Miten te vanhemmat jaksatte käydä lasten kanssa kaupassa, sivusta seurattua
Kävin kaupassa ja erään äidin sijassa olisin kyllä menettänyt järkeni. Kolme 3-7v lasta. Nuorin lähmi irtokarkkeja laarista vaikk a äiti kielsi. Keskimmäinen kirkui täyttä kurkkua kun ei saanut haluamiaan muroja. Vanhin piti jatkuvaa kitinää kun älypuhelimesta oli akku loppu "äiti ei oo mitään tekemistä mennään jo mennään jo mennään jo" ei, en seurannut heitä tarkoituksella vaan satuin tarvitsemaan tavaroita samoista hyllyn väleistä. Onko teillä vanhemmilla jotenkin normaalia kestävämpi otsasuoni? Omani olisi räjähtänyt.
Kommentit (7)
Siihen tottuu. Lapsillakin on välillä huonoja hetkiä ja päiviä, ei se ihan joka kerta ja koko aikaa samanlaista kiukkua ja uhmaa ole.
En ole itse kokenut tuollaista, nähnyt kyllä
Niin makaa kuin petaa. Sitä varten niitä lapsia pitäisi kasvattaa, jotta tietävät miten tulee käyttäytyä.
Eikä tule hankkia monta lasta, ellei saa yhtäkään kunnolla kasvatettua.
Hyvin jaksan. Lapseni osaavat käyttäytyä kaupassa. Koskaan eivät ole kitisseet tai heittäytyneet lattialle tms. Meillä kun ei saa missään tilanteessa kiukulla tahtoa läpi. Nyt lapset 1v, 5v ja 8v. Auttavat aina kaupassa keräämään tuotteita ja saavat kertoa mielipiteensä, mitä ostetaan. Karkkia/herkkuja saavat vain lauantaisin ja sen tietävät. Isoin on mallina pienemmille 😊
Meilläkään ei ole lapset koskaan tehneet tuollasta, tietty saattanut väsyneenä itkeä tms. Eskarilaisen annan olla leluosastolla katselemassa leluja ostosten ajan, pienemmän pidän fyysisesti aisoissa kärryissä ja myöhemmin kädessä.
Vierailija kirjoitti:
Sillä oli vaan kurittomat kakarat. Ei mun lapsi sekoile tuolla tavoin kaupassa.
Huonona päivänä mun lapset kyllä sekoilee kaupassa. Hyvänä päivänä isompi auttaa ostosten kanssa ja pienempikin on hiljaa. Huonona päivänä mun otsasuoni ei aina kestä, joskus kestää. Hyvänä päivänä olen helposti loistoäiti.
Sillä oli vaan kurittomat kakarat. Ei mun lapsi sekoile tuolla tavoin kaupassa.