Lue keskustelun säännöt.
Kun eroat sisaruksistasi kuin yö ja päivä toisistaan...
31.05.2017 |
Onko muita, jotka ovat ihan erilaisia kuin sisaruksensa?
Itselläni on kaksi siskoa. Toinen käyttää päihteitä ja elää sossun rahoilla, ei ole päivääkään tehnyt töitä. Hän on myös väkivaltainen ja ainakin kaksi väkivalta tilannetta on mennyt käräjille asti. Itsekin "pelkään" tätä siskoani, sillä hän on todella arvaamaton. Peruskoulun sai juuri ja juuri suoritettua. Toisella on jatkuvia ihmissuhde ongelmia (tai empä niistä enää juuri tiedäkään), vaihtaa miehiä jatkuvasti ja päihteet myös ajoittain elämässä mukana.
Itse käyn normaalisti töissä (valmistuin AMK:sta, jonka jälkeen menin suoraan työelämään). Olen naimisissa ja itselläni on kaksi pientä lasta. Toisesta olen tällä hetkellä vielä äitiyslomalla.
En ole juurikaan tekemisissä siskojeni kanssa, sillä en jaa heidän arvomaailmaansa millään tavalla. Välillä mietin, että kuinka he edes voivat olla sisaruksiani? Kertokaa, että on muitakin, jotka eivät ole sisarustensa kanssa väleissä/tekemisissä?
Kommentit (10)
No mielipiteissä välillä eroja ja tapellaankin. Muuten aivan hurjan samanlaisia niin ulkonäöllisesti, kuin kiinnostuksen kohteilta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Me ollaan myös siskoni kanssa erilaisia. Suurelta osin johtuu siitä, että siskoni on kiusannut minua koko lapsuuteni. Olin aina se hölmö pikkusisko, joka ei osaa mitään ja on huonompi kaikessa. Olin toki 4 vuotta nuorempana huonompi useissa asioissa ja siskoni osasi ottaa siitä kaiken irti. Jännitän vieläkin niin paljon hänen seurassaan (koska saan aina kuulla olevani läski epäonnistuja, hän on kyllä minua lihavampi) että välttelen mieluummin.
Hän on lapsikeskeinen perheäiti ja minä vela. Hän on myös ns menestyjä ja minä tavis. Me vain olemme liian erilaisia ja emme luultavasti tule koskaan toimeen.
Kaikki olemme lopulta samasta muotista ja miksemme olisi. Samat vanhemmat meillä on.
Olen täysin erilainen.
Meidän isän ja äidin ei olisi koskaan pitänyt perustaa perhettä. He olivat myös täysin erilaisia ja onnettomia liitossaan niin kauan kuin minä siitä mitään muistan.
Siskoni on kuin äitini ja minä olen enemmän ja enemmän kuin isäni.
Eipä ole muuta vaihtoehtoa kuin hyväksyä tuo.
No, ainakin ensimmäiseksi kuvailtu sisko kärsii mielenterveysongelmista. Ihan mielenkiinnosta, miten teillä menee ikäjärjestys? Oletko nuorin vai vanhin? Sanoisin, että kyse on ollut vanhempienne kyvystä kasvattaa ja huoltaa teitä. Sinä olet saanut parhaimmat eväät, holtittomin siskosi huonoimmat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen täysin erilainen.
Meidän isän ja äidin ei olisi koskaan pitänyt perustaa perhettä. He olivat myös täysin erilaisia ja onnettomia liitossaan niin kauan kuin minä siitä mitään muistan.
Siskoni on kuin äitini ja minä olen enemmän ja enemmän kuin isäni.Eipä ole muuta vaihtoehtoa kuin hyväksyä tuo.
Meidän vanhemmista ei onneks kumpikaan ollut toista yhtään sen parempi, et se ja sama kumpaan kukakin on tullu ja oikeastaan me kaikki ollaan tultu ihan tasaisesti molempiin sukuihin. Ulkoisesti on enemmän eroavaisuuksia, mut vaikka esim itsellä on äitini silmät, kasvonpiirteet on luustolta isän. Sisareni puolestaan on perinyt kaikki sirot geenit.
Tunnen montakin tuttava perhettä joissa lapset ovat aivan erilaisia.... toiset luonteeltaan..toiset ulkonäöltään...
Meitä on joka junaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen siskoni kanssa täysin erilaisia, joka sitten saattaa välillä aiheuttaa kinaa meidän kesken. Itsellä on mies, olen muuttanut pois kotoa muutama vuosi sitten (olen nyt 22v), ja opiskelen AMK:ssa. Rahaa säästän jo omistusasuntoon. Olen myös siisti ihminen, ja pukeudun ns naisellisesti.
Kaksoissiskoni asuu kotona, on amiksen käynyt, ja nykyään sossupummi. Joskus pääsee työhaastatteluihin, mutta niihinkin pukeutuu miten sattuu, koska "eihän nykyaikana ulkonäköä katsota". (Siniset lyhyet hiukset, kasvo täynnä lävistyksiä, haatatteluihin se ylisuuri yksisarvishuparipäällä ja maiharit jalassa). On myös jonkin sortin hamstraaja.
Toimeen tulen hänen kanssa, mutta olemme vain niin eri maailmoista, että ristiriitaisuuksia löytyy.
Minulla on vuotta itseäni vanhemmat kaksosveljet. Ovat tosiaan kuin yö ja päivä. Toinen omaa Aspergerin syndrooman, hänellä ei ole yhtään kaveria ja haki lukemaan DI:ksi, toinen on itse sosiaalisuus, kavereita suurin piirtein koko kylä, ja jätti amiksen kesken.
Ensin mainittu oli aina lahjakas matematiikassa, jälkeen mainittu taiteissa. Hän osaa siis piirtää todella hyvin luonnostaankin, ja on siihen päälle vielä harjoitellut. Harmittaa hänen puolestaan, kun nykyään elämä koostuu lähinnä dokaamisesta, olisi hänellekin lahjoja. Keittiöpsykologin tutkinnollani arvioisin, että häntä kalvaa kateus tuota matikassa lahjakasta veljeä kohtaan, kun vanhemmat ovat aina jaksaneet korostaa, että on se meidän X nyt niin älykäs, mutta eivät ole oikein huomioineet tuota toista veljeä.
Itselläni kaksi sisarusta joiden kanssa en ole missään tekemisissä. Arvomailmamme on aivan erit ja muutenkin olemme ajautuneet patti tilanteeseen josta emme ole selvinneet.
En tiedä siskoistani mutta minä kuitenkin kaipaan heitä välillä sillä onhan meillä ollut hyvätkin hetkemme jolloin jaoimme ilot ja surut.
Monta kertaa olen ajatellut ottaa yhteyttä mutta sitten luovun ajatuksesta sillä en halua ajautua uudelleen riitaan vanhoista asioista.
Siskot ovat parhaita ja pahimpia samalla.
Voi kumpa kaikki olisi toisin ja voisimme taas keittää kahvit yhdessä ja parantaa maailmaa.
Ikää meillä +40 kaikilla jo , joten tuskin tulemme enään saman pöydän ääreen. Harmi.