Lue keskustelun säännöt.
Raivosin tänään kaupassa
24.05.2017 |
Kun 45v joutuu aloittamaan ihan alusta. Muuttamaan omistusasunnosta vuokralle ja tietää ettei lapselle jää koskaan mitään niin se ottaa hermoon. En tiedä miten päästä tämän yli? miten jaksaa tsempata lapsi muutoksiin esim koulun muutos yms?
Kommentit (14)
Vierailija kirjoitti:
Ei kai se myyjien syytä ole vai kelle sä raivosit?
Ei ole mutta se paha olo purkautuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi joudut muuttamaan?
Ja on nyt kuitenkin katto pään päällä.
Vierailija kirjoitti:
Miksi joudut muuttamaan?
Ja on nyt kuitenkin katto pään päällä.
Se on pitkä juttu mutta joudutaan loppuelämä asumaan vuokralla ja se harmittaa todella paljon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kai se myyjien syytä ole vai kelle sä raivosit?
Ei ole mutta se paha olo purkautuu.
Joo, et ole enää pikkulapsi. Vastaat itse käytöksestäsi. Tuntuu varmaan pahalta, mutta itse kuitenkin vastaat elämästäsi vai väitätkö ettei itselläsi ole osuutta eikä arpaa talon menetykseen?
Lapset ovat sopeutuvaisia. Aikansa reagoivat menetyksiin ja jatkavat sitten eteenpäin. Mitä sinuun itseesi tuleen, niin tunnereaktiosi on ymmärrettävä. Kyllä se pännii, kun putoaa vihreältä oksalta. Olet kuitenkin vasta 45-vuotias. Ehdit vielä hankkia yhtä ja toista ja toteuttaa erilaisia asioita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kai se myyjien syytä ole vai kelle sä raivosit?
Ei ole mutta se paha olo purkautuu.
Joo, et ole enää pikkulapsi. Vastaat itse käytöksestäsi. Tuntuu varmaan pahalta, mutta itse kuitenkin vastaat elämästäsi vai väitätkö ettei itselläsi ole osuutta eikä arpaa talon menetykseen?
Ei ole.
Sori vaan tästä kommentista, joka ei auta sinua, mutta ei voi mitään, kun on itse asunut vuokralla koko ikänsä tulee aina näistä "joudun muuttamaan vuokralle"-kommenteista sellainen fiilis, että voi voi, kun tiarasi kiristää. Ja kyllä, olen humalassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Missä se koti edes on? Eihän välttämättä lapsi edes halua muuttaa asuntoon, joten joka tapauksessa olisi sen myynyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kai se myyjien syytä ole vai kelle sä raivosit?
Ei ole mutta se paha olo purkautuu.
Joo, et ole enää pikkulapsi. Vastaat itse käytöksestäsi. Tuntuu varmaan pahalta, mutta itse kuitenkin vastaat elämästäsi vai väitätkö ettei itselläsi ole osuutta eikä arpaa talon menetykseen?
Ei ole.
Älä jaksa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kai sitä lapselle voi muutakin jättää, kuin omistusasunnon? Ymmärrän kyllä, että raivostuttaa, mutta kaikkeen kyllä tottuu. Tsemppiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei ap, elämässä on muutakin kuin mammona. Jos sulla ja lapsellasi on terveyttä, rakkautta ja katto pään päällä niin olette onnekkaimpia kuin moni muu ihminen tässä maailmassa.
Ei kai se myyjien syytä ole vai kelle sä raivosit?