Lue keskustelun säännöt.
Ystäväni eivät ymmärrä. miten voin jo nyt tuntea oloni vanhaksi ja olla olevani siinä pisteessä, että se oli nyt tässä
27.05.2017 |
Taidan olla vähän masentunutkin, vaikka periaatteessa kaiken pitäisi olla hyvin ! Mulla on työpaikka, mies, kaksi mukulaa, koira ja rivarikämppä. Rakastan mun miestä ja lapsia, viihdyn työpaikassani.
Silti usein vain tuntuu, että olen loppuunpoltettu satavuotias.. Sellainen kumarainen mummo, joka on kasvattanut yksin 8 lasta ja tehnyt siinä sivussa 40 vuotta työtä jossain tehtaalla. Uupumus valtaa jo aamukahvia keittäessä, välissä lapsia töiden jälkeen hakiessa pitää ajaa auto sivuun ja rauhoittua kun alkaa itkettää ilman syytä.
Olen 32-vuotias.
Kommentit (12)
No sun ystäväsi on ihan oikeassa, ei 32-vuotiaana pitäisi noin tuntea, jos kaikki on kunnossa. Menet lääkäriin ja haet apua tilanteeseen. Noitten tuntemusten takana voi olla myös kilpirauhasen vajaatoiminta (syvä uupumus, masennusoireet ym.) Haet apua, niin saat elämänilosi jossain vaiheessa takas. Olet sen jo lapsillesi velkaa, että teet asialle jotain, etkä vaan itke aamukahvin sekaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kilpirauhaskokeet otettu? Tsemppiä, samalta täälläkin tuntui. Elämä palasi tyroksiinin avulla.
32-vuotiaana mäkin sairastuin kilpparin vajaatoimintaan. Syvä uupumus ja just sellainen olo, että mittarissa on 110 vuotta. Raskauksien jälkeen puhkesi. Vuosi meni lääkityksen kanssa säätämiseen, mutta nyt ollut jo yli kymmenen vuotta hyvä ja energinen olo. Eli mars lääkäriin, turhaa sä siellä kotona hautajaisiasi suunnittelet ja elämääsi hukkaat. Jos epäilet kilpparia, niin suoraan menet yksityiselle endokrinologille, niin saat kerralla asian tutkittua.
Sinä olet vastuussa omasta elämästäsi, lopeta noi "ystöväni eivät ymmärrä" kitinät ja hae apua. Ei ne sun ystävät tohon sun tilanteeseen mitenkään liity, sun itse pitää toimia ja selvittää lääkärin kanssa, mikä sua vaivaa. Sun ongelma ei ole sun ystävien ymmärtämättömyys, vaan se, että olet joko fyysisesti tai psyykkisesti sairas. Ja kumpaankin saa apua.
Sama tunne, masentavaa tajuta että nuoruus ja elämä oli, tuli, meni. Nyt sitten eläkkeen odottelua ja asuntolainan maksamista.
En ymmärrä miten pitäisi jaksaa elää vielä kymmeniä vuosia :/ Enkä koe olevani masentunut.
N31
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla oli sama tunne kun olin 30+, kuulunee ikään ja menee ohi.
Siihen syssyyn opiskelu, äidin sairaus ja kuolema, avioero ja yksinhuoltajuus, muutto ja työn vaihto - oltiin jo aika tiukilla.
Jossain vaiheessa näin työkaverin työpisteen seinällä aforismin: Kun luulet jo menettäneesi kaiken on jäljellä vielä tulevaisuus.
Tuo lause on aina kannatellut mua ja elämäkin muuttui upeaksi vain muutamaa vuotta myöhemmin! Nyt on ollut uusperhe jo 21v, kaunis talo, hyvä mies, varaa matkustella ja toteuttaa itseään, voi vähän jo hellittää töistäkin, lapsenlapsi jne. Voi sanoa että 36v eteenpäin elämä on ollut vain nousujohteista vaikka voimat toisaalta vähän väheneekin joissain asioissa.
Nyt olen 57v ja mulla on vielä n 30v tätä tutkimusmatkaa jäljellä:D
Olet saavuttanut jo kaiken haluamasi, ja elämäsi on nyt tyhjää eikä tarjoa uusia virikkeitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla vähän sama, vaikka ei kyllä ole lapsia eikä miestäkään, ja olen 24-vuotias. Mitään en ole elämässä saanut aikaan, ja tuntuu että en tule koskaan saamaankaan kun ei enää ehdi. En kyllä edes tiedä mitä haluaisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No mun mielestä toi ei vaan kuulu ikään ja ole noin nuorella normi ajatuksia. Itse en jäisi odottelemaan, että meneekö tämä ohi, vaan selvittäisin onko taustalla jotain muuta.
Olet masentunut, tuo ei ole normaalia. Hae ammattiapua, heti. Toivottavasti löydät hyvän ammattilaisen, jonka kanssa alkaa purkamaan tilannettasi. Voimia!