Oletko koskaan matkustanut etelänlomalle yksin?

Usein. Saa olla juuri niin sosiaalinen / epäsosiaalinen, kun itsestä tuntuu. Hyvä hotelli on viihtyvyyden edellytys, ainakin itselleni. Suosittelen! Rentouttavaa lomaa parhaassa seurassa 😉

Kyllä. Olin viikon Italiassa.....nam.

Mallorcalla kävin ja olihan siellä espanjaa puhuvia miehiä..

Minulle yksin matkustaminen ei sopinut. Haluan jakaa kokemukseni jonkun tärkeän ihmisen kanssa, ihastella yhdessä, istua pitkään ja rauhassa nauttimassa vaikkapa ravintolan tai kahvilan tunnelmasta jutustellen toisen kanssa. En ole niin rohkea, että uskaltaisin matkalla tutustua ventovieraisiin, pelkäisin tungettelevani.

Toki matkoilla tykkään sitten pienen hetken ottaa myös ihan omaa aikaa.

Suosittelen. On ihana tutustua uusiin ihmisiin ja yksin sitä tulee tehtyä aktiivisemmin.

Olen, mutta otin äkkilähdön jossa määrittelemätön majoitus. Oli tiedossa että huoneen voi joutua jakamaan jonkun toisen pohjoismaalaisen kanssa.

Ajattelin että ok, ei haittaa, parhaassa tapauksessa voi saada uuden kivan tuttavuuden. Olikin 5-kymppinen absolutisti hihhuli. Ei tullu mieleen että sellaset uskaltaa ottaa riskin jakaa huoneen toisen tuntemattoman kanssa. Olin itse vähän päälle parikymppinen ja koko viikon sain kuunnella moittimista mm. alkoholinkäytöstäni ja jotain jeesussaarnaa. Sitähän odotin koko vuoden töitä tehden. Ei enää ikinä epämääräistä majoitusta!

Olen usein mm. Italia, Ranska, Kreikka Espanja. Aina hyvä hotelli, yhden hengen huone. Seuraa on aina löytynyt. Sekä miehiä, että naisia

Mä matkustan kaikki matkani yksin. Hyvin harvoin lähden kaverin kanssa, ja silloinkin pitää olla omat huoneet. Yksin on kaikkein ihaninta matkustaa. En tosin koskaan käy "etelänlomilla".

Olen ollut paljonkin mm Israelissa, Sisiliassa, Roomassa, Kanarialla, Teneriffalla, Prahassa, en tarvi matka seuraa, osa nk äkkilähtöjä, menopaluulento paras ja itse hotelli varata jo Suomesta. 

Olin kerran viikon yksin manner-Kreikassa. Ei ollut hyvä ratkaisu. Kaipaan myös seuraa, jonka kanssa kokemuksia jakaa. Muut hotellin asukkaat olivat pariskuntia ja perheitä. Päivät menivät hyvin altaalla kirja seurana, mutta illan pimetessä kun muut lähtivät illastamaan, oli aika ankeaa syödä huoneessa yksin. En halunnut liikkua pimeällä.

Heti kun täytin 18 lähdin Turkkiin yksin. Olen jo lapsesta saakka tuntenut kaukokaipuuta ja onneksi vanhempi sisko reissasi kanssani kun olin alaikäinen.

Turkki valikoitui hinnan perusteella. Kiva matka oli ja voin sanoa että silloin 20 vuotta sitten sai ainakin olla ihan rauhassa kunhan pukeutui ja käyttäytyi säädyllisesti. Tutustuin hotellin respatyttöön ja sitä kautta hänen perheeseensä. Sain käyttööni "vartijan " eli jonkun veljistä, jos halusin nähdä iltaelämää. Kukaan ei ahdistellut. Hieman arka olin vielä tuolla matkalla. Pysyin visusti Alanyassa enkä käynyt ulkona yksin syömässä. Rannallakaan en viihtynyt kun tuntui vaikealta jättää tavaroita uimaan mennessä.

Espanjassa olen ollut useasti yksin. Osaan kieltä ja vaikka olen vaalea, sopeudun sinne aina hyvin. Ehkä juuri kielitaidon tuoman edun vuoksi olen Espanjassa ollut rohkea liikkumaan ja tekemään kaikkea. Siellä on rantaelämäkin sujunut kun olen uskaltanut mennä juttelemaan. Syöminen on myös helppoa siellä. Kelloa katsomalla tietää mitä ruokaa milloinkin pitäisi syödä ja kun pääruoka painottuu iltaan, ehtii hyvin sopia itselleen ruokatreffit jos vaikka kenen kanssa. Yksinkin olen siellä käynyt syömässä ja ihan rentoa on ollut. Voi voi kun tuli ikävä Espanjaan..

Englannissa kävin extempore yksin. Mutta sehän ei ole etelää.