Tuttavan lapsi kuoli kai?

Noilla 3 muuta lasta, jotka pyorivät samoissa piireissä lasteni kanssa. Jos tuo karsea huhu pitää paikkaansa en mitenkään haluasi ajaa tilanteeseen jossa vanhemmat romahtavat huomioimatton kommentin takia.

Jos huhu taas on totta niin totta kai haluaisin osoittaa osaanottoni.

ap

No missä tilanteessa tapaat ne varmasti? jos niiden lapsi on kuollut, niin onko se joku niin pakollinen tilanne että niiden on pakko sinne edes tulla?

Ja kai sun lapset kavereiltaan kuulee jos niiden sisarus on kuollut?

Jos on totta niin et sä niihin törmää tällä viikolla. Eiköhän suunnitelmat heillä ole muuttuneet sen verran ettei "tuttavia" tapailla.

Jos se on joku ihan pakollinen juttu, niin eiköhän ne kerro tai niiden lapset kerro kavereilleen mitä on sattunut. Nuorten keskuudessa nää jutut on tiedossa pikemmin kuin KGB selvittää asioita. Tai jos ei oo pakollinen niin tuskin ne edes tulee.

Kun tuttavasi saapuu paikalle, kysyt normaalisti, että hei ja mitä kuuluu. Hän varmasti kertoo, jos jotain on sattunut. Jos tapahtuma on joku kissanristiäiset ja lapsensa on kuollut, niin tuskin tulee edes paikalle.

Uskoisin, että jatkavat akttivista elämää, jotta edes lapset saavat muuta ajateltavaa.

Muuten uskon, että karmea tapaturma on totta, mutta en loytänyt tilnnehuoneesta tapahtumaan viittaavaa hätäilmoitusta.

Se on antanut uskoa, että huhu on väärä. Samoin tietoni onnettomuudesta ovat sen tapaiset, että se olisi mitä todennäkoisemmin ollut iltalehdessä.

Toivonkin että teinille ei ole sattunut mitäään. Todellisuudessa kuitenkin olen melko varma, että on käynyt huonosti.

:(

Ajattele vain, että asia selviää kyllä pian ihan kaikille, eikä sinun juuri nyt tarvitse miettiä oma osuuttasi ja sanomisiasi mitenkään. Suruvalittelutkin voi hyvin lähettää myöhemminkin, ei rynnistää ensimmäisten joukossa.

Ihmeellisia alapeukutuksia.

Ikava todeta etta teini kuoli ja oli kylla uutisissakin.

Satuin kuulemaan suru-uutisen ensimmaisten joukossa ja silloin ryhmassa on hankala kayttaytya kun ei tieda voiko tietoa jakaa varsinkaan kun ei tieda onko se totta.

Toivon perheelle voimia ja vanhemille yritysta antaa toisille lapsilleen mahdolisimman surutun ja normaali arki