Kannattaako opettaa lasta lukemaan ja kirjoittamaan ennen kouluikää?

Äikänope jatkaa: vanhemmille lapsille kannattaa lukea ääneen heidän lukuaineidensa kappaleita ja sen jälkeen esittää asioihin liittyviä kysymyksiä ja pyytää lasta tekemään vaikkapa käsitekartta luvun asioista. Lukutaidon heikkenemisellä tarkoitan konkreettisesti sitä, että ei pystytä lukemaan edes oman ikätason koulukirjoja: maantiedon kappale on liian pitkä ja vaikea, ei jakseta lukea, ei ymmärretä luettua, ei ymmärretä sanoja, ei osata tiivistää luettua. Puhelin vie voiton jo kahden virkkeen jälkeen. Tähän pisteeseen tullaan melko todennäköisesti, jos lasta ei harjaannuteta luetun kuuntelemiseen ja lukemiseen jo pienestä pitäen. Ihan sama mitä: satuja, romaaneja, loruja, novelleja, uutisia, koulukirjan kappaleita... kaikki on yhtä arvokasta lukemista.

Meidän luokalla oli ekalla kaksi oppilasta, jotka eivät osanneet lukea. Muutin Suomeen 4-vuotiaana, jolloin osasin jo. Kotimaassani koulu alkaa huomattavasti Suomea aiemmin, ja lapsilla on lukemaan oppimista auttava herkkyyskausi jo aiemmin kuin täällä koulu alkaakaan.

Meidän lapsien kohdalla olisi tietoisesti pitänyt piilottaa kirjat ja kynät, jos olisi halunnut, että eivät osaa lukea ja kirjoittaa koulun alkaessa.

Vierailija kirjoitti:

Yläkoulun äikänopena haluan painottaa, että lukekaa lapsillenne niin paljon kuin voitte. Se kehittää lapsen kielitajua, sanavarastoa, luetunymmärtämistä, pitkiin teksteihin syventymistä, vaikeisiin teksteihin syventymistä, yleissivistystä, pohdinnan ja havainnoimisen taitoja. Lista on pitkä.

Näen pian seiskaluokkalaisista, keille on luettu kotona ja keitä on rohkaistu lukemaan esim. ostamalla kirjoja lahjaksi. Hyväksi havaittu keino saada vähän vanhempi lapsi lukemaan on maksaa jokaisesta luetusta kirjasta. Se on paljon suurempi pääoma elämälle kuin saada rahaa tiskikoneen tyhjentämisestä.

Lukutaito rapistuu kokoajan, koska pitkiä tekstejä ei lueta. Muutos on tapahtunut muutaman vuoden sisällä ja on radikaalimpi kuin vanhemmat tajuavatkaan. Lapset ovat selkeästi heikompia kongnitiivisilta taidoiltaan kuin vanhemmat vastaavassa iässä, mutta vanhempien on hankala havaita tätä ilmiötä. Opettajana seuraan kauhuissani oppilaiden ruuturiippuvuutta ja surkeita luku- ja kirjoitustaitoja.

Huomatkaa, että yläkouluikäisellekin voi vielä lukea ääneen. Lukekaa Ylen ja paikallissanomalehtien uutisia ja keskustelkaa niistä. Tehkää kaikkenne, että lapsenne ei syrjäydy kongnitiivisten taitojen surkastumisen takia.

Mahdatko olla äikänope, kun kirjoitat kokoajan?

Kannattaa harjoitella, aina parempi että oppisi eskarivuoden aikana lukemaan. Luetunymmärtäminen voi silti olla haasteellista pitkään.

Mun esikoinen oppi 3-vuotiaana lukemaan enkä kyllä joutunut mitään lööppejä hänelle selittämään. Mun mielestä on jokseenkin typerää vedota lööppeihin ja estää lasta niitten takia oppimasta, jos halua oppimiseen riittää. Muut lapsemme oppivat lukemaan ja kirjoittamaan 4 - 5-vuotiaana. Kaikkia on aina kovasti kiinnostanut kirjaimet, ihan pienestä asti. Esikoinen esim. tunnisti kaikki kirjaimet 1,5-vuotiaana ennen kuin osasi kunnolla edes puhua. Muuten, ei kai mitään muuta kuin käts-menetelmää ole käytettykään enää vuosikymmeniin. Sillä menetelmällä itse ainakin lapsille lukutaidon opetin 90-luvun alussa.

Vierailija kirjoitti:

Äikänope jatkaa: vanhemmille lapsille kannattaa lukea ääneen heidän lukuaineidensa kappaleita ja sen jälkeen esittää asioihin liittyviä kysymyksiä ja pyytää lasta tekemään vaikkapa käsitekartta luvun asioista. Lukutaidon heikkenemisellä tarkoitan konkreettisesti sitä, että ei pystytä lukemaan edes oman ikätason koulukirjoja: maantiedon kappale on liian pitkä ja vaikea, ei jakseta lukea, ei ymmärretä luettua, ei ymmärretä sanoja, ei osata tiivistää luettua. Puhelin vie voiton jo kahden virkkeen jälkeen. Tähän pisteeseen tullaan melko todennäköisesti, jos lasta ei harjaannuteta luetun kuuntelemiseen ja lukemiseen jo pienestä pitäen. Ihan sama mitä: satuja, romaaneja, loruja, novelleja, uutisia, koulukirjan kappaleita... kaikki on yhtä arvokasta lukemista.

Mulla on ihan sama ongelma vaikka olen aikuinen. Esimerkiksi jonkun yhden A4 sivun mittaisen ohjeen, artikkelin tms. lukeminen on vaikeaa, en jaksa keskittyä siihen kunnolla vaan luen sanan sieltä, toisen täältä ja silmäilen nopeasti läpi.

Sitten jos se on vaikka ohje johonkin työhön tms. niin kun aloitan, jossain vaiheessa tulee ongelma ja kirkkain silmin olen väittämässä ettei ole ohjeessa mainittu mitään tästä. Vasta kun joku toinen näyttää että "no tuossahan se lukee" niin huomaan ja sitten taas hävettää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äikänope jatkaa: vanhemmille lapsille kannattaa lukea ääneen heidän lukuaineidensa kappaleita ja sen jälkeen esittää asioihin liittyviä kysymyksiä ja pyytää lasta tekemään vaikkapa käsitekartta luvun asioista. Lukutaidon heikkenemisellä tarkoitan konkreettisesti sitä, että ei pystytä lukemaan edes oman ikätason koulukirjoja: maantiedon kappale on liian pitkä ja vaikea, ei jakseta lukea, ei ymmärretä luettua, ei ymmärretä sanoja, ei osata tiivistää luettua. Puhelin vie voiton jo kahden virkkeen jälkeen. Tähän pisteeseen tullaan melko todennäköisesti, jos lasta ei harjaannuteta luetun kuuntelemiseen ja lukemiseen jo pienestä pitäen. Ihan sama mitä: satuja, romaaneja, loruja, novelleja, uutisia, koulukirjan kappaleita... kaikki on yhtä arvokasta lukemista.

Mulla on ihan sama ongelma vaikka olen aikuinen. Esimerkiksi jonkun yhden A4 sivun mittaisen ohjeen, artikkelin tms. lukeminen on vaikeaa, en jaksa keskittyä siihen kunnolla vaan luen sanan sieltä, toisen täältä ja silmäilen nopeasti läpi.

Sitten jos se on vaikka ohje johonkin työhön tms. niin kun aloitan, jossain vaiheessa tulee ongelma ja kirkkain silmin olen väittämässä ettei ole ohjeessa mainittu mitään tästä. Vasta kun joku toinen näyttää että "no tuossahan se lukee" niin huomaan ja sitten taas hävettää.

Mä oon niin huomannut tämän työelämässä. Mä kirjoitat niitä kiteytettyjä ohjeita, sanallisesti ja ihan kuvina myös. Se ei vaan riitä tänä päivänä. Esimiehet käy nämä ohjeet vielä suullisesti läpi ryhmäpalaverissa ja niistä keskustellaan. Siitä huolimatta säännöllisen epäsäännöllisesti törmään kommenttiin, miksei tätä ole kerrottu tai en ole koskaan kuullutkaan. Turhauttavaa.

Jos oppii lukemaan ennen kouluikää, kannattaisi kotona opetella tavuttamista vaikka taputtamalla sanoja niin, että kaikki äänteet kuuluvat selvästi. Esim. kuk-ka, (kaksi koota keskellä).

T: ekaluokan ope

Ei lasta tarvitse opettaa, lapsi oppii. Meillä on luettu paljon ja jokainen kolmesta lapsesta on osannut lukea 4 v iässä, koska en keksinyt yhtäkään syytä pyrkiä sitä estämään. Samoin ovat oppineet kertotaulun ennen kouluikää ja hahmottamaan sellaisia asioita kuin prosentit, metrit ja kilot. Koulussa ei ole ollut tylsää, koska ovat saaneet tehdä omantasoisiaan tehtäviä ja edenneet omassa tahdissaan.

Ainoa haitta on ollut se, että hitaat oppijat eivät tunnu kestävän sitä, että joku on erilainen (ja tarkoituksella en nyt kirjoita, että parempi). Kun kokeista tulee pelkkiä kymppejä, saa vanhempianillassakin kuulla muilta vanhemmilta, että lapseni on pakotettu menestymään, heillä ei ole muuta kuin koulu. Kyllä heillä on paljon muutakin, mutta ei harrastukset ja osaaminen sulje toisiaan pois, vaan päinvastoin tukee toisiaan.

Tottakai kannattaa. Haittapuolia on toki lueteltu, esimerkiksi että lapsi kyllästyy koulussa. Samalla logiikalla ei koskaan kannattaisi opetella mitään itsekseen, ettei vaan kyllästy oppitunneilla. Kaikkea oppimista tulee mun mielestä tukea, koska se kehittää ihmisen aivoja. Onnistumisen tunteitakin tulee varmasti helpommin, kun osaa jotain jo valmiiksi. Ekalla luokalla opetellaan äidinkielestä muutakin, kuin vain kirjoittaminen ja lukeminen.

Olen ollut itse pienestä pitäen huomattavasti joiltain taidoiltani ikäisiäni edellä, ja olen edelleen: kiitos kuuluu vanhemmilleni, jotka mahdollistivat mulle taitojen harjoittelun oman kiinnostukseni mukaan. Aion myös tulevaisuudessa tarjota lapsilleni vaikka mitä virikkeitä.

Kyllä niitä lukemaanopettamismenetelmiä on muitakin kuin KÄTS. Se nyt vaan on yleisimmin käytössä.

Vierailija kirjoitti:

Tottakai kannattaa. Haittapuolia on toki lueteltu, esimerkiksi että lapsi kyllästyy koulussa. Samalla logiikalla ei koskaan kannattaisi opetella mitään itsekseen, ettei vaan kyllästy oppitunneilla. Kaikkea oppimista tulee mun mielestä tukea, koska se kehittää ihmisen aivoja. Onnistumisen tunteitakin tulee varmasti helpommin, kun osaa jotain jo valmiiksi. Ekalla luokalla opetellaan äidinkielestä muutakin, kuin vain kirjoittaminen ja lukeminen.

Olen ollut itse pienestä pitäen huomattavasti joiltain taidoiltani ikäisiäni edellä, ja olen edelleen: kiitos kuuluu vanhemmilleni, jotka mahdollistivat mulle taitojen harjoittelun oman kiinnostukseni mukaan. Aion myös tulevaisuudessa tarjota lapsilleni vaikka mitä virikkeitä.

Jos lasta ei kiinnosta, niin ei kannata opettaa pakolla. Koulussa ehtii mainiosti oppia.

Nykyään tuntuu olevan lasten valmentaminen kova juttu, tuloksia ja hyviä numeroita suorittamalla. Toisaalta toinen ääripää ei tee läksyjä ollenkaan ja on vaikeuksiaa jo ala-asteella.

Itse opin oppimaan pikkuhiljaa, 3- luokan keskiarvo oli muistaakseni 7,7 ja lukion päättyessä 8,9.

Vierailija kirjoitti:

Näkökulma sieltä toisesta päästä, kaverin lapsi oppi lukemaan tokan luokan keväällä. Oli itsekin turhautunut, koska ei osannut ja oma eskarilainen luki jo kunnolla. Koulussa, jota kävi, ei tuo lukemisen opettelu ollut ihan etusijalla.

Tämä koulu, jossa tuo lukemaanopettelu ei ollut ihan etusijalla lausutaan: Steinerkoulu

En tiedä voiko sitä edes opettaa. Minä olen oppinut lukemaan 5-vuotiaana, samoin äitini ja tätini. Nyt 5-vuotias tyttärenikin oppi lukemaan. Ei mitenkään opetettu, vaan pikkuhiljaa alkoi itse lukea.

Itse koin huonona sen, että osasin lukea ennen kouluikää. Ei ollut mitään tekemistä ekaluokalla. Opettaja antoi vain kirjoja, joita luin käytävällä, kun muut opettelivat kirjaimia. Tämä oli 90-luvulla. En tiedä miten nykypäivänä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näkökulma sieltä toisesta päästä, kaverin lapsi oppi lukemaan tokan luokan keväällä. Oli itsekin turhautunut, koska ei osannut ja oma eskarilainen luki jo kunnolla. Koulussa, jota kävi, ei tuo lukemisen opettelu ollut ihan etusijalla.

Tämä koulu, jossa tuo lukemaanopettelu ei ollut ihan etusijalla lausutaan: Steinerkoulu

Se LAUSUTAAN stainerkoulu. Kirjoitetaan Steinerkoulu.