Menetin alkuviikosta rakkaan lemmikkini ja vieläkin tuntuu, että en kestä:"(

Mulla ei ole ikinä ollut juurikaan ystäviä ja olen lapsesta asti leikkinyt lähinnä yksin, kunnes sain oman hevosen kun olin 8 luokalla. Sen kanssa vietin joka päivä aikaa ja kaikki murheet unohtui kun sen kanssa touhusi.

Opittiin tuntemaan toisemme läpikotaisin ja tiedettiin millä tuulella toinen on. Kävin todella raskaita asioita läpi teini-iässä ja heppani piti minut järjissäni.

Nyt sitten jouduin päästämään rakkaan ystävän vihreämmille niityille ja sydämeni murtui :"( 13 vuotta kuljettiin yhdessä ja heppani seurassa kasvoin aikuiseksi.. nyt ei sitä ei enää ole :"(

Kirjoitin tänne, kun ei mulla ole oikein ketään kenelle tästä puhua :"(