Lue keskustelun säännöt.
Suomesta on tullut maa, jossa millään ei ole enää mitään väliä
29.05.2017 |
Jotkut ihmiset osoittavat vielä laimeaa kiinnostusta lapsiaan kohtaan. Ja jotkut toiset rahojaan. Mutta noin yleensä ottaen, millään ei ole enää väliä.
Miten tässä kävi näin? Ja miksi juuri me?
Kommentit (15)
Koululaitos in sössitty täysin. Aika hurjia juttuja kuulee opettajilta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oltiin luottavaisia että kaikki jatkuu niin kuin ennenkin. Ei ilmaista iloa tai surua/huolta, kun ei uskalleta.
En ihan jaa näkemystäsi, että kukaan Suomessa ei välittäisi enää yhtään mistään. Aika monetkin suunnittelevat elämäänsä, toteuttavat suunnitelmansa ja nauttivat saavutuksistaan.
Vierailija kirjoitti:
Koululaitos in sössitty täysin. Aika hurjia juttuja kuulee opettajilta.
Ja sen pitäisi olla maailman paras.
Uskallan väittää että jossain Aasian maissa on hitusen parempaa ainakin motivaatio ja käyttäytyminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se on totta, maamme on nykyään mauton, hajuton, harmaa ja masentunut.
Suomi ei enää suomalaisten maa, eikä kukaan päättäjistömme ole tästä kansasta kiinnostunut muuten kuin raastamaan meistä kaikki hyödyt irti muiden kasojen hyväksi.
Ennen maamme oli täynnä elämää ja uskoa tulevaisuuteen, nyt toivo on hiipunut johonkin - me tarvitsemme uuden hallituksen, sellaisen, joka tekee töitä suomalaisten, ei muiden kansojen hyväksi.
Vierailija kirjoitti:
Se on totta, maamme on nykyään mauton, hajuton, harmaa ja masentunut.
Suomi ei enää suomalaisten maa, eikä kukaan päättäjistömme ole tästä kansasta kiinnostunut muuten kuin raastamaan meistä kaikki hyödyt irti muiden kasojen hyväksi.
Ennen maamme oli täynnä elämää ja uskoa tulevaisuuteen, nyt toivo on hiipunut johonkin - me tarvitsemme uuden hallituksen, sellaisen, joka tekee töitä suomalaisten, ei muiden kansojen hyväksi.
Jyrki Katainen on aina sievä tiivistys tuosta mitä kuvailit
Sisältö jatkuu mainoksen alla
7/7 Liian isot verot pienyrittäjillä, ei lisää työpaikkoja?
Liian helppo elämä, laiskuus ja saamattomuus sekä tasapäistäminen. Kuvitellaan, että tekemättä mitään olisi jonkinlainen oikeus saada kaikki sama, mitä naapuri on kovalla työllään saanut. Osa ihmisistä ei vaivaudu enää millään tavalla ponnistelemaan. Yhteiskunta huolehtii, paapoo, säätelee ja rajoittaa, mikä vaikuttaa joidenkin ihmisten haluun yrittää mitään itse. Velvollisuudet ovat ikäviä ja niitä halutaan karttaa kuin ruttoa. Oikeuksista taas pidetään kynsin hampain kiinni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Liian helppo elämä, laiskuus ja saamattomuus sekä tasapäistäminen. Kuvitellaan, että tekemättä mitään olisi jonkinlainen oikeus saada kaikki sama, mitä naapuri on kovalla työllään saanut. Osa ihmisistä ei vaivaudu enää millään tavalla ponnistelemaan. Yhteiskunta huolehtii, paapoo, säätelee ja rajoittaa, mikä vaikuttaa joidenkin ihmisten haluun yrittää mitään itse. Velvollisuudet ovat ikäviä ja niitä halutaan karttaa kuin ruttoa. Oikeuksista taas pidetään kynsin hampain kiinni.
Mutta miten se kävi juuri suomalaisille?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Liian helppo elämä, laiskuus ja saamattomuus sekä tasapäistäminen. Kuvitellaan, että tekemättä mitään olisi jonkinlainen oikeus saada kaikki sama, mitä naapuri on kovalla työllään saanut. Osa ihmisistä ei vaivaudu enää millään tavalla ponnistelemaan. Yhteiskunta huolehtii, paapoo, säätelee ja rajoittaa, mikä vaikuttaa joidenkin ihmisten haluun yrittää mitään itse. Velvollisuudet ovat ikäviä ja niitä halutaan karttaa kuin ruttoa. Oikeuksista taas pidetään kynsin hampain kiinni.
Mutta miten se kävi juuri suomalaisille?
Eiköhän tuo lopulta käy kaikille kansoille, joita on paapottu sosiaalietuuksilla. Kun ei tarvitse saavuttaa mitään, ei edes sitä että omalla työllään ruokkii itsensä, ei voi olla mistään ylpeäkään, eikä millään ole täten mitään väliä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Liian helppo elämä, laiskuus ja saamattomuus sekä tasapäistäminen. Kuvitellaan, että tekemättä mitään olisi jonkinlainen oikeus saada kaikki sama, mitä naapuri on kovalla työllään saanut. Osa ihmisistä ei vaivaudu enää millään tavalla ponnistelemaan. Yhteiskunta huolehtii, paapoo, säätelee ja rajoittaa, mikä vaikuttaa joidenkin ihmisten haluun yrittää mitään itse. Velvollisuudet ovat ikäviä ja niitä halutaan karttaa kuin ruttoa. Oikeuksista taas pidetään kynsin hampain kiinni.
Mutta miten se kävi juuri suomalaisille?
Koska Suomi on maailman pahin holhousyhteiskunta.
dghhgfdhdf kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Liian helppo elämä, laiskuus ja saamattomuus sekä tasapäistäminen. Kuvitellaan, että tekemättä mitään olisi jonkinlainen oikeus saada kaikki sama, mitä naapuri on kovalla työllään saanut. Osa ihmisistä ei vaivaudu enää millään tavalla ponnistelemaan. Yhteiskunta huolehtii, paapoo, säätelee ja rajoittaa, mikä vaikuttaa joidenkin ihmisten haluun yrittää mitään itse. Velvollisuudet ovat ikäviä ja niitä halutaan karttaa kuin ruttoa. Oikeuksista taas pidetään kynsin hampain kiinni.
Mutta miten se kävi juuri suomalaisille?
Eiköhän tuo lopulta käy kaikille kansoille, joita on paapottu sosiaalietuuksilla. Kun ei tarvitse saavuttaa mitään, ei edes sitä että omalla työllään ruokkii itsensä, ei voi olla mistään ylpeäkään, eikä millään ole täten mitään väliä.
Aasiassa on rikkaita maita kuten Japani, Hong Kong, Singapore ja pian myös Taiwan, Etelä-Korea jne, jotka eivät jaa sosiaalitukia kansalaisilleen vaikka varaa kyllä olisi. Taustalla on juuri tuo moneen kertaan mainittu syy, ihmisistä tulee laiskoja ja masentuneita kun kaikki annetaan ilmaiseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Liian helppo elämä, laiskuus ja saamattomuus sekä tasapäistäminen. Kuvitellaan, että tekemättä mitään olisi jonkinlainen oikeus saada kaikki sama, mitä naapuri on kovalla työllään saanut. Osa ihmisistä ei vaivaudu enää millään tavalla ponnistelemaan. Yhteiskunta huolehtii, paapoo, säätelee ja rajoittaa, mikä vaikuttaa joidenkin ihmisten haluun yrittää mitään itse. Velvollisuudet ovat ikäviä ja niitä halutaan karttaa kuin ruttoa. Oikeuksista taas pidetään kynsin hampain kiinni.
Mutta miten se kävi juuri suomalaisille?
Syitä on varmasti useita, mutta yhtenä syynä näen 90-luvun laman ja siitä seuranneen asennemuutoksen. Vielä 80-luvulla sossussa asioiminen koettiin häpeälliseksi. Jos hyvätuloisen perheen kotona asuva täysi-ikäinen olisi silloin ollut aikeissa hakea kesäksi toimeentulotukea, niin vanhemmat olisivat kauhistuneet jo ajatustakin. Siihen aikaan oli vielä aivan normaalia, että perheenjäsenistä huolehdittiin itse. Laman myötä monet jäivät työttömiksi, kahden asunnon loukkuun, firmoja meni konkurssiin jne. Muistan, miten lehdistöä myöten korostettiin kansalaisille, että yhteiskunnan tukien hakeminen ei ole mikään häpeä. Eikä se tietysti ollutkaan. Lamaan asti palkaksi laskettiin se, mitä tilille palkkapäivänä tupsahti. Laman jälkeen asenne on muuttunut ja palkaksi lasketaan vain se, mikä on enemmän kuin yhteiskunnalta saadut tuet. Ja jos se on vain satanen tai kaksi, ei haluta mennä töihin, koska ei niin "pienellä palkalla" viitsi rehkiä 40 tuntia viikossa. Omaksuttiin asenne, että työstä pitäisi saada merkittävästi enemmän rahaa kuin mitä yhteiskunnan tuet on. Ja tämä ei ole kenenkään työttömän tai tukien varassa elävän syytä vaan yleinen ilmapiiri alkoi olla niin tukien varassa elämiseen myönteinen, että tuo asennemuutos on ihan ymmärrettävä ja looginen seuraus.
Nyt eletään aikaa, jolloin töitä ei kaikille ole. Silloin on hyvin helppoa tyytyä tilanteeseen, koska mitään häpeääkään ei aiheuta sen paremmin itselle kuin läheisillekään. Innovaatiot ovat nollassa, koska ei tarvitse keksiä mitään. Kaikki tarvittava on jo. Lisäksi sääntö-Suomi on niin monimutkainen, että vaikka jokin idea olisikin, sen toteuttaminen kaatuisi jo alkumetreillä mitä erilaisimpiin lupiin ja muuhun byrokratiaan. Ethän sä voi enää edes rakentaa itsellesi taloa ilman, että pitää hankkia lupia sieltä ja täältä.
Bump