Minua karmii kun kuulen vieläkin öisin tassujen rapinaa ja tuhinaa vaikka koirani kuoli kuukausi sitten

Ota uusi koira <3

Vierailija kirjoitti:

Koirani oli minulle maailman rakkain, jouduttiin lopettamaan luusyövän aiheuttaneen takapään/lonkan rappeuman takia 16-vuotiaana.

Mitä olen lukenut niin muut kokevat lohdullisena tuon kynsien rapinan ja muut kuvitellut äännähdykset. Itse en usko mihinkään yliluonnolliseen. Niin ihana ajatus kuin se olisikin, että koira on jossain taivaassa ja sielu täällä lohduttamassa mutta en usko tuollaiseen.

Minua karmii nuo äänet, mitä voin tehdä? Uniin rakas koira tulee vielä moikkaamaan ja se on ihanaa, mutta hereillä minua pelottaa.

Mitä varsinaisesti pelkäät?

Laita mielikuvituksen piikkiin. Multa kuoli kissa pari viikkoa sitten ja luulen koko ajan näkeväni sen nukkumapaikoillaan. Samoin tuntuu kuin joku hyppäisi yöllä kerälle jalkojen viereen. On vaan niin outoa ja surullista, että niin olennainen asia kodissa on poissa, siitä nuo tuntemuksetkin.

Särkeehän amputoitua jalkaakin.

Ei se koira kummittele, vaan oma aivo. Minullekin kävi niin, kuulin askelten äänen eli sen kynsien rapinan muovimatolla. Aistiharha. Ei vaarallinen, meni ohi aikanaan. En kiinnitänyt asiaan paljoa huomiota. Aivot vaan olivat tottuneet siihen, että aina rapisee takana, kun kuljen kotona.

Vierailija kirjoitti:

Ota uusi koira <3

Uusi tulee kyllä kunhan aikaa kuluu sopivasti ja löydän sopivan uutta kotia etsivän. Edellinen oli rescue-koira enkä olisi voinut parempaa tai rakkaampaa saada vaikka kuinka varoiteltiin.

Se ei kuitenkaan ole ratkaisu nyt tähän.

ap

Ihan normaalia eikä tartte pelätä!

Jospa se koiran henki ei ole vielä päässyt rajan yli, joskus voi käydä niin, jos omistaja ei osaa päästää irti. En puhu surun määrästä, se on kaikilla suuri vaan siitä, että olitte niin läheisiä, että joko sinä pidät koiraa täällä alitajuisesti etkä päästä sitä menemään. Koira voi olla haluton siirtymään kokonaan rajan taakse, jos se tuntee, ettei omistaja halua sen lähtevän. Niin ne kummituksetkin syntyvät, kun jotain on jäänyt kesken/joku tai jokin sitoo edelleen tähän maailmaan.

Vierailija kirjoitti:

Jospa se koiran henki ei ole vielä päässyt rajan yli, joskus voi käydä niin, jos omistaja ei osaa päästää irti. En puhu surun määrästä, se on kaikilla suuri vaan siitä, että olitte niin läheisiä, että joko sinä pidät koiraa täällä alitajuisesti etkä päästä sitä menemään. Koira voi olla haluton siirtymään kokonaan rajan taakse, jos se tuntee, ettei omistaja halua sen lähtevän. Niin ne kummituksetkin syntyvät, kun jotain on jäänyt kesken/joku tai jokin sitoo edelleen tähän maailmaan.

No nyt ahdisti vaan enemmän. Näin jopa unen jossa päästin hänet menemään.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Ei se koira kummittele, vaan oma aivo. Minullekin kävi niin, kuulin askelten äänen eli sen kynsien rapinan muovimatolla. Aistiharha. Ei vaarallinen, meni ohi aikanaan. En kiinnitänyt asiaan paljoa huomiota. Aivot vaan olivat tottuneet siihen, että aina rapisee takana, kun kuljen kotona.

Näinpä juuri. Oma esikoiseni oli koliikkivauva. Kuulin sen huudon korvissani silloinkin, vaikka olisin ollut kauppareissulla ja vauva kotona.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei se koira kummittele, vaan oma aivo. Minullekin kävi niin, kuulin askelten äänen eli sen kynsien rapinan muovimatolla. Aistiharha. Ei vaarallinen, meni ohi aikanaan. En kiinnitänyt asiaan paljoa huomiota. Aivot vaan olivat tottuneet siihen, että aina rapisee takana, kun kuljen kotona.

Näinpä juuri. Oma esikoiseni oli koliikkivauva. Kuulin sen huudon korvissani silloinkin, vaikka olisin ollut kauppareissulla ja vauva kotona.

Anteeksi, en tarkoittanut ollenkaan verrata kenenkään suruja.

Ap