Ärsyttääkö teitä aiheesta toiseen poukkoilevat ihmiset?

Kyllä, äsyttää todella paljon. Varsinkin jos se on toistuvaa, eikä mitään asiaa saada käsitellyksi loppuun.

Ei ärsytä kun ulkona on niin kaunis ilma. Pitäisi istuttaa ikkunalaudalle yrttejä, tietääkö joku, onko jo liian myöhäistä? Yrteistä saa kivan lisän ruokaan, ajattelin kokeilla yhtä Jamie Oliverin reseptiä. Meillä oli ennen sen keittokirja, mutta uudistettiin olohuone ja vaihdettiin pienempään kirjahyllyyn, joten siitä piti luopua. Tykkään kyllä meidän olohuoneen uusista lampuista.

Ärsyttää. Jos itse haluaisin käsitellä jonkin asian loppuun asti, niin syyttävät jankkaamisesta.

Enemmän ärsyttää hiljaiset hetket keskusteluissa. Se vasta raskasta onkin, jos joutuu koko ajan ylläpitämään keskustelua.

Mitä sitä nyt toisen luonteenpiirteistä ärsyyntymään. Erilaisuus on rikkautta ja meitä kaikkia tarvitaan. Ja esim. koulussa ja työelämässä on vain pakko tulla kaikkien kanssa toimeen, vaikkei jokaisesta erityisemmin pitäisikään.

Olen itse sellainen... :-( Pahoittelut, johtuu (kai) sairaudestani, huonoista yöunista ja väsymyksestä. Yritän ihan tosissani aina keskittyä keskusteluun, mutta ei vain pysy aina ajatukset kasassa ja juttu poukkoilee. :,-( Tämä hävettää ja ärsyttää itseänikin kovasti ja olen alkanut viime vuosina kovasti erakoitua, mikä tietysti pahentaa ongelmaa, kun ei tule oltua niin paljoa ihmisten kanssa enää tekemisissä.

Ärsyttää. Tosin myönnän sortuvani siihen ajoittain itsekin, varsinkin jos toisen puhuma asia ei kiinnosta.

Kyllä ärsyttää. Ei saisi yleistää, mutta minullekin tulee siitä hieman sivistymätön ja epäkohtelias kuva ihmisestä. Ja on tosiaan hirveän raskasta keskustella sellaisen kanssa, eikä keskustelussa tunnu olevan minkäänlaista logiikkaa.

Olisihan se kieltämättä kohteliaampaa käsitellä aihe loppuun asti. Toisaalta, välillä on myös sellaisia tilanteita, ettei siihen ole yksinkertaisesti aikaa tai mahdollisuutta.

Ei. Pysyn hyvin kärryillä. 

Monet eivät pysy.

Kuka oikeasti jaksaa puhua mahdottoman kauan samasta aiheesta? Ellei sitten ole joku Asperger tai vastaava.

Eli kun joku sanoo työpaikalla "istutin marjapensaan", toinen sanoo "niin minäkin". Loput on hiljaa, ne jotka eivät istuttaneet. Voiko ne muut puhua esim. puiden istuttamisesta, kukkapenkeistä tai amppeleista vai oletko sinä jokin henkinen johtaja, joka edesauttaa kahvihuonekeskusteluja ja määrää niiden suunnan?

Vierailija kirjoitti:

Eli kun joku sanoo työpaikalla "istutin marjapensaan", toinen sanoo "niin minäkin". Loput on hiljaa, ne jotka eivät istuttaneet. Voiko ne muut puhua esim. puiden istuttamisesta, kukkapenkeistä tai amppeleista vai oletko sinä jokin henkinen johtaja, joka edesauttaa kahvihuonekeskusteluja ja määrää niiden suunnan?

Kahvipöytäkeskustelut ovat tietysti ihan eri asia. Tarkoitin kahdenkeskisiä keskusteluja. Niissä pitäisi mielestäni olla sen verran kohtelias, että malttaa käsitellä asian loppuun asti.

Ärsyttää. Yritän olla sellaisten ihmisten kanssa mahdollisimman vähän tekemisissä.