Mietin joskus että olisinko ollut piika, talontytär, kartanontytär vai mikä kun oli vielä säädyt

Minusta on outoa, että joku 30v ikäinen ei tunne sukuaan vähintään isovanhempien vanhempiin asti. Tai sitten vai me sukutalojen perilliset olemme lapsesta asti oppineet, mistä kaikki hyvä on saanut alkunsa. Mäkitupalaisten perilliset asuu kunnan vuokrahuoneissa, talollisten jälkeläisistä on tullut lääkäreitä, arkkitehteja, opettajia jne.

Eitse asiassa säätykierto eli säädystä toiseen liikkuminen oli aika tavallista noin 1700-luvun lopulle asti ja talonpoikien ja maaseudun työväen välillä 1800-luvun puoliväliin asti. Lähes kaikki talontyttäret ja pojat olivat ennen naimisiin menoaan piikoina ja renkeinä jossain, naimisiin mentiin sitten kun oli varaa hankkia oma tila. Aatelointikin oli mahdollista koska tiettyihin virkoihin kououttautumalla päässeet aatteloitiin aina ja virkoihin tarvittiin kasvavassa byrokratiassa aina vaan lidää ja lisää väkeä. Toki sieltä säädyistä sitten pudottiikin, kun tilanpito ei onnistunut tai virkaa ei saanut sähläämättä hoidttua.

Vierailija kirjoitti:

Talon tytär. Ehkä olisin vampannut kartanon herran.

Tuskin. Kartanon herrat eivät naineet talojen tyttäriä.

Vierailija kirjoitti:

Eitse asiassa säätykierto eli säädystä toiseen liikkuminen oli aika tavallista noin 1700-luvun lopulle asti ja talonpoikien ja maaseudun työväen välillä 1800-luvun puoliväliin asti. Lähes kaikki talontyttäret ja pojat olivat ennen naimisiin menoaan piikoina ja renkeinä jossain, naimisiin mentiin sitten kun oli varaa hankkia oma tila. Aatelointikin oli mahdollista koska tiettyihin virkoihin kououttautumalla päässeet aatteloitiin aina ja virkoihin tarvittiin kasvavassa byrokratiassa aina vaan lidää ja lisää väkeä. Toki sieltä säädyistä sitten pudottiikin, kun tilanpito ei onnistunut tai virkaa ei saanut sähläämättä hoidttua.

Miten kouluttauduttiin virkoihin? Minun historiankirjoissani hankittiin tarvittava pätevyys, virkoihin kun oli äärettömän yksityiskohtaiset vaatimukset. Lisäksi todella harva aateloitiin virkansa pelkän takia, äkkiseltään en tiedä yhtäkään tuollaista sukua.

Suomen Sukututkimusseuralla on HisKi-historiankurjojen hakuohjelna netissä. Siellä ei kylläkään ole vielä läheskään kaikkia kirkonkirjoja, koska sitä täydennetään vapaaehtoistyönä.

"Samalla lailla ne herrat syöp ja paskantaa ku muutkii" sanoi mummoni joten ihan sama, kaikki työntää itsestään ulos sitä samaa tavaraa :p

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eitse asiassa säätykierto eli säädystä toiseen liikkuminen oli aika tavallista noin 1700-luvun lopulle asti ja talonpoikien ja maaseudun työväen välillä 1800-luvun puoliväliin asti. Lähes kaikki talontyttäret ja pojat olivat ennen naimisiin menoaan piikoina ja renkeinä jossain, naimisiin mentiin sitten kun oli varaa hankkia oma tila. Aatelointikin oli mahdollista koska tiettyihin virkoihin kououttautumalla päässeet aatteloitiin aina ja virkoihin tarvittiin kasvavassa byrokratiassa aina vaan lidää ja lisää väkeä. Toki sieltä säädyistä sitten pudottiikin, kun tilanpito ei onnistunut tai virkaa ei saanut sähläämättä hoidttua.

Miten kouluttauduttiin virkoihin? Minun historiankirjoissani hankittiin tarvittava pätevyys, virkoihin kun oli äärettömän yksityiskohtaiset vaatimukset. Lisäksi todella harva aateloitiin virkansa pelkän takia, äkkiseltään en tiedä yhtäkään tuollaista sukua.

Miten kouluttauduttiin? Menemällä ensin triviaalikouluun, sitten collegiumiin ja lopulta yliopistoihin ja opiskelemalla niissä. 1640 on perustettu Turun Akatemia, sitä ennen valtakunnassa viitisen muuta yliopistoa, joissa koloutettiin tuomareita, kirjureita, jne. Ja kyllä, tuomarin viran saaneet aika usein aateloitiin, viimeistään hovioikeuteen asti päästyä. Tämä väki on siis isommista maataloista ja pappilista peräisin. Vähäisempiin virkoihin riitti vähemmän koulua ja nemmän harjoittelua, mutta miistä ei sit aateloitukaan.

Vierailija kirjoitti:

"Samalla lailla ne herrat syöp ja paskantaa ku muutkii" sanoi mummoni joten ihan sama, kaikki työntää itsestään ulos sitä samaa tavaraa :p

Ja kuitenkin tämö sinun postauksesi paljastaa, miten vahvasti Suomi on ollut (ja on vieläkin) sääty-yhteiskunta ;)

Vierailija kirjoitti:

Voiko saada jostain selville mihin äitini ja isäni suvut kuuluivat?

Olisinkohan ollut piikana? Vai rikas kartanon tytär?

Tietenkin. Haluatko palkata mut sukutukijaksesi?

Maksat vaan pien maksun tutkimukseta...

ja sitten suuren summan vaikenemisestani että en kerro millaisia sukusit oikeasti olivat... ;)

Itse olen kartanon tyttäriä. Luojan kiitos nykyaikana vanhemmat eivät valitsemalla valitse itseään eniten miellyttävää puolisoa "silmäterälleen" Suomessa. Olisi kamalaa joutua naitetuksi jollekin itseäni vanhemmalle, rumalle miehelle, jolla on ärsyttävä luonnekin vielä, mutta rahaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisin ollut erittäin varakas useamman rusthollin ainoa perijätär Satakunnassa. Olisin saanut valita itselleni kivan aviomiehen ihan mistä säädystä tahansa, koska rahaa olisi todella löytynyt ja paljon!

Missä se omaisuus nyt on? Mä sain edes pienen pläntin sukuni maita.

Paljon maata jaettiin torppareille ja muille tilattomille mäkitupalaisille. Mutta ihan kivasti on pärjätty, neljä sukupolvea koulutettu akateemisiksi, perustettu teollisuutta, hankittu muuta omaisuutta, joka on tuottanut lisää hyvää jne jne. Tärkeintä on kuitenkin se henkinen pääoma, sivistys ja omanarvontunto, jota ensimmäisen tai toisen polven rikkailla ei ole.

Hölmö juntti!!! Kyllä ensimmäisen ja toisenpolven rikkaillakin on omanarvontuntoa, sivistystä ja henkistä pääomaa. Riippuu täysin tapauksesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voiko saada jostain selville mihin äitini ja isäni suvut kuuluivat?

Olisinkohan ollut piikana? Vai rikas kartanon tytär?

Tietenkin. Haluatko palkata mut sukutukijaksesi?

Maksat vaan pien maksun tutkimukseta...

ja sitten suuren summan vaikenemisestani että en kerro millaisia sukusit oikeasti olivat... ;)

Joka suvusta löytyy jotain hävettävää. Usein sukututkimus loppuukin siihen:)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eitse asiassa säätykierto eli säädystä toiseen liikkuminen oli aika tavallista noin 1700-luvun lopulle asti ja talonpoikien ja maaseudun työväen välillä 1800-luvun puoliväliin asti. Lähes kaikki talontyttäret ja pojat olivat ennen naimisiin menoaan piikoina ja renkeinä jossain, naimisiin mentiin sitten kun oli varaa hankkia oma tila. Aatelointikin oli mahdollista koska tiettyihin virkoihin kououttautumalla päässeet aatteloitiin aina ja virkoihin tarvittiin kasvavassa byrokratiassa aina vaan lidää ja lisää väkeä. Toki sieltä säädyistä sitten pudottiikin, kun tilanpito ei onnistunut tai virkaa ei saanut sähläämättä hoidttua.

Miten kouluttauduttiin virkoihin? Minun historiankirjoissani hankittiin tarvittava pätevyys, virkoihin kun oli äärettömän yksityiskohtaiset vaatimukset. Lisäksi todella harva aateloitiin virkansa pelkän takia, äkkiseltään en tiedä yhtäkään tuollaista sukua.

Miten kouluttauduttiin? Menemällä ensin triviaalikouluun, sitten collegiumiin ja lopulta yliopistoihin ja opiskelemalla niissä. 1640 on perustettu Turun Akatemia, sitä ennen valtakunnassa viitisen muuta yliopistoa, joissa koloutettiin tuomareita, kirjureita, jne. Ja kyllä, tuomarin viran saaneet aika usein aateloitiin, viimeistään hovioikeuteen asti päästyä. Tämä väki on siis isommista maataloista ja pappilista peräisin. Vähäisempiin virkoihin riitti vähemmän koulua ja nemmän harjoittelua, mutta miistä ei sit aateloitukaan.

Ei virkoihin kouluttauduttu! Hankittiin virassa tarvittava pätevyys, mutta ei se koulutus koskaan taannut, että saa viran. Eikä läheskään kaikkia tuomareita aateloitu. Tai kerro vaikka 5 aatelissukua, joiden kantaisä aateloitiin tuomarinvirkansa vuoksi:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistä ap. sen tiedät,vaikka olisitkin ollut silloin renki, tai isäntä, sotilas tai vaikka joku  sotapäällikkö  ?

Jos näet olisit ollut silloin, siis siihen maailmanaikaan  olemassa ( ...mikä tietysti saattaa olla ja olla ollut mahdollista ) niin se ainakin on varmaa,että olisit joka tapauksessa ollut joku  ihan joku muu,kuin se mikä ja kenen muodossa nykyisin olet.

Niissä uskonnoissa (esim. buddhalaisuus ja teosofia) joissa uskotaan jälleensyntymään  ja ihmisen uusiin inkarnaatioihin (lihallistuminen maailmaan), ei sielunvaelluksen ajatella olevan yhteen sukupuoleen sidottua. 

Nykyistä fyysistä ja henkistä minääsi ei kuitenkaan silloin  joskus ennen ollut lainkaan olemassa,eikä sitä  ja sinua sen mukana voida mihinkään menneeseen aikaan siirtää yhtään sen enempää, kuin voitaisiin siirtää sitä edes eiliseen päiväänkään.

Ap taisi pohtia sukunsa säätyjä.

No vaikka, mutta sanoihan hän myös miettineensä mikä hän ITSE  olisi silloin (niinä pohtiminaan aikoina siis) olisi ollut.

Siihen ainoa vastaus on tietenkin vain se ,ettei kukaan,koska häntä ei silloin ollut olemassakaan ja koska kaikki ajateltu ja  tiedostettu  olemassaolomme alkaa vasta syntymästämme.  

Oikeastaan ap.n olisi siis  pitänyt kysyä itseltään, että  'jos olisin syntynyt naiseksi sukuumme joskus muinoin,silloin kun elettiin vielä sääty-yhteiskunnassa, niin mikähän minun osani silloin naisena olisi ollut ja minkähänlainen sosiaalinen status minulla olisi ollut ?' 

Tähän kysymykseen taas voimme saada hyvinkin konkreettisia vastauksia , koskien naisen asemaa ( esim. vaikkapa Suomen Suurruhtinaskunnan ajan , eli  siis siinä tapauksessa 1800-luvun loppupuolella ,tai vaikka sitten ruotsinvallan ajalta aiemmin.) 

Kaari Utriohan ,esimerkiksi on kirjoissaan käsitellyt hyvinkin paljon juuri tuota naisen asemaa eri aikoina.

Niistä teoksista saa kyllä ( niitä ajatuksella miettimällä lukien) hyvinkin paljon vastausta  siihen millaista se naisena eläminen jonain entisenä aikana,sen ajan  todellisuudessa on ollut.

Lähteiden tarkkuudesta riippuen voimme saada hyvinkin tarkan kuvauksen vaikkapa siitä, millainen jonkun,esim. 1800-luvun lopulla eläneen,jonkun (vaikka ihan  nimeltä mainitun) kyökkipiian työpäivä on ollut ja mitä siihen kuului,mutta emme sitä, mikä joku nykyisin elävä, nyt samanikäinen  henkilö on ollut edellisessä elämässään.

Ateistien, tai materialistien tätä on tietysti turha pohtiakaan,mutta uskonasiana jälleensyntymä on tietystikin mahdollinen.

Siitäkin huolimatta jälleensyntymä buddhalaisuudessakaan  ei merkitse jonkun nykyisen ihmisen siirtämistä johonkin,jo tapahtuneeseen menneisyyteen , vaan ainoastaan ns. sielunvaellusta joka koskee ihmisen oletettua ns. 'ylintä tietoisuuden tasoa' ja sen inkarnoitumista..

Eli syntymässä saamme aina uuden kehon ja uuden,siihen sidotun  mielen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eitse asiassa säätykierto eli säädystä toiseen liikkuminen oli aika tavallista noin 1700-luvun lopulle asti ja talonpoikien ja maaseudun työväen välillä 1800-luvun puoliväliin asti. Lähes kaikki talontyttäret ja pojat olivat ennen naimisiin menoaan piikoina ja renkeinä jossain, naimisiin mentiin sitten kun oli varaa hankkia oma tila. Aatelointikin oli mahdollista koska tiettyihin virkoihin kououttautumalla päässeet aatteloitiin aina ja virkoihin tarvittiin kasvavassa byrokratiassa aina vaan lidää ja lisää väkeä. Toki sieltä säädyistä sitten pudottiikin, kun tilanpito ei onnistunut tai virkaa ei saanut sähläämättä hoidttua.

Miten kouluttauduttiin virkoihin? Minun historiankirjoissani hankittiin tarvittava pätevyys, virkoihin kun oli äärettömän yksityiskohtaiset vaatimukset. Lisäksi todella harva aateloitiin virkansa pelkän takia, äkkiseltään en tiedä yhtäkään tuollaista sukua.

Miten kouluttauduttiin? Menemällä ensin triviaalikouluun, sitten collegiumiin ja lopulta yliopistoihin ja opiskelemalla niissä. 1640 on perustettu Turun Akatemia, sitä ennen valtakunnassa viitisen muuta yliopistoa, joissa koloutettiin tuomareita, kirjureita, jne. Ja kyllä, tuomarin viran saaneet aika usein aateloitiin, viimeistään hovioikeuteen asti päästyä. Tämä väki on siis isommista maataloista ja pappilista peräisin. Vähäisempiin virkoihin riitti vähemmän koulua ja nemmän harjoittelua, mutta miistä ei sit aateloitukaan.

Ei virkoihin kouluttauduttu! Hankittiin virassa tarvittava pätevyys, mutta ei se koulutus koskaan taannut, että saa viran. Eikä läheskään kaikkia tuomareita aateloitu. Tai kerro vaikka 5 aatelissukua, joiden kantaisä aateloitiin tuomarinvirkansa vuoksi:

No todellakin kouluttauduttiin. Tästä noin kokonaisuudessaan Kaarlo Wirilanderin vanta väitöskirja vuodelta 1975 Savon aatelisista ja virkamiehistä. Voitto Ahosen kirja "valistusmies piispojen varjossa" kertoo yhden tällaisen aateloitavan virkamiehen tarinan (Johan Olivecreutzin). Kirsi vainio-Korhosen kirja Sophie Creutzin aika vilisee tällaisia virka-asteliin nostettuja nuorempia poikia ja serkkuja, joilla muuten ei olisi ollutmitään asiaa kantakirjaan. Raisa Toivon artikkeli Luterilaisia maaimankuvia 1600-luvulta kirjassa Usko, tiede ja historiankirjoitus, suomalaisia maailmankuvia keskiajalta 1900-luvulle, kertoo Nils Psilanderin kouluttautumisesta virkauralle. Psilanderia ei todin aateloitu, mutta on kuitenkin hyvä esimerkki siitä, että virkauralle tosiaan kouluttauduttiin.

en tiedä, mitä sun lukemat "historiankirjat" on, mutta nämä ovat siis tutkijoiden tutkimuksia.

Onko tämä psilander sama kuin tulenmorsiamen tuomari?

Vierailija kirjoitti:

Onko tämä psilander sama kuin tulenmorsiamen tuomari?

Sama mies. Tosin todellisuudessa ilmeisen erilainen kuin minä noitahysteerikkona se elokuvassa esitetään.

Vierailija kirjoitti:

Jos mennään 1600-luvulle, niin olisin ollut joko linnanneito Saksassa tai erittäin ison talon tytär nykyisen Helsingin kupeessa. Oletuksena on, että olisin seurannut äidin linjaa sukupolvesta toiseen, täällä moni tuntuu seuraavan ensisijaisesti ns.isälinjaa. Maattomia tai torppareita ei suvuista löydy, kaikenlaista virkamiestä ja oppikirjankirjoittajaa kyllä.

Äitilinjan seuraamisessa on se ongelma, että naisilla ei sääty-yhteiskunnassa yleensä ollut myötäjäisiä kummempaa omaisuutta, ei perimysoikeutta eikä mahdollisuutta koulutukseen. Eli rikas isoisoisoäiti ei kovin monta sukupolvea lämmitä, jos omaa kohtaloa jossitellaan.

Isäni puolelta olen pappissukua, joten ehkäpä minut olisi sitten naitettu jollekin pappissäätyläiselle. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos mennään 1600-luvulle, niin olisin ollut joko linnanneito Saksassa tai erittäin ison talon tytär nykyisen Helsingin kupeessa. Oletuksena on, että olisin seurannut äidin linjaa sukupolvesta toiseen, täällä moni tuntuu seuraavan ensisijaisesti ns.isälinjaa. Maattomia tai torppareita ei suvuista löydy, kaikenlaista virkamiestä ja oppikirjankirjoittajaa kyllä.

Äitilinjan seuraamisessa on se ongelma, että naisilla ei sääty-yhteiskunnassa yleensä ollut myötäjäisiä kummempaa omaisuutta, ei perimysoikeutta eikä mahdollisuutta koulutukseen. Eli rikas isoisoisoäiti ei kovin monta sukupolvea lämmitä, jos omaa kohtaloa jossitellaan.

Itse asiassa naisilla oli ainakin Ruotsin valtakunnassa perimysoikeus, eikä edes primogenituuri ollut mitenkään laissa säädelty ennen Venäjän vallan aikaa. Tästä taas kertoo vaikkapa Anu Pylkkäsen väitöskirja Puoli vuodetta, lukot ja avaimet vuodelta 1990. Primogenituurin puuttumisen takia sisarukset ja veljekset tappelivat keskenään suvun johtoasemasta. Myöd naiset piti ostaa perinnöstä ulos, jollei onnistunut tekemään jotain konkeloa, jolla näiden omaisuuden sai takavarikoitua itselleen.