Luin juuri 100+ vuotta sitten eläneen englantilaisaatelisen muistelmia ja tajusin

No näinhän se on. Isät näki lapsiaan vielä vähemmän. Syntymisen jälkeen - jos se oli poika - ja sitten seuraavan kerran 10-vuotiaana tai jotain.

Ranskassa mm. 1700-1800-l lapset lähetettiin maalle raikkaaseen ilmaan lastenhoitajien kanssa, ja näkivät vanhempansa sitten 6-7-vuotiaina. Pojat pistettiinkin sitten jo sisäoppilaitokseen - kuten briteissä.

Siistii

Vierailija kirjoitti:

että tuon ajan yläluokan naiset viettivät ihan pientenkin lastensa kanssa ehkä puoli tuntia päivässä, tyypillisesti illalla, ennen lasten nukkumaanmenoa ja vanhempien illallisia. He eivät syöneet lastensa kanssa, eivät nukuttaneet näitä, eikä lapsilla ollut mitään asiaa öisin (tai muulloinkaan) vanhempien makuuhuoneeseen. Nämä äidit toimivat näin, koska heillä oli ainoina tuon ajan yhteiskunnassa mahdollisuus valita, mitä ja kuinka kauan he lastensa kanssa tekivät. He eivät siis halunneet olla lastensa kanssa tuon enempää. Joskus äiti saattoi erityisenä laupeudenosoituksena istua lapsen sairasvuoteen äärellä päivälläkin, mutta silloinkin lapsen varsinaisesta hoidosta vastasi hoitaja. Kouluikäiset lapset lähetettiin sisäoppilaitokseen tai näillä oli kotiopettaja, eivätkä vanhemmat viettäneet lasten kanssa juuri sen enempää aikaa, ennen kuin nämä olivat aikuistuneet.

Olen aika varma, että täälläkin vauva-arkeaan hehkuttavat äidit toimisivat ihan samoin, jos vain mahdollisuus olisi.

t. vela, joka ihan mielellään hankkisi lapsia, jos näiden mukana tulisi 24/7 hoitaja

Yläluokan naisilla oli yhtä vähän vaihtoehtoja kuin yleensä naisilla. Yhteisö sääteli heille sallitut tavat, eikä niihin kuulunut ajan käyttö lapsiin. Mies ja seuraelämä asettivat vaatimuksia.

Jos saisin itse valita, en olisi edes mennyt töihin ennen kuin lapsi meni kouluun. Lapsen vienti hoitoon aiheutti minulle ihan fyysistä tuskaa. Meillä on naiset jotka saa valita maailmassa varmaan eniten, ja silti joutuu erotetuksi lapsistaan.

Ei lapsia pidetty tuohon aikaan arvokkaina. Niitä vaan tuli melkein jokaisella ihan liikaakin, joten niillä ei ollut arvoa köyhillekään. Isommat sisarukset hoitivat, kun äiti ei jaksanut ja isäthän ei juuri hoitaneet.

Lisäksi lapsikuolleisuus oli suurta. Ei haluttu kiintyä.

Varmaan olis ollu eri, jos lapsia olisi tullut suunnitellusti ja vain 2-3 ja ei olis ollu todennäköistä, että kuolevat.

Kerrotko kirjan nimen? Kiinnostaisi lukea.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

että tuon ajan yläluokan naiset viettivät ihan pientenkin lastensa kanssa ehkä puoli tuntia päivässä, tyypillisesti illalla, ennen lasten nukkumaanmenoa ja vanhempien illallisia. He eivät syöneet lastensa kanssa, eivät nukuttaneet näitä, eikä lapsilla ollut mitään asiaa öisin (tai muulloinkaan) vanhempien makuuhuoneeseen. Nämä äidit toimivat näin, koska heillä oli ainoina tuon ajan yhteiskunnassa mahdollisuus valita, mitä ja kuinka kauan he lastensa kanssa tekivät. He eivät siis halunneet olla lastensa kanssa tuon enempää. Joskus äiti saattoi erityisenä laupeudenosoituksena istua lapsen sairasvuoteen äärellä päivälläkin, mutta silloinkin lapsen varsinaisesta hoidosta vastasi hoitaja. Kouluikäiset lapset lähetettiin sisäoppilaitokseen tai näillä oli kotiopettaja, eivätkä vanhemmat viettäneet lasten kanssa juuri sen enempää aikaa, ennen kuin nämä olivat aikuistuneet.

Olen aika varma, että täälläkin vauva-arkeaan hehkuttavat äidit toimisivat ihan samoin, jos vain mahdollisuus olisi.

t. vela, joka ihan mielellään hankkisi lapsia, jos näiden mukana tulisi 24/7 hoitaja

Yläluokan naisilla oli yhtä vähän vaihtoehtoja kuin yleensä naisilla. Yhteisö sääteli heille sallitut tavat, eikä niihin kuulunut ajan käyttö lapsiin. Mies ja seuraelämä asettivat vaatimuksia.

Jos saisin itse valita, en olisi edes mennyt töihin ennen kuin lapsi meni kouluun. Lapsen vienti hoitoon aiheutti minulle ihan fyysistä tuskaa. Meillä on naiset jotka saa valita maailmassa varmaan eniten, ja silti joutuu erotetuksi lapsistaan.

Höpsistä, kyllä tuolloinkin oli äitejä ja jopa isiä, jotka olivat lapsiinsa uppoutuneita. Näitä tosin pidettiin ehkä vähän höpsöinä, mutta mitään seurauksia heille ei siitä seuraelämän puolelta vaikuttaisi tulleen. Tosin lukemani perusteella näitä lapsillensa omistautuneita ylhäisönaisia pidettiin usein ehkä vähän yksinkertaisina, mikä on voinut ollakin syy tähän käytökseen. (Jos siis aikuisseurassa on tuntenut itsensä epävarmaksi ja tyhmemmäksi kuin muut, niin mieluusti sitten on lasten kanssa joiden seurassa ei tarvitse pelätä mokaavansa)

t. ap

No kun seuraa vaikkapa Englannin kuninkaallisia, niin kyllähän heillä on nuo samat tavat olleet vielä viime aikoihin käytössä. Jotenkin muistelen että oli iso haloo silloin kun prinsessa Diana laittoi pienet poikansa tavalliseen päiväkouluun kun olivat pieniä.

Mulle sopis toi tapa oikein hyvin. Mutta kun jätän lapset isän harteille, niin mitään ei ole tehty kunnolla. Mitään sääntöjä ei ole, eikä nyt ole kyse siitä, ettenkö sallisi miehelle lupaa tehdä omalla tavallaan; läksyt on tekemättä 20:30 ja ruuan saa korvata leivällä etc.

Eli ei todellakaan mene järkevästä nannysta!!! Olen katkera.