Synnytyksen jälkeisestä masennauksesta kärsineet

Itse masennuin vauvan ollessa 2 viikon ikäinen, ja hänen ollessaan reilut 2 kk puhkesi psykoottinen masennus, rupesin näkemään näkyjä vauvan vahingoittamisesta teräaseella. Ja vain pari päivää aiemmin olin käynyt perheneuvolan psykologilla, joka totesi, että kaikki on hyvin - eihän vauvaa voi rakastaakaan vielä, kun se vasta pari kuukautta siinä on ollut. Sen jälkeen pimeni, en taaskaan saanut apua ja sitten tuli nuo harhanäyt. Sitten vasta sain apua, en tosin terveyskeskuksesta, vaan soitin itse psykiatrian päivystykseen keskussairaalaan, ja pyysivät käymään samantien.

Sairastuin esikoisesta synnytysmasennukseen. Taustalla aiempaa masennusta ja pakkoajatuksia, joita tuli nytkin vauvan vahingoittamisesta. Olin tosi pettynyt itseeni enkä uskonut, että mulla on kykyä olla hyvä äiti lapselleni. En myöskään tunne rakastavani, mutta se ei niinkään ole lapsesta vaan musta itsestäni johtuvaa. En tiedä tunnistanko rakkautta tunteena tai osaanko rakastaa. Lapsi on nyt ekaluokkalainen ja on haastava lapsi. Mulle aikoinaan sanottiinkin, että meillä voi olla niin erilaiset temperamentit, että siinä on omat hankaluutensa. Joskus mietin, tekikö masennus jotain vahinkoa suhteellemme. Toivon kuitenkin, että lapseni pärjää elämässä, ja että hän ei mua aivan epäonnistuneena pitäisi.