Mä en kestä enää vanhempia, en kestä, en kestä, en kestä!!!!!!!!!

Ei ei ei mä en jaksa tätä tilannetta enää. Vanhemmat ovat muuttuneet nyt eläkkeellä ollessaan aivan totaalikusipäiksi ja hankalat luonteenpiireet ovat vaan korostuneet kun ikää on tullut lisää.

Ennen pidettiin yhteyttä useammin ja kävin siellä enemmän kylässäkin. Nyt en enää käy kuin harvoin enkä jaksa juurikaan soitella, koska heidän käytös on nykyään sietämätöntä ja vittuilua tulee _aivan kaikesta_. Edes kumppanin kanssa ei voi käydä kylässä koska tiedän että vanhemmat eivät osaa käyttäytyä ja saisin hävetä silmät päästäni.

En jaksa eritellä kaikkea nyt erikseen, mutta he tosiaan vaan valittaa ja vittuilee ihan joka asiasta.

Tänäänkin oli tuossa tunti sitten tosi hauska puhelu

Isä: "Mitä sinne?"
Mä: "Siivoan tässä just jne..."
Isä: "Hyvä että joskus siivoot. Vaikka meillä kyllä ennenwanhaan äiti siivos joka päivä ja pesi lattiat 3 kertaa päivässä" jne jne jne...

Juu, kiva kun pääsit pätemään.

Yritän siinä sit vaihtaa puhenaaihetta ja saan kuulla isältä valitusta miten sitä "vituttaa niin että varmaan kuolee pian siihen, ihan sama" jne..

Yritän lopettaa puhelua sanomalla "hei tota pesukone tais käydä ohjelman loppuun, pitää mennä tyhjentämään se ja laittaa uus koneellinen...."

Vaan ei. Sit tuli juttua "On se niin helppoa tänäpäivänä kuin ennen. Meillä ennenwanhaan kotona silloin kun minä olin nuori niin äiti pesi kaikki pyykit käsin padassa ja samoja vaatteita pidettiin viikko. Oli siinä hommaa voi hyvänen aika kyllä nykypäivänä on moni asia toisin. Meilläkin tuossa äitis kanssa tuo pesukone on käynnissä usein, ite en oo kyl koskaan koskenut siihen hehe"

Vihdoinkin sain lopetettua tuon yli 20min kestäneen puhelun mikä koostui 90% isän valituksesta ja vittuilusta. Aivan kaikesta on pakko päästä sanomaan ja vittuilemaan.

Sitten se valitti ikuisuus aiheesta eli koirasta. Sanoin että jos sen kanssa ei jaksa enää touhuta ja hoitaa, se on pakko lopettaa (ei kannata antaa eteenpäin koska niin vanha että elinikää muutenkin olisi enää vähän). Sanoin että sun pitää nyt soittaa jollekin eläinlääkärille ja varata aika, tai sitten pyytää jotain paikallista metsämiestä ampumaan se niin hyvällä tuurilla pääsee eroon jo tänä viikonloppuna.

Vastaus oli että: "Antaa nyt olla vielä. Kyllä se tuosta itsestään toivottavasti joskus kuolee kun kiroaa sitä sata kertaa päivässä"

Mä olen heidän ainut lapsi joten oon se likaviemäri joka saa kuunnella kaikki heidän valitukset. Kavereita heillä ei jostain syystä ole koskaan ollut.