Tyly ihminen ihmettelee miksi hänellä ei ole ystäviä.

Tunnen myös tuollaisen ihmisen.

Ihmettelee miksi ystävät eivät ole pysyneet ja on yksinäinen, vaikka itse on todella sisällötön, tylsä ja ilkeä ihminen.

Silti jaksaa uskoa olevansa empaattinen, hauska ja sosiaalisesti taitava.

Joo. Onko vielä niin,että hän ei kunnioita toisen rajoja. Vaan hänen kanssa on pakko olla tekemisissä. Ja tehdä niinkuin hän sanoo ja toivoo. On röyhkeä ja erittäin omapäinen. Muissa ihmisissä on aina vika. Ei koskaan hänessä.

Empatiakyky puuttuu täysin.

Osaa kyllä tarvittaessa esittää empaattista jos hänelle on siitä jotain hyötyä. Syö toisen energiavarastot täysin.

Tuo voi olla totta, että on epärealistinen käsitys omista sosiaalisista taidoistaan. Olen miettinyt, että ilmeisesti lapsuudenperheessä tuo tyly käytös on ollut hyväksyttyä. Ja nyt on hukassa, kun muut eivät sitä sulata. Mitenkäs tuon kuplan sitten rikkoisin olematta itse tyly?

Heräsin tähän asiaan tänään, kun mun tosi hyvähermoinen mieheni kiivastui, kun sai siitä tylyydestä tarpeekseen. Sain vähän rauhoitella miestäni, että sain hänet käyttäytymään taas ystävällisesti tuota ihmistä kohtaan.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Joo. Onko vielä niin,että hän ei kunnioita toisen rajoja. Vaan hänen kanssa on pakko olla tekemisissä. Ja tehdä niinkuin hän sanoo ja toivoo. On röyhkeä ja erittäin omapäinen. Muissa ihmisissä on aina vika. Ei koskaan hänessä.

Empatiakyky puuttuu täysin.

Osaa kyllä tarvittaessa esittää empaattista jos hänelle on siitä jotain hyötyä. Syö toisen energiavarastot täysin.

Ap:n tuttu ei ole kyllä yhtään tuollainen. Ei koskaan syyttele muita eikä esitä mitään. On vain karulla tavalla tyly. Jos kysyn, että tuletko ensi viikolla joku ilta käymään, niin voi vastata: "En halua." Sillain asperger-tyylisesti. Mutta ei ole muita asperger-oireita kuin tuo tylyys.

Ap

Annapa esimerkkejä

Mulla ei ole juurikaan ystäviä enää. Johtuu tosin siitä etten ole pitänyt ystäviini yhteyttä tarpeekis ja he ovat siitä närkästyneet. Uskon kuitenkin hartaasti siihen, että tosiystävyys kestää hiljaisetkin ajat. Olen kuitenkin aina saatavilla puhelinsoiton päässä.

Minä en ihmettele miksi minulla ei ole ystäviä koska minä en niitä tahdo, kiitti vaan ei kiitti.

salaa sairastunut kirjoitti:

Mulla ei ole juurikaan ystäviä enää. Johtuu tosin siitä etten ole pitänyt ystäviini yhteyttä tarpeekis ja he ovat siitä närkästyneet. Uskon kuitenkin hartaasti siihen, että tosiystävyys kestää hiljaisetkin ajat. Olen kuitenkin aina saatavilla puhelinsoiton päässä.

Niin jonkun toisen pitäisi siis soittaa se puhelu?

Tunnen yhden hyvin tylyn ihmisen, noin 50 vuotiaan korkeasti koulutetun ja naimattoman naisen. Hänelläkin on onneksi hyvät hetkensä jolloin hän pystyy olemaan ihan kohtalaisen mukavakin, mutta pääosin hän on kova kuin kivi. Ja annas olla jos joku hänen hampaisiinsa joutuu... Silloin hän omien sanojensa mukaan yrittää auttaa tätä löytämään vahvuutensa nälvimällä ja osoittamalla tälle sopiva maanrako, mihin mennä. Hän ei myöskään jätä vanhoja asioita rauhaan, vaan muistuttaa niistä kerta toisensa jälkeen yrittäen saada myös muut taakseen näennäisen rennolla ja huumorintajuisella tavallaan.

Hänen kanssaan pärjää jos itseluottamusta löytyy tarpeeksi, ehkä hieman kettumaisuuttakin ja on hyvä suustaan. Hänen kanssaan ei pärjää jos on epävarma, pelkää virheitä ja ei osaa asettua henkisesti tyypin yläpuolelle. Joka tapauksessa tämä nainen on aika kauhistus monelle, myös miehille. Nainen on aikamoinen käärme, jota ei kannata päästää silmistään.

Vierailija kirjoitti:

salaa sairastunut kirjoitti:

Mulla ei ole juurikaan ystäviä enää. Johtuu tosin siitä etten ole pitänyt ystäviini yhteyttä tarpeekis ja he ovat siitä närkästyneet. Uskon kuitenkin hartaasti siihen, että tosiystävyys kestää hiljaisetkin ajat. Olen kuitenkin aina saatavilla puhelinsoiton päässä.

 

Niin jonkun toisen pitäisi siis soittaa se puhelu?

Tällainen äärimmäinen passiivisuus on myös tuon tuttavani ominaisuus. On sekin toki rasittavaa, kun minkäänlaista hippusenkaan kokoista aloitetta ei tule. Jos on vaikka sovittu jokin työ, että tekee sen, kun muilta töiltä on aikaa, niin ei ikinä ilmoita, että tänään ei ole muita töitä, voisin nyt tehdä. Vaan muiden pitää vähän joka päivä kysellä, että oisko tänään, entäs tänään...

Sitä tylyyttä on taas tuo jo mainittu "En halua" -kommentti ilman perusteluja, kun ei halua tulla, tehdä, jutella, tai mitä lie. Ei tarvitse haluta, mutta se tyyli sanoa asia kahdella sanalla mitenkään pehmentämättä on tyly. Ei myöskään tervehdi tai hyvästele. Häipyy vain, ja se tuntuu tylyltä, ja aiheuttaa usein seurueessa ihmetteleviä kommentteja.

Ap

Mistä miehesi hänelle sitten raivostui?

Kun hän ihmettelee asiaa, niin eikö siinä kohtaa ole oiva tilaisuus kertoa ystävyystaidoista ja -teoista eli millaisia ystävyyssuhteet yleensä ovat ja miten ystäviä kohdellaan.

Vierailija kirjoitti:

Mistä miehesi hänelle sitten raivostui?

Tuosta työjutun aloitteellisuuden täydellisestä puutteesta. Kun se on jatkuvaa. Ei oikei saa selvää, että onko se aloitteen puutetta, työhaluttomuutta vai mitä. Mies sitten kuitenkin suostui taas kerran soittamaan hänelle.

Meitä on vaan erilaisia, ei kaikkia voi muuttaa mieleisekseen, näin se vain on. Jos se on sun ystävä, niin hän on. Kaikki ei vaan ole samanlaisia. Jos ihmiset ei kestä hänen erilaisuuttaan ja ainutlaatuisuuttaan niin voi. Voi sanoa hänellekin että muut ihmiset on vaan erilaisia kuin hän, kun asiaa ihmettelee.

Kyllä hänellekin ystäviä löytyy, ilman että hänen täytyy muuttua..

Vierailija kirjoitti:

Meitä on vaan erilaisia, ei kaikkia voi muuttaa mieleisekseen, näin se vain on. Jos se on sun ystävä, niin hän on. Kaikki ei vaan ole samanlaisia. Jos ihmiset ei kestä hänen erilaisuuttaan ja ainutlaatuisuuttaan niin voi. Voi sanoa hänellekin että muut ihmiset on vaan erilaisia kuin hän, kun asiaa ihmettelee.

Kyllä hänellekin ystäviä löytyy, ilman että hänen täytyy muuttua..

Totta kai haavemaailmassa hänelle löytyy ystäviä. Meidän vaan kun on elettävä täällä reaalimaailmassa, niin täällä ei löydy.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Kun hän ihmettelee asiaa, niin eikö siinä kohtaa ole oiva tilaisuus kertoa ystävyystaidoista ja -teoista eli millaisia ystävyyssuhteet yleensä ovat ja miten ystäviä kohdellaan.

Olet oikeassa. Mutta hän kyllä menee siitä keskustelusta aivan murusiksi, vaikka asettelisin sanani miten taiten.

Ap

Jos mulla on joku tuttu jolla tiedän olevan tapa töksäytellä asioita, ilman että hän sillä pahaa tarkoittaa, niin ihan ok. Jos tiedän siis ettei oikeasti pahalla tarkoita, niin miksi jaksaisin loukkaanua?

Miksei sitten halua tulla vaikka käymään, jos kerran valittelee, ettei ole ystäviä? Millaisia ystäviä pitäisi sitten olla ja mitä niitten kanssa tekisi, jos ei halua käydä eikä ilmeisesti ehdota muutakaan? Vai olisivatko ne ystävät muita kuin ap, miksei häntä lasketa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meitä on vaan erilaisia, ei kaikkia voi muuttaa mieleisekseen, näin se vain on. Jos se on sun ystävä, niin hän on. Kaikki ei vaan ole samanlaisia. Jos ihmiset ei kestä hänen erilaisuuttaan ja ainutlaatuisuuttaan niin voi. Voi sanoa hänellekin että muut ihmiset on vaan erilaisia kuin hän, kun asiaa ihmettelee.

Kyllä hänellekin ystäviä löytyy, ilman että hänen täytyy muuttua..

Totta kai haavemaailmassa hänelle löytyy ystäviä. Meidän vaan kun on elettävä täällä reaalimaailmassa, niin täällä ei löydy.

Ap

Ei kenenkään tarvi muuttua muiden mukaan. Hän on hän. Kyllä hän itselleen ihmisiä löytää.. Sellaisia jotka eivät vaadi häntä olemaan minkään muun laisia, kuin hän on.

Onko se jotain ystävyyttä että hän joutuu esittämään olevansa joku muu kuin on? Ei se niin mene.

Vierailija kirjoitti:

Jos mulla on joku tuttu jolla tiedän olevan tapa töksäytellä asioita, ilman että hän sillä pahaa tarkoittaa, niin ihan ok. Jos tiedän siis ettei oikeasti pahalla tarkoita, niin miksi jaksaisin loukkaanua?

Juuri näin! Olet hyväksynyt hänet omana itsenään, etkä vaadi häntä olemaan joku muu. Se on ystävyyttä! Olet hieno ihminen!