Ärsyttää kyläpaikat, joissa pitää olla nälässä

Kun meillä on mökillä vieraita (tuovat tuliaisinakin jotain syömistä), niin sanonaina, että en tuputua ja kysy koko ajan onko kenellä nälkä vaan ruokaa löytyy kun sanoo. Viimeksikin nuorelle miehelle tuli nälkä vaikka oltiin jo grillausta aloittamassa, niin hän otti sitten piirakoita ja leikkelettä jääkaapista. Tiedän itse syöväni aika vähän ja harvoin, mutta en oleta että isokokoiset miehet ja nuoret tekisivät samoin.

Kaikki eivät vain syö niin paljon kuin keskiverto suomipullukka. Talossa talon tavalla.

Viime yönä uneksin ensin buffetpöydästä ja seuraavaksi maailman suurimmasta jäätelöstä. Mitähän ensi yö tuo tullessaan? Kohta unten maille syömään. Sielläkin saa ruokaa enemmän kuin täällä. Emme tarvitse mieheni kanssa edes seksiä, kun hekumoimme täällä sillä, mitä kaikkea haemme samantien syötäväksi kotiin mennessämme. Ei sillä, että nyt kyläpaikassa mitään harrastettaisiinkaan. Näin nälkäisenä ei tosin jaksettaisi mitään tehdäkään.

Huomisaamuksi emäntä sentään lupasi tehdä smoothieta tuomastamme isosta rahkasta koko porukalle. Sitä odotellessa.

ap

Vierailija kirjoitti:

Viime yönä uneksin ensin buffetpöydästä ja seuraavaksi maailman suurimmasta jäätelöstä. Mitähän ensi yö tuo tullessaan? Kohta unten maille syömään. Sielläkin saa ruokaa enemmän kuin täällä. Emme tarvitse mieheni kanssa edes seksiä, kun hekumoimme täällä sillä, mitä kaikkea haemme samantien syötäväksi kotiin mennessämme. Ei sillä, että nyt kyläpaikassa mitään harrastettaisiinkaan. Näin nälkäisenä ei tosin jaksettaisi mitään tehdäkään.

Huomisaamuksi emäntä sentään lupasi tehdä smoothieta tuomastamme isosta rahkasta koko porukalle. Sitä odotellessa.

ap

 Jaksaa jaksaa ja tsemppiä. T: Ahvenanmaan nälkäleirin suorittanut.

Miten te pärjäätte töissä, eihän sielläkään voi kokoajan syödä.

Miehen vanhemmat kutsuvat toisinaan syömään tai mökille muutamaksi päiväksi ja aina saa nälässä olla. Mökille pitää viedä omat ruoat mukaan, koska anoppi tarjoaa lähinnä täytettyjä ruissipsejä tms naposteltavaa. Pääruoka on yleensä pari lohkopotun palaa ja hieman lohta.

Joidenkin luona saa tosiaan nälässä kärsiä.

Lapsena oli ikävää olla tällaisessa paikassa esim. viikko-kaksi. Ruoasta tuli tosiaan unta nähtyä joka yö. Aamu-/iltapalaa ei välttämättä muistanut tarjota, mutta yömyöhällä oli kiva kuunnella kun talonväki ramppaa jääkaapilla. Siinä siis selitys siihen, että miten voi syödä niin vähän ja olla silti ylipainoinen.

Kohta pääsette kotiin ja ensimmäinen pysähdyspaikka ravintola!

Eikö teillä nyt mitään muuta ole mielessä kun ruoka.

Ärsyttää ihmiset joiden koko ajan pitää olla mussuttamassa jotakin.

Ihminen pärjää mainiosti pari päivää täysin ilman ruokaa kunhan jotain juo.

Entinen anoppi laski ruoan todella tarkasti. Eli tyyliin yksi peruna ja yksi kauhallinen kastiketta per naama. Siinä kun kaksi isoa miestä otti ensin ruokaa, niin sai kaivella sipruja kattiloiden pohjalta.

Lisukkeena mikrossa sulatettuja pakastekasviksia, joihin monesti sotkettu jotain inhottavaa, kuten aurajuustoa. Siis inhottavaa lähinnä outojen makuyhdistelmien vuoksi. Tätäkin säännöstellysti tarjottuna.

Kahvipöytään sulatettuna jokaiselle yksi pienen pieni pulla. Kahvia ei riittänyt santsiin.

Ja tämäkin henkilö oli ylipainoinen. Lapsi paljasti että karkkipussit aukeaa heti kun vieraat lähtee.

Omat tarjoilut koetan tehdä ennemmin runsaampina. Ei sitä ruokaa roskiin tarvitse heittää, vaikka yli jäisikin. Vieraille tarjotaan normiateriat, vaikka itse pärjäisikin aamun kahvilla.

Pelkkä kahvilla käyminen on asia erikseen, mutta jos vieraat ovat pidemmän aikaa toisten tarjoilujen varassa, niin kannattaa heidät ottaa huomioon.

Kahdestaan vaan kävelylle tai ajelulle ja samalla piipahdus pitseriaan. En yökyläile käytännössä koskaan kun tykkään olla omissa oloissani.

En ymmärrä en todellakaan viitsisi jäädä toisten koteihin majoittumaan.

Jos kyläpaikka on niin pitkällä että sieltä ei voi samana päivänä tulla omaan kotiinsa niin majatalot/motellit ja hotellit on keksitty. Majoittuisin tällaiseen ja mikäli nämä tollot rupeaisivat saivartelemaan että "kyllähän te meillä voitte yöpyä" niin sanoisin vain kohteliaasti että kiitos mutta emme halua olla vaivaksi. Mökeillä taas on hieman erillaiset säännöt mielestäni. Yleensä mökille jokainen vie kassikaupalla ruokaa ja juomaa ja mielestäni näitä tuomisiaan saa ottaa silloin kun nälättää. Ja mökillä voi aina krillata makkaran jos oikeen hiukoo ennen päivällistä tai saunamakkaran illalla yms.

Tuliko ap maha täyteen tämän aamun smoothiesta? :D

Hyvänen aika otatte omat eväät mukaan !

Toisinkin päin voi olla. Aikoinaan ku appivanhemmat eli ja piti käydä yökylissä, niin huh heijaa sitä syömistä. Ja syömättä ei saanut olla. Koko ajan tuputettiin jotain. Syötiin aamusta unille menoon asti. Ja mikä pahinta, mulla ei ikinä maha toiminu noilla reissuilla. Olo oli kertakaikkisen kamala.

Ruoka oli kyllä hyvää, mutta ei sitä enempäänsä.

Vierailija kirjoitti:

Nämä, joilla ei iltapalaa syödä ollenkaan ja aamupalaksikin riittää joko pelkkä lautasellinen puuroa tai pikkuinen sokerijugurtti. Ja joo, vietiin ruokaa mennessämme, mutta emme sentään kehtaa itse mennä komuamaan niitä toisten kaapeilta.

Yhtä näläntäyteisiä vierailuja muillakin? Kotona syödäänkin sitten kolme päivää överiähkyt kun ei viimepäivinä paljoa ole ruokaa nähty.

On. Ota laukkuun evästä, jota voi säilyttää (näkkileipä, kuivatut hedelmät, hedelmät ym.). Käly ei siedä, että teen keittiössä mitään tai sekaan kaappeja, mutta ruokaakaan ei saa. Tyhmä tietysti olen minä, kun käyn - mutta kun ei ole sitä autoa, niin pitää olla yökylässä. Tuo näännytys on tietysti  viestisä, että ei tarttisi tulla. En saa siis ikinä lämmintä ruokaa edes - aamukahvit ja päiväkahvit kyllä; käyn syömässä muualla tai omia eväitä laukusta. Typerä olen kuin siedän. Näinhän se on. Mutta miten tuosta voi sanoakaan? Menee viimeisetkin välit. Veli on kiva ja sen lapsista tykkään.

Veljeä ja sen lapsia haluaisin silti käydä moikkaamassa. Eivät käy minulla kylässä. En kyllä käy kuin kerran vuodessa enää, kun äiti eli ko. paikkakunalla, kävin useammin.

Vien ruokani mennessäni.

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä en todellakaan viitsisi jäädä toisten koteihin majoittumaan.

Jos kyläpaikka on niin pitkällä että sieltä ei voi samana päivänä tulla omaan kotiinsa niin majatalot/motellit ja hotellit on keksitty. Majoittuisin tällaiseen ja mikäli nämä tollot rupeaisivat saivartelemaan että "kyllähän te meillä voitte yöpyä" niin sanoisin vain kohteliaasti että kiitos mutta emme halua olla vaivaksi. Mökeillä taas on hieman erillaiset säännöt mielestäni. Yleensä mökille jokainen vie kassikaupalla ruokaa ja juomaa ja mielestäni näitä tuomisiaan saa ottaa silloin kun nälättää. Ja mökillä voi aina krillata makkaran jos oikeen hiukoo ennen päivällistä tai saunamakkaran illalla yms.

Autottomalle hankalaa. Esimerkiksi Jurvassa ei ole hotellia eikä retkeilymajaa eikä mitään. Kurikkaan on 30 km. Teltan kanssa sama ruokaongelma.

Jep: ei ole pakko käydä kylässä. Totta.

Vierailija kirjoitti:

Eikö teillä nyt mitään muuta ole mielessä kun ruoka.

Ärsyttää ihmiset joiden koko ajan pitää olla mussuttamassa jotakin.

Ihminen pärjää mainiosti pari päivää täysin ilman ruokaa kunhan jotain juo.

Kannattaisikohan noin hyvin itsensä hallitsevan ihmisen jättää se juominenkin pois. Ei voi olla tarpeen joka päivä juoda. Voi olla että sillä tuo ärsytyskin lakkaa. 

Miehen isovanhemmilla jää aina nälkäiseksi, viimeksi menin keskenpäivää autolle syömään autoon jäänyttä karkkipussin loppua nälkääni. :P 

Nyt en suostu enää menemään pidemmäksi aikaa kun päiväksi vierailulle.

Mä ymmärrän, että kavereiden kotona ei ole täyshoitoa, mutta lapsuuden kodissa kyllä pitäisi olla tarjolla muutakin kuin korppua. Meillä on tarjottu aina vieraille kaikkea ja huomioitu laktoosittomat ja gluteenittomat, koska itsekin käytän niitä tuotteita. Mutta vieraita varten on aina pakkasessa normaalia ruisleipää ja jotain makeaa, kaapissa keksejä. Vieraskoreus on tullut ihan meidän suvusta, mutta miehen perheellä on tosi askeettinen tapa kestitä vieraitaan.

Koskaan siellä ei ole tarjottu ruokaa, grillimakkaralla ja oluella pitäisi elää mökillä kaikkien, tosin niistäkin tarjotaan vain jälkimmäistä. Aina on omat eväät jos ollaan yön yli niiden kesämökillä ja illanvietto katkeaa siihen, kun kerron meneväni laittamaan itselleni iltapalaa, kun joka ilta ei viitsi grillimakkaraa syödä.

Anoppi kyllä kokkaa koko ajan ja tekee jotain, mutta ei IKINÄ tarjoa mitään meille. Kahvin kanssa on karmeita sokerikorppuja ja nekin heitetään siihen pöydälle joka kerta samassa astiassa (eli ne samat korput on tarjolla aina, kun kukaan ei syö). Kun käyvät kalalla niin meille tarjotaan ruotoista haukea, itse syövät parhaat.

Olen ollut gluteeniton 9 vuotta, eli koko yhdessä olomme ajan mieheni kanssa, mutta anoppi ei ole koskaan huomioinut tätä mitenkään.

Minä taas käyn aina hylamaidon heitä varten kun tulevat ja ostan pullapitkon, vaikka en itse syö. Mulle vieraskoreus on huomioimista ja ystävällisyyttä, mutta olisi kiva jos olisi vastavuoroista..

Harmittaa, kun itse huomioi muut ja appivanhempia ei kiinnosta yhtään. Mies on omaksunut tämän lapsuudenkotinsa tavan, ja piti mm.talkooväeksi rekryämiään kavereitaan nälässä viisi tuntia, saivat ruokaa vasta kun yksi meinasi pyörtyä. Minä vein pitsaa niille, kun miehelle ei ollut tullut mieleen tarjota..Lapset taas kupsahtaisivat nälkään kun miehelle ei tule iltapäivälläkään mieleen laittaa niille ruokaa..

Kävin siskon pojan luona. Oli ihan sovittu juttu ja pyydetty kylään. Avovaimo makas työttömänä päivät kotona. Menin heille. Vaimoke ei tarjonnu mitään. Keitti kahvia ja itse ryysti, muttei edes kysyny tai sanonu, et otapa sinäkin. Ruokaa ei laittanut vaan löhösi sohvalla läppäri sylissä koko päivän. Tupakalla istui toisen puolen ajasta partsilla ja läärys puhelimeen.

Kun siskonpoika tuli töistä, niin alkoi meille ruokaa väsäämään. Minä olin siihen mennessä siivonnut keittiön ja pessyt viikon tiskit. Aivan kamala siivo oli.

Sellasta elämää.... Mut kyllä minä aikuinen ihminen selviän ilman tarjoilujakin. Löydän tarvittaessa lähimmän ravintolan :)