoittamiseen ja seuraamiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tervetuloa oikeaan maailmaan, jossa joutuu tekemisiin kaikenlaisten ihmisten kanssa. Välillä ärsytän teitä yliherkkiä ihmisisä olemalla tahallaan välinpitämätön, koska teidän kontrollointi halunne on niin ärsyttävää.
Kontrollifriikit vilijonkkavanhemmat voisivat kulkea matkansa turvallisesti omalla autolla, jossa ei tarvitse pelätä, että lapsi joutuu tulemaan toimeen erilaisten ihmisten kanssa. Voitte pitää kiinni lapsen kädestä koko matkan ettei teidän kultamussukalle vaan tule pahamieli mistään.
Näitten ylivarovasiten ja kontrolloivien vanhempien lapsista kasvaa stressinsietokyvyttömiä vätyksiä, jotka luovuttavat heti jos elämässä sattuu pienikin vastoinkäyminen. Nämä lapset on kasvatettu ja opetettu siihen, että äiskä tai iskä on aina vartioimassa ja pitämässä mussukan puolia etteivät ilkeät ja huonosti kasvatetut riiviölapset vaan pääse häntä kiusaamaan.
Sairasta miten jotkut ovat niin pumpulissa kasvaneita, että julkiset leikkipaikatkin tuntuvat pahan tyyssijoilta.
Onhan ne leikkivaunut villejä paikkoja, mutten ole koskaan nähnyt yhdenkään lapsen niissä satuttavan itseään pahasti. Ja ihan turha kuvitella, että muut lapset jaksaisivat tuntitolkulla laskea mäkeä jonkun aran taaperon tahtiin. Se on ihan utopistinen ajatus, olivatpa lapset miten hyvin kasvatettuja tahansa.
Näkyvyys vaunussa leikkipaikalle on kehno, jos ei ole ihan niitä leikkipaikan reunassa olevia paikkoja (harvoin saatavilla, koska myydään yleensä ensimmäisinä). Niinpä sitä joutuu tyytymään kuulohavaintoihin, ellei sitten halua seistä käytävällä muiden ihmisten tiellä (mitä kävisi, jos kaikki vanhemmat tekisivät niin?).
Taaperoiden vanhempien on varmasti parasta vahtia vierestä pienen leikkejä (tein itsekin niin, kun lapseni oli taapero).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tartte edes mennä leikkipaikkaan toteamaan vanhempien kyvyttömyyttä kieltää lapsiaan.
Tänään itiksen prismassa kaksi poikaa juoksee niissä liukuportaissa "väärään suuntaan". Tai suunta oli oikea, alaspäin, mutta liukuportaat jossa juoksivat suuntasivat ylös.
Pojilla oli hauskaa, ja söpöjä poikia ne oli. Mutta äiti ei kieltänyt niitä ollenkaan, ihan ok sille että pojat leikki niissä portaissa.
Ei nyt mikään maailman kamalin juttu, mutta en mä olis omieni antanut juosta siellä.
Ja sitten kun Vili-Kuuttia ja Nicopetteriä sattuu leukaan, Prisma pitää saada vastuuseen vaarallisista liukuportaista
Itiksen prismassa tapahtunut. Voin melkeen luvata, ettei kyseessä ollut vili-kuutti ja nicopetteri.
Vierailija kirjoitti:
Tervetuloa oikeaan maailmaan, jossa joutuu tekemisiin kaikenlaisten ihmisten kanssa. Välillä ärsytän teitä yliherkkiä ihmisisä olemalla tahallaan välinpitämätön, koska teidän kontrollointi halunne on niin ärsyttävää.
Kontrollifriikit vilijonkkavanhemmat voisivat kulkea matkansa turvallisesti omalla autolla, jossa ei tarvitse pelätä, että lapsi joutuu tulemaan toimeen erilaisten ihmisten kanssa. Voitte pitää kiinni lapsen kädestä koko matkan ettei teidän kultamussukalle vaan tule pahamieli mistään.
Näitten ylivarovasiten ja kontrolloivien vanhempien lapsista kasvaa stressinsietokyvyttömiä vätyksiä, jotka luovuttavat heti jos elämässä sattuu pienikin vastoinkäyminen. Nämä lapset on kasvatettu ja opetettu siihen, että äiskä tai iskä on aina vartioimassa ja pitämässä mussukan puolia etteivät ilkeät ja huonosti kasvatetut riiviölapset vaan pääse häntä kiusaamaan.
Sairasta miten jotkut ovat niin pumpulissa kasvaneita, että julkiset leikkipaikatkin tuntuvat pahan tyyssijoilta.
Niin, onhan se toki oikein, että iso poika yrittää riistää pieneltä tämän oman lelunsa, konnari haetaan paikalle ja "keskustellaan" kelle se lelu kuuluu? :D Jos lelua ei jostain syystä saa, ja ikuinen trauma alkaa nostaa päätään lapsosessa, voikin sitten jo mennä liukumäkeen tönimään vaappuvilla jaloillaan hoippuvia vauveleita. Tämä se on kunnon kasvatusta! Oppiipahan jokainen pitämään puolensa, varsinkin jos ne vauvat tajuavat edes, mistä on kyse? Koskaan kuullut vuoroista? Sun vuoro mennä, ja nyt toisen vuoro mennä jne...esim. liukumäessä. Ja jos joku jo leikkii jollain, voi se narsistinalku ottaa jonkun toisen lelun, eikö?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuka muistaa vanhat hyvän ajan sinisten junien leikkivaunut? Nehän oli oikeasti melkein koko vaunut kokoiset. :D
Minua ihmetyttävät ne 11-12-vuotiaat isot koululaiset, joita on välillä kolme neljäkin laskemassa mäkeä ja meuhkaamassa pienille lapsille tarkoitetussa leikkipaikassa. Tai itse ainakin ajattelen, että joku 10 vuotta oli sopiva "ikäraja" pieneen leikkipaikkaan. Sitä isommat lapset jaksavat matkustaa esim. kirjan tai padin voimalla. Jos liukumäen yläpäässä istuessa jalat yltävät sinne alapäähän, niinpn liian iso leikkipaikkaan...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onhan ne leikkivaunut villejä paikkoja, mutten ole koskaan nähnyt yhdenkään lapsen niissä satuttavan itseään pahasti. Ja ihan turha kuvitella, että muut lapset jaksaisivat tuntitolkulla laskea mäkeä jonkun aran taaperon tahtiin. Se on ihan utopistinen ajatus, olivatpa lapset miten hyvin kasvatettuja tahansa.
Näkyvyys vaunussa leikkipaikalle on kehno, jos ei ole ihan niitä leikkipaikan reunassa olevia paikkoja (harvoin saatavilla, koska myydään yleensä ensimmäisinä). Niinpä sitä joutuu tyytymään kuulohavaintoihin, ellei sitten halua seistä käytävällä muiden ihmisten tiellä (mitä kävisi, jos kaikki vanhemmat tekisivät niin?).
Taaperoiden vanhempien on varmasti parasta vahtia vierestä pienen leikkejä (tein itsekin niin, kun lapseni oli taapero).
Siinä liukumäessä saavat kaikki laskea. Isompien pitää sietää sitä hitaampaa taaperoa eikä töniä ketään. Pienempi voi toki väistää portaissa, mutta hänkin saa laskea siitä. Kyllä isompien lasten täytyy osata ottaa huomioon myös 2-vuotias. Oma lapsi on 4-vuotias ja kyllä hävettäisi, jos hän tönisi jotain itseään pienempää eikä malttaisi odottaa, että pienempi saa laskea rauhassa. Saisi kyllä pyytää anteeksi ja pitää pienen tauon liukumäestä.
Suoraan tähän aloitukseen http://www.vauva.fi/keskustelu/2890542/miten-ihmisista-tullut-niin-aari…
Tosin tuossa pari vanhempaa väittää, että lapsettomat ei kestä heidä hyvinkasvatettuja Niko-Pettereitään ja Milla-Elisabethejä.